Sadepäivän suklaakeksejä

Sadepäivä, mikä sopiva päivä käydä kyläilemässä ystävän luona, kun omat seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Jätkät herättivät taas ihanasti hieman kuuden jälkeen. Treffit oli sovittu kymmeneksi, joten meillä oli aivan ruhtinaallisesti aikaa hoitaa aamuhommat ja vähän ylimääräistäkin. Olin ajatellut, että piipahdetaan matkalla kaupasta hakemaan viemisiksi jotain keksilöisiä, mutta kun kerran oli aikaa, niin miksipä ei itse pyöräyttäisi jotain viemisiä (vegaanisia tietenkin, oma lehmä ojassa). Nämä vegaaniset keksilöiset ovat kyllä todella helppoja ja nopeita ja aineetkin löytyvät yleensä kaapista, joten saatiin siinä mukavasti jätkien kanssa aika kulumaan keksejä pyöritellessä (ja kenties ohitin näin muutaman "koska mennään? joko ollaan lähdössä?"-väännön).

Suklaakeksit

(vegaani)

1 dl vehnäjauhoja

 ½ dl kaakaojauhetta

½ dl kaurahiutaleita

1 tl ruokasoodaa

1 tl leivinjauhetta

½ dl sokeria

½ dl fariinisokeria

75 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

noin ½ dl soijamaitoa (laitoin sillai sopivasti, että tuli hyvä koostumus)

Sekoita kuivat aineet ja sokerit. Lisää sulatettu margariini sekä soijamaito. Pyörittele palloiksi pellille ja litistä hieman. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia. Tästä satsista tuli pellillinen keksejä (12kpl + apureille kaavittavaa).

Lisäksi olin varannut viemisiksi teetä, koska kahvia juovan ystäväiseni teevalikoima on no... suppeahko. (Oma lehmä ojassa taasen, heh.) En kyllä itsekään ollut näitä teelaatuja maistellut, mutta Päivän paras hetki-Muumiteelajitelma oli jotenkin niin söpönen, etten voinut vastustaa. Ja tsemppiä kyllä tarvittiin tähän(kin) päivään. Olen aamuihminen, mutta nuo pitkään jatkuneet aamukuudenherätykset ovat saaneet aikaan noidankehän. Illalla yritän väkisin mennä ajoissa nukkumaan ja kun uni ei tule alan stressaamaan sitä, että kohta täytyy jo herätä eikä uni sitten ainakaan tule ja pian huomaankin pyörineeni sängyssä jo yli puolenyön ja kohta ihan oikeasti pitäisi jaksaa nousta. Huonosti nukutun yön jälkeen olen tietenkin aamulla rättiväsynyt ja pinna on jatkuvasti kireällä. Joten tsemppiä todella tarvitaan tai sitten sitä Muumimamman voimajuomaa... (Ihanaa kun Nadis blogissaan saa mut kuulostamaan supermutsilta, joka on reippaana herännyt kuuden aikaan ja toimeliaan aamun jälkeen lähtenyt hiukan kyläilemään. Ehkä pitäisi pitää sitä illuuriota yllä.)