Valokuvauspäivä ja synttärihumua

Tammikuun alku on mennyt yhdessä juhlahumussa, kun meidän perhe on juhlistanut nuorimman jäsenensä 1-vuotispäiviä. Jotenkin nämä synttärit tulivat yllättäen, vaikka olin jo ties kuinka monta viikkoa aiemmin päivitellyt, kuinka meidän perheessä ei pian ole enää vauvaa vaan kaksi taaperoa! Siis tiesinhän minä, että heti tammikuun alussa juhlitaan, mutta jotenkin en kuitenkaan ollut sisäistänyt, että juhlia olisi voinut hiukan suunnitella jo ennen joulua. Ja hyvinhän tuossa ehti siivoilla ja leivoskella, mutta kivojen itse tehtyjen kutsukorttien sijaan jouduin nöyrtymään ja lähettämään tyylittömästi kutsutekstiviestin kaikille vieraille, koska jos olisin joulun jälkeen alkanut askartelemaan, kirjoittelemaan ja lähettämään kutsuja, eivät ne olisi ajoissa ehtineet perille.

Koska synttäreitä juhlittiin useaan otteeseen, sain leipoa parikin kakkua. Ensimmäisille kekkereille leivoin lentokone-kakun. Alun perin suunnittelin kuorruttavani sen sokerimassalla, mutta yleisön pyynnöstä teinkin klassisen kermakakun. Kerman sekaan lisäsin hieman vanilijakreemijauhetta sekä tomusokeria. Täytteenä käytin vaniljarahkaa ja pohjan kostutin vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Pohjan tein 6 munan kääretorttupohjalla:

Pohja:

6 munaa

2,25 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivataineet ja lisää varovasti vaahtoon. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia.

Lastenkutsulle taas tein barbapinko-kakun. Kuorrute on sokerimassasta, välissä kermavaahtoa ja mansikkahilloa ja pohja gluteenittomasta kääretortusta.

Pohja:

4 munaa

1 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

1½ dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Sekoita vaniljasokeri, perunajauho, leivinjauhe ja lisää siivilöiden vaahtoon. Kaada leivinpaperillavuoratulle pellille. Paista 225 asteessa noin 8minuuttia. Tuli todella kuohkea kakku!

Tänään sitten käytiin lunastamassa isovanhemmilta saatu synttärilahja eli kävimme valokuvausstudiossa otattamassa 1-vuotiskuvat ja muutaman kuvan sisaruksista yhdessäkin. Meidän iloista ja aurinkoista poikaamme ei juurikaan tuo valokuvaaminen naurattanut tai edes hymyilyttänyt, vaan varsin vakana istua jökötti siinä mihin istumaan laitettiin.  Isoveli oli alkuun sitä mieltä, ettei hän halua kuviin ollenkaan, mutta saippuakuplien ja potkuautojen jälkeen piti ihan väkisin lähteä kotiin kun "siellä valokuvassa oli niin kivaa!" Jännityksellä odotetaan millaisia otoksia ammattilainen tuosta kaksikosta mahtoi saada...

Mutta nyt kun on ollut kekkeriä kekkerin perään ja siihen päällä vielä neuvolointia ja valokuvauskeikkoja ja joulustakin on vasta selvitty, niin nyt kyllä tuntuu, etten tee pitkään aikaan mitään ylimääräistä, vaan huokaisen hetkeksi ja nautin arjen ihanuudesta!