maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kolme on paljon enemmän kuin kaksi

Miten aika kiitääkään. Taas on tulossa synttärit ja nyt juhlitaan jo isoveljen 3-vuotissynttäreitä! Alitajuntaisesti yritän kai olla huomaamatta asiaa, kun lasten synttärit tuntuvat tulevan niin yllättäen. Nämä synttärit eivät päässeet kuitenkaan yllättämään ihan niin pahasti kuin pikkuveikan 1-vuotisjuhlat alkuvuodesta. Vauvavuoden loppuminen taisi olla äidille sellainen kriisin aihe, että se täytyi yrittää kieltää mahdollisimman pitkään. Nyt ehdin sentään askartelemaan ja postittamaan kutsut. Siinä olikin sopivaa puuhaa, kun pojat viettivät mummilapäivää, täytyyhän sitä koko ajan olla jotain tekemistä.

Kyllä tämäkin taas äidille on pieni kriisin paikka. Lapset kasvavat ja kehittyvät, mutta mama on aina henkisesti 20. Kohta he ovatkin jo koulussa, sitten lentävätkin pesästä ja sitten olenkin jo mummi! Ja kun minulta kysytään lasteni ikää, on hauska vastata: "Yksi ja kaksi", se tuntuu jotenkin hauskemmalta kuin "yksi ja kolme". 

Tuo kolme tuntuu niin paljon enemmältä kuin kaksi. Kaksivuotias on kuitenkin vielä aika vauva. Sellainen pieni pallero, joka vielä opettelee puhumista ja liikkumista. Kolmevuotias on jo paljon isompi, ihan lapsi jo, ei enää mikään vauva. Sellainen joka jo vähän kaipaa ikäistään seuraa, osaa leikkiä ja mielikuvitella, piirtää, leikata, syödä itse, käydä potalla, opettelee omatoimiseksi ja on muutenkin niin taitava jo. Niin taitava, että osaa välillä yllättää isin ja äidin taidoillaan ja fiksuudellaan: "Milloin meidän vauvasta on kasvanut näin taitava ja iso poika?!"

On minullakin kriisit. Olenkohan vain höpsö vai tuntuuko muista äideistä samalta? Onneksi on vielä melkein kuukausi aikaa henkisesti valmistauta tähän mullistavaan muutokseen.


Sunnuntaiaamun askartelunurkka.
Testailua ja suunnittelua.
Tällaiseen ratkaisuun päädyin, vaikka kaikista niistä taisi hiukan erilaisia tulla...
(Toivottavasti ei päivänsankari dinomieheltä tule noottia, kun ei tämä taida mikään oikea dino olla.)

Ja tästäkin asiasta voi tehdä hankalaa.
Oma aikansa meni pohtiessa kenelle sopii millainenkin postimerkki.

2 kommenttia:

  1. Hehee, kyllä ne muutkin mammat kriiseilee! :D

    Ja ihania kortteja oot väsäillyt! Onko toi dino leima vai piirretty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että muutkin kriiseilee! :P

      Ja kiitos kehuista. Dinot on ihan omin pikku kätösin piirettyjä. :)

      Poista