Suklaatalo 2018

Joulukuu on jo pitkällä. Sormet riittävät laskemaan kuinka monta yötä on jouluun. Kaikenlaista hulinaa onkin riittänyt viime päiville. Mutta onneksi on löytynyt myös aikaa näpertelylle ja leipomiselle. Viime viikolla rakentui meidän perheen jouluperinteitä kunnioittaen suklaatalo.

Suklaatalo syrjäytti piparkakkutalon meidän perheessä muistaakseni kuusi vuotta sitten ja nykyään sitä toivotaan joka joulu. Suklaataloja on kiva näperrellä ja niiden kokoaminen on ehkä jopa helpompaa kuin piparkakkutalon kokoaminen, kunhan muistaa muutamat niksit. Viime vuonna kokosin muutamia vinkkejä suklaatalon rakentamiseen. 

Tänä vuonna suklaataloja on näperretty kaksin kappalein, Vielä pitäisi muutama tehdä, koska lapset ilmoittivat haluavansa viedä tällaiset lahjaksi myös päiväkotiin ja kouluun kuten viime vuonnakin.

Lapsista enemmän on enemmän. Vaikka omaa silmää ehkä miellyttäisi hillitympikin mökkelö, lasten mielestä koristeiksi tulee laittaa kilo karkkia. Nytkin olin kuulemma varannut liian vähän karkkeja, kun oli vain paria laatua karkkeja ja nonparelleja päälle.

Toinen suklaatalo meni päiväkodin pikkujoulujen arpajaispalkinnoksi. Tämä on nyt ehkä enemmän sellainen äidin koristeleman näköinen. Ovet ja ikkunat suklaataloihin tein sokerimassasta,

Näpertelin arpajaispalkinnoksi myös pari virkattua pehmolelua.

Joulu on näperttäjän parasta aikaa.

Vaippakakkua ja vauvakutsuja

Syyskuun eli syksyn ensimmäinen päivä. Pysytään silti vielä kesäisissä tunnelmissa ja vauvateemakin jatkuu edellisten postausten tapaan. Tämä kakku tai kakut eivät kuitenkaan menneet ristiäisiin, vaan vauvakutsuille.

Halusin kokeilla vegaanista valkosuklaa-mansikkajuustokakkua. Alkuperäinen ohje valkosuklaajuustokakkuun on Kamomillan konditoriasta. Tein reseptiin pieniä muutoksia. Jätin kakusta sitruunamehun pois, sen sijaan laiton kakkuun hieman mansikkasosetta. Tein kakun noina superhelteisinä kesäpäivinä ja kun siirsin kakun paikasta toiseen kävellen, päätin pakastaa kakun ettei se olisi vallan lössähtanyt helteessä. Koostumuksesta en siis osaa ihan sanoa, miten hyvin se olisi ilman pakastamista pysynyt kasassa.

Tämän kakun lisäksi väsäsin ensimmäistä kertaa ikinä vaippakakun. Yön pimeinä tunteina sitten sovittelin vaippoja kakkuvuokien sisään. Muutama kerta piti testailla, että sain vaipat mieleiseen muotoon. Lopputulokseen tuli kaksi kerrosta. 1 koon vaippapaketteja meni kaksi pakettia. Keskelle kakkua laitoin tueksi talouspaperirullan hylsyn. Vaipat sidoin vain ympäriltä nauhoila tiiviiksi paketiksi. Kakun alustana käytin kakkupahvia.

Vaippojen lisäksi kakkuun tuli pieni villatakki, virkattu tuttinauha ja kaksi tuttia, virkattu norsulelu, virkattu vauvanpeitto sekä levy suklaata. Vaippakakku oli kimppalahja kaveriporukalta. Minä halusin koota kakun ja olin myös virkannut peiton. Ohje peittoon löytyy Santun maja -blogista. Ohje oli tosi selkeä ja malli tosi helppo ja kiva tehdä. Omassa versiossa muokkasin peiton reunan suoraksi.

Kesä 2018 oli kyllä huikea. Niin lämmin, aurinkoinen ja täynnä mukavia juttuja. Näillä kesämuistoilla täytyy lämmitellä, kun illat taas pimenevät ja viilenevät. Mutta näin huipun kesän jälkeen syksy hämärine iltoineen ja värikkäine metsineen on ilo ottaa vastaan.

Pienet suklaatalot

Kiitokseksi kuluneesta syksystä askartelimme tänä jouluna päiväkotiin viemisiksi pienet suklaatalot. Yhteen taloon meni noin 1,5 levyä Fazerin sinistä. Levyjä kannattaa lämmittää hieman mikrossa, jolloin ne leikkaantuvat siististi eivätkä murru miten sattuu (murtumat voi toki korjata sulalla suklaalla). Leikkaamista voi myös helpottaa kuumalla vedellä lämmitetty veitsi. Osien kannattaa antaa jähmettyä jääkaapissa hetken ennen talon kokoamista.

Sitten liimataan seinät yhteen, joko kuviopuoli sisä- tai ulkopuolelle. Liimana hieman jäähtynyt suklaasula. Liimaamista helpottaa myös, jos osat ovat jääkaappikylmiä, jolloin suklaa jäähtyy ja jähmettyy nopeasti osien välissä. Sitten taas talo hetkeksi jääkaappiin.

Sen jälkeen levitin veitsellä suklaasulaa talon seiniin, jolloin saumat saa peittoon ja pintaan tehtyä kuvioita, esimerkiksi hirsiä.

Sitten vielä katto paikalleen. Täytin vielä katon palojen väliin jäävän osan suklaasulalla. Ja koko komeus jääkaappiin jähmettymään hetkeksi.

Sitten varsinaiset taiteilijat pääsivät vauhtiin. Levitin katolle ja muihin haluttuihin kohtiin suklaasulaa, johon lapset saivat asetella haluamansa koristuksia. Koristeiksi sopii esimerkiksi makeiset, keksit ja erilaiset sokerikoristeet ja störsselit.

Söpösiähän näistä tuli.

Suklaatalo 2017

Meillä on useampana vuonna ollut tapana tehdä piparkakkutalon sijaan suklaatalo. Ensimmäinen blogiin päätynyt talo löytyy vuodelta 2013. Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä ihan pikkuinen talo. Sellainen, joka mahtuisi lasisen kakkukuvun sisään eikä sitten joulunpyhien jälkeen, kun se tuhotaan, olisi yltäpäältä pölyssä. No ei ihan onnistunut ja talosta tulikin vahingossa aika iso ja upposihan siihen useampi suklaalevy...

Nyt jo jokusen suklaatalon tehneenä ajattelin jakaa muutaman vinkin suklaatalon tekoon:

1. Suklaatalon osia leikkattaessa kannattaa suklaalevyä pehmentää hieman mikrossa (muutama sekunti kerrallaan). Tällöin levy leikkaantuu helpommin eikä murru miten sattuu (suklaasulalla voi onneksi pelastaa murtumia). Talon osat kannattaa panna hetkeksi jääkaappiin jähmettymään ennen talon kokoamista.

2. Leikkaamisessa voi käyttää apuna kuumalla vedellä kuumennettua veistä. Kuumennetulla veitsellä voi myös sulattaa suklaata saumakohdista liimaksi. Kuumalla veitsellä tai lusikalla voi myös tehdä kuvioita talon seiniin ja kattoon, esim. seinän hirret tai kattoparrut.

3. Seinät on helpompi koristella ennen talon kokoamista. Tosin silloin kootessa täytyy olla hieman varovaisempi ettei sotke koristuksia.

4. Liimana ja koristeluun käytettävän suklaasulan on hyvä jäähtyä hetki. Kun suklaasula on hieman jäähtynyt, se on paksumpaa eikä niin valuvaista.

5. Kokoa ensin erikseen talon runko ja katto ja anna niiden jähmettyä hetki jääkaapissa ennen rungon ja katon yhdistämistä.

Koristeiksi käyvät esimerkiksi suklaasula, karamellit, keksit ja marengit. Tämän vuoden versioissa seinät tehtiin maitosuklaasta, ikkunat koristeltiin valkosuklaasulalla, kattokoristeltiin candy melts-napeilla, taloa kiersi amerikan pastillit ja katolle leijaili muutama sokerimassa lumihiutale. Pihamaalle kivetys suklaanapeista ja lumi marengista.

Kiitokset päiväkotiin

"Lähtekäämme maailmalle,

reppu selkään, keppi kouraan matkaan vain!

Soikoon laulu koko pitkän tien,

matkaan mukanani muistot vien.

Pellon poikki, kuusten alle,

sieltä alkaa polku kauas matkaajain."

Sydän halkeaa onnesta kun katsoo tuota pientä, joka ei olekaan enää niin pieni, vaan tämän päivän jälkeen jo melkein koululainen, ekaluokkalainen. Päiväkotiura takana, uudet seikkailut edessä. Siellä se minun pikkuinen, joka vasta sylissäni tuhisi, lauloi reippaasti eskarin päätöslaulun, sai todistuksen ja halasi eskarin opet. Haikeaa ja samalla hienoa. Huh...

Pitihän meidän ihanille päiväkodin aikuisille pienet muistamiset askarrella. Minulla oli parikin ideaa, joista tällä kertaa toteutukseen meni Huilihetki-rasiat. Idea täältä. Linkin takaa löytyy myös valmiiksi tulostettavat etiketit, mutta me halusimme askarrella ne itse. Lapset siis leimasivat tekstit, leikkasivat ja liimasivat paperit ja koristelivat rasiat tarroilla. Sen jälkeen rasiat täytettiin herkuilla.

Avaa kansi.

Hengitä hetki.

Nauti kesästä.

Minusta kiva muistaminen niin päiväkodin työntekijöille kuin äidille äitienpäivänä tai ystävälle ystävänpäivänä tai vaikka mökkiviemisiksi kesällä.

Sopivaa valmista rasiaan en löytänyt mistään. Siispä askartelin sellaiset itse.

 Aloitin mittaamalla 5 cm marginaalit A4 pahville. 

Kanneksi tulevaan laatikkoon tein 4,8 cm marginaalit.

Päihin leikkasin viillot.

Taittelin reunat ylös.

Ja liimasin ja nidoin boxit kasaan.

Sitten vain koristeita mielen mukaan.

Tällä kertaa löysin niin kivoja valmiita kortteja, että lahjojen lisäksi emme askarrelleet kortteja.

Tästä starttaa siis meidän kesäloma!

Ihanaa kesää!

Himmelihurahdus

Joka vuosi mulla on tapana näperellä itse joulukoristeita. On tullut tehtyä koristeita soodataikinasta, erilaisia paperitähtiä, viirinauhoja, piparkakku/suklaataloa unohtamatta. Tänä vuonna ehdoton hitti on ollut himmelit.

Tässä ensimmäinen itsetekemä himmelini. Perushimmelin ohjeen löytyy täältä.

Sitten innostuin timanttihimmeleistä. Nämä oli melkeinpä helpompia kuin perushimmelit.

Sitten on pitänyt tietysti testailla erilaisia materiaaleja, kuten paperipillejä, pikkupillejä, paksumpia mehupilleijä ja koristeeksi erilaisia helmiä, nauhoja ja naruja.

Siis ihan lähtenyt lapasesta tämä himmelitouhu ja näitä roikkuu nyt sitten kuusessa, verhotangoissa ympärikämppää ja lahjaksikin on muutama mennyt. Yksinkertaisesti niin koukuttavaa ja meininki on tarttunut vähän lapsiinkin, kun esikoinen näpersi muutaman kuuseen sekä vielä viemisiksi eskariopeille.

Ja tässä vielä 4-vuotiaan taidonnäyte. Nailonlanka sopi hyvin lasten kanssa askarteluun, ei langan pää ala hapsottaa eikä neuloja tarvita. Tietysti solmisessa tarvittiin äidin apua. Että ei muuta kun koko perhe vaan himmeleitä kyhäämään, vielä ehtiin!

Joulupuuhia

Kuvittelin, että tässä äitiyslomalla ehtisin puuhailemaan yhtä sun toista, muun muassa päivittämään blogia aktiivisemmin, mutta päivät ovat menneet kovalla tohinalla ja tässä raskauden loppumetreillä on iskenyt jälleen kova väsymys, melkeinpä pahempi mitä alkuraskaudessa. Jotain tässä kuitenkin on tullut puuhailtua.

Ensimmäiset "lomailuviikot" sujuivat joko pakoillen remppamiehiä milloin kuntosalilla milloin jouluostoksilla tai sitten leikkien itse remppaajaa tapetoiden ja maalaillen.

Sitten piti tietenkin askarrella joulukortteja ja joulukorttien kanssa samaan kuoreen on tapana sujauttaa myös kuopuksen synttärikutsut. Hän toivoi itse, että tehtäisiin sellaisia kortteja joissa maalaataan käsi, koska se tuntuu niin kivalta. Lisäksi painettiin punatulkuille silmät sormenpäillä ja piirrettiin jalat ja nokat. Kuuset syntyivät leikkaamalla värikkäistä papereista suikaleita ja liimamalla ne kolmion malliin. Näitäkin jaksoivat 4- ja 6-vuotiaat apulaiset ihan kiitettävästi askarrella.

Piparien leivonta tietysti kuuluu joulun odotukseen. Ehdoton juttu lasten mielestä.

Ja lapset toivoivat myös piparkakkutaloa, joten sellainenkin leivottiin ja kasattiin joulukuun alussa. 

Päiväkodin joulujuhliakin vietettiin ja tädeille askarreltiin pienet joulumuistamiset.

4-vuotias askarteli porot suklaarasioiden päälle.

Eskarilainen innostui äidin perässä tekemään himmeleitä ja niitä syntyi sitten lahjaksi eskariopeillekin. 

Lisäksi leivottiin myös suklaakeksejä.

Suklaacookiet

(20-30 kpl riippuen keksien koosta)

175g voita tai margariinia

3,5 dl ruokosokeria

2 tl vaniljasokeria

2 munaa

3 rkl maitoa

4 dl vehnäjauhoja

ripaus merisuolaa

1 tl soodaa

150 g suklaata rouhittuna

Rouhi suklaa. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Vatkaa voi ja sokerit hyvin, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää maito ja jauhoseos vähitellen voisokerimunavaahtoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon rouhittu suklaa. Ota lusikalla haluamasi kokoisia nokareita pelille, jätä reilusti leviämisvaraa. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Jouluvalmisteluita

Yksi yö jouluun. Enkä ole vielä kertaakaan tehnyt joulutorttuja tai keittänyt riisipuuroa. Joulukortit vein postiin viimeisenä mahdollisena postituspäivänä ja joulukakkuinspiskin on vielä hukassa. Ja se jos mikä on huolestuttavaa. Ensimäinen joulu työssäkäyvänä, ei-kotiäitinä, on selkeästi himmannut jouluintoilijaa. 

Lasten kanssa sentään askarreltiin joulukortit. 

Ja jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneet soodataikina-askarteluja tehtiin, niitä päätyi muun muassa päiväkodintädeille kortin ja keksien lisäksi. Tällä kertaa käytin leimaamiseen kastehelmituikkulyhtyä ja lumihiutaleleimasinta.

Yhden uuden joulumakesteistailun tein eilen ja tänään ne pääsivät kinkkupusseihin kauniisiin sellofaanikääreisiin. Joulukortteina toimii samaiset soodataikinakoristeet. 

Mutta nyt alkaa olla lahjat paketissa, kortit postissa ja kaikki muutkin jutut siinä pisteessä, että kaipa tästä voisi joulun viettoon ryhtyä, ehtiihän tässä joulunpyhinä vielä askartelemaan ja leipomaan. Ja fiilistelemään sitä joulua sitten Nuutinpäivään asti.

Rentouttavaa joulun aikaa!

Piparminttukarkit

Taas on joulumakeisten aika. Viime vuonna hurahdin ihanan pehmeisiin fudgeihin, sitä edellisen vuoden hitti oli itse tehty hopeatoffee ja nyt on testissä piparminttukarkit. Näitä testailin jo viime jouluna, mutta uusi erä piti tehdä täksikin jouluksi.

Piparminttukarkit

(ohje siis suoraan dansukkerilta)

3 dl taloussokeria

1 ½ dl vettä

1 dl glukoosisiirappia

1 maustemitallinen piparminttuöljyä

elintarvikeväriä

3/4 dl tomusokeria

Öljyä uunipelti kevyesti. Sekoita sokeri, vesi ja glukoosisiirappi paksupohjaisessa kattilassa. Keitä keskikovalla lämmöllä kunnes seoksen lämpötila on 152 astetta. Ota kattila liedeltä, sekoita mauste ja elintarvikeväri joukkoon. Kaada massa öljytylle uunipellille. Anna jäähtyä, kerää välillä massaa lastalla kokoon. Kun massa on jäähtynyt käsin kosketeltavaksi, muodosta siitä tankoja, jotka leikkaat esimerkiksi saksilla paloiksi. Pyörittele palat tomusokerissa. Säilytä tiiviskantisessa purkissa.

Nämä jouluiset makeiset sopivat hyvin lahjaksi, sillä säilyvät huoneenlämössä!

Piparkakkulyhdyt

Voi snif ja nyyh. Tänään oli perhekerhon joulujuhla ja samalla meidän viimeinen perhekerhomme. Itkua pidätellen kiitettiin mahtavia kerhontätejä ihanista kerhomuistoista. Tuollainen harrastus on kyllä ollut ihan mielettömän tärkeä näinä kotiäitivuosina. Moniin ihaniin ihmisiin ollaan saatu tutustua ja toivottavasi osa heistä jää ilostuttamaan meidän elämää tulevaisuudessakin.

4-vuotiaan taidonnäyte.

Pitihän niitä ihania kerhotätejä muistaa pienellä "joulukukkasella". Askarreltiin siis lasten kanssa tällaiset piparkakkulyhdyt tuikkukynttilöille. Tällä kertaa käytin Chochochilin vegaanista piparkakkutaikina ohjetta. 

2-vuotiaan tekemä lyhty.

Leivoimme yhdessä lasten kanssa. Minä tietenkin hoidin kokoamisen (ja sain yhden vesikellonkin kuumasta sokerista). Pursotukset tehtiin yhdessä (vaikkei ehkä siltä näytä) ja koristelu on lasten käsialaa. Osa koristeista laitettiin jo ennen osien paistamista ja lisää koristeita laitettiin tomusokeritahnan päällä (käytin siis vesi-tomusokeri-sitruunamehutahnaa, en pikeeriä).