Viime viikko oli supersynttäriviikko. Ensinnäkin oman jätkän kolmeveekemut, joita juhlittiin pariin otteeseen. Lisäksi viikkoon mahtui vielä parit yksveesynttärit. Yhtä juhlaa! Ja juhlien välissä leipomista ja siivoamista. Toisiin juhliin oli lahjatoiveena esitetty jokin sellainen juttu, mikä oli itselle tärkeä taaperoiässä. Itse punnitsin oikeastaan kahden vaitoehdon välillä vaaleanpunaisen nallen tai lorupussin.
Päädyin tekemään pastissin omasta lapsuudenaikaisesta suosikkilelusta eli vaalenpunaisesta nallesta, jonka nimi oli Anna-Liisa. Anna-Liisa oli tehty kummasta kankaasta (vähän niin kuin tuulipukukankaasta). Hänellä oli pinkki nappinenä, jota oli mukava pureskella sekä silminä valkoiset napit, joista oli kulunut kokonaan pois musta osa. Lisäksi hän näytti pientä punaista huopaista kieltä. Hän oli hieman sellainen omituinen raasu, mutta minusta kaikkein paras lelu (ilmeisesti, kun vieläkin hänet niin hyvin lapsuudesta muistan, paremmin kuin minkään muun lelun).
Anna-Liisa Kakkoselle en ommellut nappisilmiä, enkä nenää. Ettei vain tulisi syödyksi ja lähtisi irti.
Anna-Liisa Kakkosen korva.
Ja massu. (Tai niin kuin isoveikka totesi: "Oho, onpa sillä iso napa.")
Valmista kaavaa ei taaskaan ollut tai oikeastaan olen niin huono noudattamaan mitään kaavoja, joten tein taas omasta päästä. Onhan hän hiukan tuollainen itsetehdyn näköinen ja veikeästi vimpsallaan, mutta ehkä se sopii ajatukseen alkuperäisestä Anna-Liisasta.
Eikä!
VastaaPoistaAivan ihana nalle ja aivan ihana lahjatoive!
Melkein harmittaa, etten itse ymmärtänyt tommosta toivetta esittää, mutta toisaalta, on nää Brio:n puulelutkin aika pop ;P
Kiitos! :) Mustakin tuo lahjatoive oli hirmu ihana, vaikka puulelut onkin kyllä ihan tosi ihania (ainakin äidin mielestä)! ;)
Poista