perjantai 31. toukokuuta 2013

Tupsun ohje ja inspiraatio

Taas yksi tällainen "retro-askartelujavinkki". Ainakin minä muistan lapsuudestani tupsupunatulkut ja -pääsiästipuset. Mainiota sorminäppäryyttä (ja kärsivällisyyttä) kehittävää puuhastelua niin pienille kuin isommillekin. Muistiin palautteluna, näin se tehdään:


Ensiksi leikataan kartongista tai paksusta paperista kaksi samanlaista rinkulaa.


Sitten vain aloitetaan kiertämään lankaa rinkkuloitten ympärille.


Ja sitä kierrettään ja kierretään, kunnes reikä rinkuloitten keskellä umpeutuu kokonaan. Loppuvaiheessa täytyy apuna käyttää neulaa.



Sitten leikataan langat poikki pahvien välistä leikaten. Itse tykkään jättää rinkulaan ohuen sektorin ilman lankaa, mistä sitten on helppo aloittaa leikkaaminen.


Lopuksi solmitaan lanka tiukasti pahvien välistä ja repäistään pahvirinkulat irti.


Ja tadaa, tupsu on valmis!

Kerrotaan nyt, ettei se eka tupsu tullut ihan "tadaa" vaan. Sitomis/leikkaamis vaiheessa meni jotain vikaan, tai sitten se johtui liukkaamasta langasta tai yrityksestä tehdä liian pieni tupsu... Oli miten oli, noin puolentoistatunnin lankojen pyörittelyn lopputuloksena minulla oli vain kasa lankasilppua. Olisin voinut ottaa siitäkin "tupsusta" kuvan, mutta sillä hetkellä se ei kyllä yhtään huvittanut. Pääsi ihan ruma sana suusta ja menin kiukkuisena nukkumaan. Aamulla kyllä jo vähän huvitti ja uskalsin yrittää uudelleen.

Inspiraatio tupsunäpertelyyn iski, kun ompelin tilaustyönä Metsolan keltaisesta bambi-kankaasta teepparia ja myssyä. Sommittelin siihen sitten erivärisiä resoreita ja jotenkin tuo musta ja keltainen vaan kolahti. Koska paita sai mustat yksityiskohdat, piti pipostakin tehdä settiin mätsäävä. Tuli kyllä niin söpöset, vaikka itse sanonkin. Melkein teki mieli pitää itsellä tämä setti.




Kankaat:
Metsolan Keltainen bambi,
musta resori Eurokankaasta.
Tupsun lanka: musta isoveli

Kaavat:
Paita: OB 3/2012 Robots t-paita, pienin muokkauksin.
Pipo oma sovellus.



keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Vaatekaapin uusimista

Iso kassillinen vaatteitta pakattu kierrätykseen vietäväksi. Kaapista löytyy nyt tasan yhdet istuvat housut. Ne ainoat, jotka olen ostanut lasten syntymän jälkeen. (Kaikki muut ovat liian isoja, en kai saisi valittaa.) Muutenkin vaatekaapin sisältö koostuu lähinnä kulahtaneista bändipaidoista ja roikkuvista housuista ("Äiti, miksi sulla on isin housut?" APUA!), joita kehtaa pitää ehkä puistossa, muttei juuri muualla. Tarttis varmaan tehdä jotain... Ja teinkin. Yhden tunikan... Tai siis jo toisen... Kai tämä operaatio vaatekaapinuusiminen tästä edistyy.


Jälleen villiä värinkäyttöä. Mut eipä oo kokomusta.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Vegaaninen mutakakku piknik evääksi


Piknik lasten kanssa. - Mikä ihanan idyllinen ajatus!


Ensin vähän herkutellaan nassut ja tassut tahmaisiksi.


Sitten vähän hiekkaan pöllyttelemään... Ja repsti yltäpäältä tahmaisiin ja hiekkasiin lapsosiin on valmis. Ja sitä hiekkaa on muuten ihan joka paikassa, kuten viltillä ja eväidenkin seassa. Ja sitä kulkeutuu vielä kotiinkin kengissä ja vaipassa asti. Ei muuta kuin vaatteet pyykkiin ja pojat suoraan paljuun, kun pihalta kotiin pääsee. Vähän vaatii vielä hiomista tämä pikniköinti...


Mutta hauskaa oli! Sotkuista, mutta hauskaa. Mainiot mammat ja muksut seurana, ja herkkujankin vielä. Ja kevätkin on niin upea, maailma kukkii!


Ja tuli testattua mainiota vegaanista mutakakkua. Ja oli ihan mutakakkuista, mumskis!


 Vegaaninen mutakakku

2 dl vehnäjauhoja
1½ dl ruokokidesokeria
1 dl kaakaojauhetta
ripaus suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl vanilijasokeria
1 dl öljyä
2 dl soijamaitoa
75 g vegaanista tummaa suklaata
(esim. Panda)
1-2 rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivataineet. Lisää öljy ja soijamaito, sekoita hyvin. Lisää sulatettu suklaa ja lopuksi omenaviinietikka. Sekoita hyvin ja kaada voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm). Paista 175 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.



perjantai 24. toukokuuta 2013

Virkattu kori

Pitihän sitä kokeilla tätä niin trendikästä, tai ainakin käsityö- ja mammablogeissa suosittua, juttua. Ja suunnitteluhan tässäkin vei taas huomattavasti enemmän aikaa mitä itse toteutus. 

Viimeikin kuteet odottamassa virkkaajaa.
Aika pitkään haaveilin kuteista virkkaamisesta, mutta vasta viime viikolla sain hankittua läjän trikookudetta ja pari päivää meni siinäkin, että sain läjän selvitettyä käyttökelpoiseksi rullaksi. Enkä sitten tietenkään enää jaksanut alkaa miettimään mitään kaavoja, vaan päätin ryhtyä taas vaan hommiin ja katsoa mitä tulee ja tällainen tuli:

Virkattu kori lankasäilystä varten.
Kun aloittelin virkkaamista, minusta tuntui ettei tää nyt oo mun juttu, mutta kun homma alkoi sujumaan, niin kivaahan tämä oli. Nyt haaveilen kokeilevani neliskulmaisia koreja sekä tyynynpäällisiä ja lupauduin naapurillekin virkkaamaan pari mattoa. Koukkussa.

Uskalsin laittaa lankani tyhjänä möllöttäneelle ALAhylylle, jättikumiankan viereen.
Ja ovat saaneet (ainakin toistaiseksi) olla rauhassa. Mahtavaa!
Ihan ilman vastoinkäymisiä ei sujunut tämäkään projekti.... Mistäköhän löytäisi kunnon koukun?

torstai 23. toukokuuta 2013

Kanelipikkuleivät


Pitihän sitä Portsan markkinoilta löytyneeseen aarteeseeni, mam(m)an keksipurkkiin, leipoa täytettäkin. Nämä keksilöiset eivät todellakaan onnistuneet ensimmäillä kerralla, vaan niistä tuli kivikovia kikkaroisia. Mutta koska taikina maistui ihan mielettömän hyvältä (hyvä, että saatiin muutama valmis piparikin, eikä syöty koko taikinaa jo ennen paistamista), oli pakko jatkaa jalostamista ja tässä on lopputulos:

Kanelipikkuleivät
(vegaaniset)

1/2dl sokeria
1dl siirappia
75g (vegaanista)margariinia
2 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
2 dl venhäjauhoja

Kiehtauta sokeri, siirappi ja margariini kattilassa tasaiseksi siirapiksi. Ota pois liedeltä ja lisää kaneli. Vatkaa lopuksi joukkoon leivinjauhe ja vehnäjauhot. Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa. Pyörittele jäähtyneestä taikinasta palloja ja litistä niitä hieman. Pyörittele pallot kaneli-sokeri-seoksessa ja laita pelille. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Uuniin matkalla.
Kokeilin myös onnistuisiko tällä taikinalla tehdä pipareita muotilla. Onnistui.


maanantai 20. toukokuuta 2013

Virkattu mustekala


Oktonautit, tämä on oktohälytys!

Martti Mustekala, ohje (suurinpiirtein) Super söpöt maskotit-kirjasta, nimpparilahjaksi ihanaiselle pikkuneidille.
Naaman tein ompelemalla (alkuperäisessä ohjeessa silmät tehty napeista).
Lankana käytin isoveli lankaa ja virkkasin vitosen koukulla ja tämän kokoinen Martista tuli.
Ja tässä Martti lintuperspektiivistä.
Ja vielä teemaan sopiva mustekala-kortti nimpparisankarille.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Perunaleimasimet

 

Perunaleimasimet - vähänkö retroa! Jostain muistojen syövereistä pulpahti esiin tällainenkin askartelupuuha. Nykyään tietysti saa kaikkia hienouksia melkeen mistä vaan, joten miksi rapsutella veitsellä perunoita kun voi hakea valmiit pelit ja vehkeet askarteluputiikista. No koska se on kivaa ja näin saa varmasti persoonallisia ja juuri sellaisia leimasimia kuin ihan itse haluaa! Alusta loppuun itse tehtyä.


Ei tarvita muuta kuin perunoita, veitsi ja maalia. Leimasimen voi joko kastaa maaliin tai sivellä maali siveltimellä leimasimeen.


Ja ei kun hommiin.


Valkovuokkoja painettiin suoraan korttipohjalle.



Sydämiä painettiin valkoiselle paperille, josta ne leikkattiin ja liimattiin vihreälle lahjapaperille.


Sydämillä askartelin vielä tällaisen kortin.


Äitienpäivälahjasetti. Ihan itse tehty.


Peruna on pop!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Minttusuklaakakku mukissa


Jatketaan vielä vähän äitienpäivä-teemalla. Äitienpäivään kuuluu tietysti kakku. Ja meidän taloudessa se tietenkin tarkoittaa, että äiti saa koittaa jotain uutta reseptiä. Olisi lähes loukkaavaa, etten itse saisi hyödyntää mahdollisuutta leipoa.

Meidän kolmivuotias pikku herra totesi äitienpäivänä: "Tänään on äitienpäivä. Äitit saa juhlii ja lapsetkin saa sit herkkuja". Aika hyvä diili, kaikki voittaa. Meidän perheessä tosin suurin sokerihiiri olen minä (tai ehkä isoveli olisi, mutta äiti ei anna olla. Ehkäpä äitikin tarvitsisi auktoriteetin valvomaan tilannetta) ja koska isoin mieheni ei syö makeita herkkuja juuri lainkaan, niin ajattelin tehdä ihan vaan tällaiset pikku herkkuset äitienpäiväksi. Ja koska tämä todella nopea ja helppo suklaakakku valmistui mikrossa, pystyin pitäytymään periaatteessa, että äitienpäivänä äiti vain löffäilee ja nauttii, ja siitä huolimatta sain herkutella lämpimällä suklaakakulla!

Resepti ja idea kakkuun löytyi Maijan makiat-blogista. Koska en ollut aikaisemmin kokeillut mitään mikrokakkuhässäköitä, noudatin ohjetta, kuitenkin suurpiirteiseen tapaani. Mielestäni tosi kiva idea, niin lahjaksi kuin itsellekin hätävaraksi kaappiin huononpäivän piristäjäksi.


Minttusuklaakakku mukissa


Suklaajauhoseos:

3 dl vehäjauhoja
3 dl sokeria
1½ dl kaakaojauhetta
1½ dl Marinanne -rouhetta
1 tl leivinjauhetta

 Sekoita ainekset keskenään ja kaada kauniiseen purkkiin.
Kirjoita purkin kylkeen seuraava resepti:

5 minuutin minttusuklaakakku

1½ dl suklaakakkujauhoja
 ½ dl (soija)maitoa
2 rkl öljyä

Mittaa jauhot mikroaaltouuninkestävään kuppiin.
Sekoita jauhojen joukkoon maito ja öljy.
Kypsennä mikroaaltouunissa 3½ minuuttia.




Ja kyllä siitä tuli ihan suklaakakkua. Ihan hyvän makuista, koostumus ei ihan niin hyvä kuin "oikeissa" suklaakakuissa. Mutta kannattaa kyllä kokeilla! Itselleni tein tietenkin vegaaniversion, pojille kokeilin ihan tavallisesta maidosta. Molemmat toimi. Kaveriksi laiton vielä vispattua Go Greenin vispikermaa.


perjantai 10. toukokuuta 2013

Perhosia pikku kätösin

Taas uusi pöpö pistäytyi kylään. Tällä kertaa tuoden mukanaan silmätulehduksen. Sitä ei ollakaan aikaisemmin koettu. Vaihtelua. Tosin tautiin on tähän mennessä kuulunut ihan tuttua ja turvallista nuhaisuutta ja lämpöilyä sekä oksentelua, mutta boonukseni on vielä rähmivät silmät ja silmätippojen kanssa taistelu. Ollaan kyllä sairasteltu tosi paljon tänä talvena. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun kaikki tulee tuplana, ensin toinen ja sitten toinen ja kun toinen alkaa parantua ehtiikin toinen jo napata jostain uuden pöpön. Lapsiperheen arkea.

Pipipäivien puuhana ollaan taas vähän askarreltu. Ja taas tuli tehtyä tällaisia kädenjälki- ja jalanjälkijuttuja, tällä kertaa pikku tassuista muodostui perhosia. (Sopivasti ennen äitienpäivää osui nämä askatelut. Äitienpäiväaskarteluvinkki, jos on vielä kortit mummeilla ja muille tekemättä. Heh!)



 Isot kädet ovat isoveljen, pienet kädet ja jalka pikkuveljen. Sommitelu äidin.
(Voi juukelispuukelis, miten vähän jätkillä on enää kokoeroa.)


Kädet isoveljen, jalka pikkuveljen. Sommitelu äidin.


Isoveikan kädet.


Ja pikkuveikan jalat.


"Kaunis keveä perhonen 
lentää kukasta kukkaan
lemmikistä neilikkaan
sinikellosta apilaan
 ja sieltä nurmen nukkaan."


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Jopoja

"Minä ajan kuin tuulispää
 polkupyörälläni, ja jää
 kauas taakse kaupungin melu;
aurinko paistaa, kun alan
 alamäkeen kiihdyttää...
 miellyttävää!"




 Oon ihan rakastunut Majapuun neuloksiin.
Ja näitä musta-valkoisia jopoja oli ihan pakko saada,
ihan itselle!
Aika päheetä.
Ja aurinko todellakin paistaa
ja mittarissa 19 astetta.
Melkeen kesä!

Ei muuta ku kevätaurinkoon fillaroimaan!


Kaavat:
Paidan kaavan pohjana T-paidan kaava Joka tyypin kaavakirjasta
Pipo: Ottobre 3/2012 Baggy Look-pipo.

Kankaat:
Jopo neulos, raidallinen resori ja musta trikoo
majapuulta kaikki.



Ps. Tästä kankaasta tuli myös peruspaita kaverille.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Virkatut rytmimunat

Tässä taas tällainen kierrätysnäpertelyvinkki. Jos pääsiäisen jäljiltä pyörii kaapeissa (tai jos muuten vaan tykkäät hamstrata aarteita(roskia) kaappiin siltä varalta, että niille saattaa vielä joskus keksiä jotain käyttöä) suklaamunan yllätysjutskuja ja sattuu olemaan sopivasti vielä jämälankoja, niin ei muuta kuin virkkailemaan rytmimunia. Täytteeksi käytin riisiä, mutta voihan sinne laittaa ihan mitä keksii vaikka puuhelmiä, herneitä tai kiviä. Soundi vähän muuttuu riippuen mitä ja miten paljon täytettä laittaa.

Tarvikkeet. Yllätysjutskuja, lankaa (käytin 7veljestä ja Miamia), riisiä ja 3 koukku (tai mikä käsialalle ja langalle sopii.)

Ensiksi täytin yllätysjutskudut (miksi noiden järkevä nimi on?) riisillä. Laitoin noin 2tl.

Sitten virkkailin spiraalina vähitellen suurentaen (5 tai 6 kierrosta).

Sen jälkeen virkkasin yhden kiinteänsilmukan jokaiseen silmukkaan niin kauan, että yllätysjutskuduu meni lähes kokonaan piiloon.

Päättelin aloituslangan ja sujautin yllätysjutskuduun virkkailun sisälle ja aloin kavennella, kunnes reikä meni kokonaan umpeen ja jutskuduu jäi piiloon. 

Valmis rytmimuna.

Ja näitähän voi sitten näperrellä vaikka koko orkesterille.