Kevätfiiliksissä

Viikko sitten metsästettiin koleassa vesisateessa pajunkissoja virpomisvitsoja varten. Palmusunnuntainen virpomiskeikkakin meni Batmanillä kurahousuissaan seurana sininen kumipupu. Ja tänään pärjättiin pihalla paitasilteen (tai "kesäkunnossa", kuten isoveli asian ilmaisi) ja minä ehdin polttaa jo naamani ensimmäisen kerran tänä keväänä, ai että!

Pajunkissoja metsästämässä.

Pätmän ja kumipupu virpomassa.

Pikkuviherpeukalot innostuivat "rikkaruohojen" kasvatuksesta.
Viherpeukaloisuus ei ole periytynyt ainakaan allekirjoittaneelta...

Pääsiäisaskarteluista kiittäminen perhekerhoa,
itsellä oli inspiraatio piilossa jossain kevätväsymyksen alla.

Lankalauantaina mummilan metsässä.

"Äiti, ei niit voi rikkoo, niit voi vaa kattoo", tietää jo 2-vuotiaskin.

Kevään merkkejä, ainakin sitruuna-, kaali- ja tämä isonokkosperhonen bongattu lauantaina ja tänään vielä västäräkkikin!

Eikä suinkaan postausta ilman reseptiä.

Pitkäperjantain päivälliselle pyöräytin jälkkäriksi

Daim-juustokakun

Pohja:
175 g Dominokeksejä
n.50 g margariinia

Täyte:
4 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä
4 (à 28 g) Daim-patukkaa
3,3 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
1-2 (à 28 g) Daim-patukkaa

pieniä suklaamunia

Valmista keksipohja. Sulata margariini, murenna keksit. Yhdistä ja tappule taikina irtopohjavuoan (haljaisia20-22cm) pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Pehmennä tuorejuusto sähkövarkaimella toisessa kulhossa. Lisää sokerit ja kuumaan vesitilkkaan sulatetut liivatteet. Kääntele joukkoon kermavaahto. Lisää lopuksi rouhitut Daim-patukat. Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna jähmettyä viileässä neljästä tunnista seuraavaan päivään. Koristele.

Aurinkoista kevättä!

Valokuvaprojekti: jatkuva

Viimeinen päivä helmikuun valokuvaprojektia. Teema: jatkuva. Meillä oli tänään niin touhukas ja ihana päivä, että meinasi kameeraamiset kokonaan jäädä. Saatiin isi kotiin viiden viikon työreissulta. Tässä kuitenkin äidin nopea räpsäisy illan taidetuokiolta, yhteiset taideprojektit jatkuvat tämänkin projektin jälkeen.

Valokuvaprojekti: väri

Isoveljen kuva: vesivärit.

Valokuva projektin tokavika päivä, väri teemalla mennään. Lapset tuovat kyllä väriä elämään. Kuvainnollisesti, mutta myös konkreettisesti. Lastenhuoneen sisustus, lelut ja lasten vaatteet... Olen alkanut pitämään väreistä, joista en ole ikinä pitänyt. Ennen pidin vain mustasta ja valkoisesta ja ne ovat edelleen suosikkeja, jos katsotaan minun vaatekaappiin tai millaisesta sisustuksesta haaveilen. Mutta kurkistus lastenhuoneeseen tai lasten vaatekaappiin on jotain ihan muuta.

Äidin kuva: kevään väri?

Enpä ollut muistanut miten kaipaankaan taivaansinistä tämän ikuisen harmauden ja loputoman marraskuun keskellä. Ei oikein osaa odottaa kevättä, kun ei ole ollut kunnon talveakaan, mutta aika keväiseltä tuo auringonpaiste tänään näytti. Oliko se talvi nyt tässä?

Valokuvaprojekti: maanantai

Isoveikan kuva: "Mu-mu-mu-sa-sa-sa musa-musamaanantai!"

Valokuvaprojektin viides päivä. Aiheena maanantai. "Ai niin ku musamaanantai?"

No sepä se.

Äidin kuva: maanantai, jumppapäivä.

Kun on 24/7 lasten kanssa kotona ja mieskin on maailmalla, on aika yhdentekevää kutsuuko päivää maanantaiksi vai lauantaiksi. Ainaista arkea vaiko sittenkin yhtä juhlaa. Perjantai ei ole sen kummoisempi kuin torstaikaan tai maanantai tiistaita pahempi. Maanantaista tekee erityisen se, että silloin on meidän perhejumppapäivä. Aika usein päivistä on vähän sekaisinkin. Mutta eikö se ole tässä elämänvaiheessa ihan sallittua? Ehkäpä yksi parhaita puolia. Tietynlainen vapaus, aikatauluttomuus, kiireettömyys.

Valokuvaprojekti: ydin

Päivän aihe, ydin, oli vaikea. Mieleen tuli ensimmäisenä ydinvoima, ydinpommi, ydintalvi... Aika positiivista. Aihe veti isoveikankin hiljaiseksi. Kuvattiin siis pullia.

Isoveljen kuva.

Äidin kuva: Kanelipullan ydin?

"Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin"

Aristoteles

Aristoteleen ajatus toimikoon löyhänä aasinsiltana päivän teemaan sekä pullakuviin. Tänään toteutimme kykyjämme, leivoimme pullia. Leipominen sai hyvälle tuulelle. Onnellinen sunnuntai ja pullantuoksuinen kotiäiti. Kotiäitiys, minun ammattini, minun kykyni, onneni ydin.

Valokuvaprojekti: viesti

äiti: "Otetaanko tänään taas kuvia?"

isoveli: "Tietty!"

äiti: "Tänään pitäis ottaa kuva viestistä. Mikä on viesti?"

isoveli: "Se, mikä tulee puhelimeen. Siitä mä otan kuvan."

Tänään oli siis selvät sävelet, mitä kuvattaisiin. Mitäköhän olisin itse kolmevuotiaana vastannut. En ainakaan samoin kuin isoveli. "Äiti oliko sillon autoja, kun sä olit pieni?" Fossiili, mikä fossiili. Jotain kertoo ehkä tuo älytön puhelimenikin. Ekan kerran huomasin olevani "vanha" (lainausmerkeissä siksi, etten mä nyt mikään vanha oo, vaan nuori ja erittäin ajan hermolla oleva äiti), kun isoveli mummilassa ihmetteli "mikä toi on?". Se oli lankapuhelin. Ajatella, mun lapseni ei oo ikinä ennen nähnyt lankapuhelinta, hän ei ole ikinä käyttänyt lankapuhelinta! Ja mä muistan sen ajan, kun ei muita ollutkaan. Tai sen kun sain ekan oman kännykän.   Tai sen kun olohuoneen nurkkaan tuli eka tietokone, sellainen valtava möllykkä. Ja kun kotiin saatiin netti. Tosin ei siellä sopinut surffailla, kun tuli valtavat puhelinlaskut, tunti päivässä korkeintaan. Sit piti varata kirjaston koneelta aika, että pääsi kissin tsättiin.

Mun kuvassa on viesti ulkomailta, joka saatiin pari päivää sitten.

"Pian voidaan jo laskea yhden käden sormilla yöt, milloin isi tulee taas kotona käymään..."

Etanapostia, tällaisia viestejä silloin lähetettiin silloin ku äiti oli pieni. Onneksi nykyäänkin joskus.

Valokuvaprojekti: Ystävä

Valokuvaprojektin toinen päivä, päivän teema, mikäpä muukaan kuin ystävä.

Ensimmäisenä mun kuva: ystävykset ystävänpäivälounaalla. Pienet ystävykset ihmettelivät kaloja, kun isommat ystävykset saivat vaihtaa kuulumisia. Ihana ystävänpäivä!

Sitten isoveljen kuva: pikkuveli on mun paras ystävä. Veljekset kuin ilvekset. Välillä otetaan yhteen ja lujaa. Välillä halataan, hellitään, pusutellaan ja paijaillaan. Välillä riehutaan kuin pyörremyrskyt ja hepuloidaan yhdessä. Välillä luetaan kirjoja kylki kyljessä. Toista lohdutetaan ja puolustetaan, veljeä ei jätetä. Vaikka se välillä olisi ihan tylsimys ja rikkoisi maailman hienoimman legolinnan. Pikkuveli tekee kaiken perässä, oikea apina. Veljen jutut saa aina makeimmat naurut ja leiveimmät hymyt, ihan pöhköjä molemmat. Miten mielettömän tärkeitä ja rakkaita he toisilleen ovatkaan. Mahtava pari!

Luovien huoneiden valokuvaprojekti

Facebookin kautta löysin Luovat Huoneet -sivulle, missä alkoi tänään helmikuun valokuvaprojekti. Juuri täydellinen piristyspuuha meidän perheen arkeen. Päästään isoveikan (3v10kk) kanssa yhdessä yhteen mielipuuhaamme valokuvaamiseen tai niin ku jätkä tänään totesi: "Mä tykkään kameerata!"

Kuva täältä.

Päivän aiheena oli alku.  Vähän yritin johdatella isoveikkaa aiheeseen, mutta huomasin tarjoavani liian johdateltuja kysymyksiä. Lisäksi mää itte iässä olevalle taaperolle ei parane liikaa ohjeistuksia antaa. Menee koko hommosta ilo ja into. Ja samalla koko luovuus-projektilta pohja. Niinpä päätin, että hän saa olla mukana "päivän kuva" periaatteella.  Hänelle on tärkeintä saada "kameerata" ja kivaa on myös ihastella millaisia kuvia on saatu aikaiseksi ja otetuista kuvista valitaan joku päivän kuvaksi.

Ensiksi isoveikan kuva (tai yksi monesta). Aterian alku ja toivottavasti alku myös uudelle tavalle kokoontua mamakerhon kanssa laittamaan ruokaa ja syömään yhdessä. Mukavaa.

Sitten minun kuvani. Päivän alku. Valokuva siitä hetkestä, kun isoveli kuiskii sängystään "äiti, en haluu nukkuu enää", hipsitään hiljaa sohvalle, jossa äiti saa vielä armon aikaa heräillä, kunnes pikkuveli herää ja se on sitten menoa. Muumien Mörkö jaksot pitää katsoa yhdessä, jännitetään yhdessä. Pikkuveli tosin kevensi tunnelmaa: "Möökö tuli röyhy, hihihii!" (=Möröltö tuli röyhy) johon isoveli tietävään sävyyn: "Ei Möröltä tullut röyhyä, sillä on vaan niin kylmä." Äitiä taisi Mörön mörinä eniten jännittää.

Alku päivälle, alku helmikuun valokuvaprojektille.

 Jos innostuit, lähde ihmeessä mukaan!

Huomenna on juuri hyvä päivä aloittaa pieni luovuuskuuri.