Viikonlopun puhdetyö

Eräs tuttuni teki pullonkorkeista pannunalusia. Meillä ei juuri pullonkorkkeja kerry, mutta sitäkin enemmän pilttipurkin kansia. Tässä siis vinkki, miten hyötykäyttää pilttipurkin kansia (joo, tunnustan, olen syöttänyt nuoremmalle lapselleni purkkiruokaa...). Ohje on yhtä suurpiirteinen kuin on tekijäkin, jostain varmasti löytyy täsmällisempi ja selkeämpi versio, mutta onnistumisesta innoissani haluan jakaa tämän.

Ensiksi pyöräytin lenkin sormen ympärille. Lenkkiin virkkasin kuusi kiinteääsilmukkaa. Seuraavalla kierroksella virkkasin jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteääsilmukkaa, seuraavalla joka toiseen yhden ja joka toiseen kaksi (näitä tein pari kieppausta). Sitten  joka kolmanteen kaksi (näitäkin tein pari kerrosta) ja lopuski joka neljänteen kaksi.

Virkkasin siis spiraalia vähitellen silmukoita lisäillen niin kauan, että luomus oli pilttipurkin kannen kokoinen.

Sen jälkeen virkkasin jokaiseen silmukkaan yhden kiinteänsilmukan. Näin tein 3-4 kerrosta, jolloin pilttipurkin reunat menivät piiloon. Sovittelin vähän väliä, siksi kierrosten määrät ovat näin epämääräisiä.

Tämän jälkeen aloin vähitellen kaventamaan. Ensimmäisellä kierroksella tein kolmeen silmukkaan yhden kiinteänsilmukan, sitten loikkasin yhden yli. Sitten kaksi kiinteää ja yksi loikkaus. Kun reikä alkoi käydä ahtaaksi sujautin kannen sisään ja jatkoin virkkaamista vähitellen kaventaen. Ennen kuin kannen laittaa sisään, kannattaa aloituslanka päätellä.

Kun reikä oli pieni, lähes ummessa, katkaisin langan ja päättelin työn.

Lopuksi ompelin kannet yhteen ja siinä se on, valmis pannunalunen ja ai että olen ylpeä! Koko on siis 3x3 pilttipurkin kantta. Kuvan kattila on 1,5 litran kattila. Näitähän voi yhdistellä haluamansa mallisiksi ja kokoisiksi. Käytin 7veljestä lankaa ja 3 koukkua.

Mainittakoon myös, että isoäidinneliövirkkaustyöni on edennyt ihan mukavasti, mutta lankani loppuivat, eikä ruskeaa 7veljestä ilmeisesti saa enää mistään. Oli kai syksyn väri, voi surku. Tämä jää siis tällaiseksi vauvapeitoksi tai katsotaan mitä keksin...

Kiittäminen idean käytännöntoteutuksen avustuksessa taas mummia eli äitiäni. Enhän minä itse olisi mitään osannut tehdä, mutta mummi opetti. Minulla on ideoita, mummilla osaamista, yhdistämme voimamme siis. Ja olen kyllä niin innoissani ja ylpeä tästä uudesta taidosta, minä osaan virkata (ainakin vähän)!