Toipilaspäivien askare. Tein itselleni jotain - ekaa kertaa ikinä (tai ainakin lasten syntymän jälkeen). Tämä oli ihan tällainen kokeilu. Ystäväni tilasi minulta "mekon, sellaisen tunikatyyppisen pitkähihaisen, missä olis taskut". Minulla ei ollut kaavaa valmiina, mutta selkeä visio tuli heti. Piirsin kaavat ja pitihän ne ensin testata, joten tein itselleni koeversion. Kiittäminen siis kaveria, että sain itsekin joskus jotain uutta.
Kävin kyllä shoppailemassa joku tovi sitten, mutta aika heikko oli saalis. Ensinnäkään en pidä shoppailusta, enkä etenkään vaatteiden sovittelusta, joten lähtökohtana minä shoppailemassa - ei hyvä yhdistelmä. Lisäksi "kevätmuoti 2013" oli jotain järkyttävää. Farkkuja samoilla kuoseilla, jollaisia minulla oli ala-asteella pitkissäkalsareissa. Lisäksi tarjolla oli muitakin suosikkejani, kuten pastellisävyjä ja kukkakuoseja, päästä varpaisiin kukkakuoseja?! 80-luku oli rumaa aikaa ja nyt tehdään comeback? Ei sillä, että olisin tyyliniekka vailla vertaa, mutta no joo... Sillä reissulla ei löytynyt kuin yhdet mustat farkut (aika villi piristys mustaan vaatekaappiini, mutta ovatpahan ehjät ja sopivat, sekin on jotain tässä low pointissa).
Minulle olisi ihan aiheellistakin uusia hiukan vaatevarastoa. Viimeiset 3,5 vuotta olen kulkenut äitiys- tai imetysvaatteissa. Lisäksi kroppani ei tietenkään ole ihan samanlainen kuin 3-4 vuotta ja kaksi raskautta sitten. En voi valittaa, raskauskiloja "kertyi" -5kg (miinus viisi). Mutta vaikka vaaka näyttää ihan siedettäviä lukemia, ei se muuta sitä seikkaa, etteivät mitkään vaatteeni oikein tunnu istuvan, fyysisti tai henkisesti. Vaatekaapistani löytyy vaatteita odotukseen ja imetykseen tai sitten teinigootille. Eli ei minulle. Pitäisi kai osallistua johonkin surulliseen stailausohjelmaan: "Jappe on 25-vuotias kahden pienen pojan kotiäiti, joka etsii tyyliään teinivuosien goottityylin ja kukkikaiden farmareiden välimaastosta."
Vaatekriisin keskellä pyöräytin sitten tällaisen. Ajattelin tätä ehkä työpaidaksi. Eikös se ihan lastentarhanopen kaavulta näytä? Mutta en kyllä ole töihin menossa vielä aikoihin, mutta ehkä tämä oli sellainen muistutus, että sekin aika vielä koittaa. Kyllä tuo erotuomarin paidastakin menee, sitä minä tällä hetkellä taidan ainakin välillä olla, kun "pikkuveli sotkee minun leikkejäniii-i!"
Eurokankaasta löysin ihanan isot napit!
Tältä se näyttää päällä.Ensin ajattelin tehdä hihoista mustat,
sitten ajattelin tehdä ne pitkillä mustilla resoreilla, mutta loppujen lopuksi niistä tulikin raidalliset.
Mustaa valkoisella.
(Ei kyllä ole ihan luontevaa tämä kuvattavana oleminen.
Tiedänpä vähän miltä jätkistä tuntuu, kun pyydän poseeraamaan.)
Aika tunteita herättävää oli tämän tunikan tekeminen. Vaatekriisiä, työ- ja opiskelumietteitä, kaavojen harjoittelua (kivaa ja kiukuttavaakin), innostumista omepelusta ja iloa uudesta mekkoloisesta!
Kaava:
oma tekele
Materiaalit:
Raidallinen trikoo, musta resori ja muovinapit Eurokankaasta
