lauantai 20. huhtikuuta 2013

Juoksupipo

Varmaan monet muutkin ovat huomanneet tämän keväänmerkin, nimittäin kevätauringon herättämät lenkkeilijät. Lehdet pursuilevat tossu ja juoksupöksymainoksia. Kävelykadulla ei voi olla huomaamatta uuden urheiluliikkeen mainoksia tai jos ne yrittää kiertää törmääkin liikunta- ja hyvinvointikeskuksen juoksuaika-mainokseen. Naistenlehdet pursuilevat juoksuvinkkejä ja "vielä ehdit kesäksi kuntoon"-juttuja.

Liityinpä itseki tähän vouhotukseen ja päätin avata juoksukauteni (vihdoinkin). Muutaman lenkin sain sovitettua tälle viikolle. Ja se todellakin vaatii sovittelua, kun puoliso tekee töitä miten sattuu ja oma elämäni pyörii kahden pienen navan ympärillä, jotka määräävät pitkälti päivän tahdin. Aloittelin varovasti tunnustellen, mitä tuo vanha tuttu polvivamma on mieltä juoksuharrastuksen uudelleenlämmittämisestä ja mitä nuo pari raskautta ovatkaan kropalleni tehneet. Polvivamma alkoi jo heti ensimmäisellä lenkillä muistutella itsestään ja kolmanelle lenkillä jomotti alaselkää. Kenties muistuksena siitä, että voisi sen juoksemisen lisäksi varmaan lihaskuntoreeniäkin tehdä. Mutta katsotaan mihin aika, kroppa ja motivaatio riittävät.

Ensimmäisellä lenkillä törmäsin hiusongelmaan. Olen aina juossut hiukset ponnarilla, tällä kertaa juoksin siis ekaa kertaa lyhyillä hiuksilla. Tästä voi päätellä, että viimeisestä juoksulenkistä olikin jo yli puolivuotta, koska silloin jätin hyvästit pitkille punaisille hiuksilleni. Lyhyet hiukset pyörivät päässä tuulen mukana miten sattuu. Tartuin heti onkelmaan ja surautin itselleni kaapista löytyneestä kankaanpalasta juoksumyssykän yksinkertaisesta trikoosta. Ohut, kevyt, jämpti pipo, joka pitää hiukset aisoissa. Tästä se välineurheilujuoksu alkaa. Tässä kohtaa voisi kyllä todeta, että välillä voisi hiukan panostaa itseensäkin, kun lapsilla aina on viimetten päälle hyvät ulkoiluvälineet ja itsellä on varmaan kymmenen vuotta vanhat, rikkinäiset lenkkitossut (ihmekkös, jos polveenkin vähän koskee).



Kaava:
Ottobre 3/2012 Baggy Look-pipo.
Kangas:
Pallotrikoo kaapin kätköistä,
muistaakseni Eurokankaasta.


Ehkä minustakin vielä kuoriutuu kunnon fitness-mama:  "25-vuotias kotiäiti kyllästyi pullamössöilyyn ja on nyt timmimimmi". (Minustako muka? MUAH-HA-HAA!) Muutaman juoksulenkin jälkeen en ole vakuuttunut, kunhan nyt vähän ryhdistäytyisi ja yrittäisi pitää parempaa huolta itsestään. Olisi vähän vähemmän rapakuntoinen kaksvitonen. Kun sitä omaa aikaa on niin rajallisesti, täytyy vähän puntaroida mihin sen käyttää. Ja omalla kohdalla virkkuukoukku kovin usein voittaa lenkkitossut. Tai oikeastaan lenkkitossut ovat olleet se vihoviimeinen vaihtoehto, josta voi aina luistaa ja keksiä parampaa tekemistä, mutta nyt yritän hiukan muuttaa sitä arvomaailmaa ja ehtiä virkkailujen, leipomusten ja ompelusten lisäksi myös juoksulenkeille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti