lauantai 27. huhtikuuta 2013

Majapuun kaivureita, osa 1

Noin vuosi sitten aloin kiinnostua ompelusta, ihan vain ajatuksella "olisihan se ihan kiva vähän ommella lapsille jotain pientä kivaa". Äitini opastuksella tutustuin ompelun perujuttuihin ja peruspaitoja ja pipoja kertyikin aika läjä. Nopeasti jäin koukkuun ihaniin kankaisiin, joista kaapit ovat täyttyneet. Ihania kankaita kun tulee enemmän kuin ehdin ommella. Syksyllä sitten menin ja ostin vielä itselleni tyyriin, uuden ompelukoneen.

Kehitys antikäsityöihmisestä fanaattiseksi kangashamsteriksi on tapahtunut yhdessä hujauksessa, aivan huomaamatta. Viime viikolla säikähdin ehkä hiukan itsekin, kun huomasin kyttääväni koneella, että yksi tietty kangas tulisi myyntiin. Nimittäin nämä ihanat kaivurit, joita sainkin napattua itselleni mustana ja turkoosina. Siinä jäi lenkit ja kauppareissut kakkoseksi, kun piti vähän väliä kurkkia koskakoskakoska on syytä hyökätä kuin hyeena Majapuun verkkokauppaan, ettei vain mene tämä kangas sivu suun. On tämä käsitöitä harrastavan kotiäidin elämä vaan raadollista peliä. Nopeat syövät hitaat ja taistelu on kovaa. Mutta kyttääminen kannatti, lenkille ja kauppaan ehtii myöhemminkin, mutta iltaan mennessä oli kaivurikankaat jo loppu.

Ihan käsittämätöntä menoa! En voinut aavistaakaan millaista peliä tämä "ompelen vähän lapsille jotain pientä kivaa" voisi olla. Huomenna olisi tiedossa sama raaka selviytymistaistelu Majapuun palomieskankaista. (Tietokoneelleni tarvitsisi varmaan asentaa joku ihanien kangaskauppojenesto-toiminto.)

Mutta tässä siis ensimmäinen tuotos kaivurikankaasta. Tämän paidan tein samalle kaivuripojalle, jonka synttäreille askartelin kaivurikakun. Toiveena oli aika löysä, helposti kolmevuotiaan itsepuettava, kasarityylinen paita kasvunvaralla. Sovittelin sitä yhteen jo aiemmin tehtyjen mustien housujen kanssa.


Kaivuri paita ja mustat froteehousut.


Sovituskuva. Vitsi mikä poseeraaja tää meidän kolmevuotias onkaan! Aika vauhdikkaasti hän aina keimailee kameran edessä, mutta nämä "rantavahtiposeeraus"(joksi herra siis itse tätä touhua kutsuu, kiitos Harri ja dinot lomalla kirjan)-kuvasarjat ovat kyllä aina yhtä hauskoja.


Kasvunvaraa on. Tein hihoihin pitkät resorit, jotka voi halutessaan kääntää tai pitää pitkänä (tässä kuvassa siis käännettyinä). Antaa mukavasti lisää käyttöikää ja itse tykkään noista pitkistä resoreista, ne on coolit.
"Ei oteta tätä pois. Se on oikein mukava!" 

Kaavat:
Paita: Ottobre 4/2012 Little Lamb raglanhihainen trikoopaita,
muutoksia hihan ja helman pituuksissa sekä resoreissa.
Housut oma kokelu.

Kankaat:
Kaivurikangas ja mustakeltainen resori Majapuulta
Musta frotee ja resori kaapin kätköistä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä kaivuripojan kelpaa! :)

    Ja voi vitsi mikä keimailija! :D

    En tiennytkään, että ompeluharrastuksesi on noin tuore!
    Ootko kuitenkin jotain osannut sitä ennen jo ommella vai ootko oppinut kaiken nyt?

    - annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä sellainen keimailija (sain tosin houkutella poseeraamaan xylitolipastillilla). :D

      Tämä on aivan tuore harrastus. En ole osannut ommella oikeastaan ollenkaan ennen. Koulussa inhosin käsitöitä ja kutominen oli ainut, mitä joten kuten osasin. Viime keväänä sitten aloittelin tätä ompelemista ja sain äidiltä saumurin ja ompelukoneen kesäksi lainaan ja siitä se sitten lähti. Siis täysin aloittelija olen vielä! Virkkaamaankin opettelin nyt tammikuussa, joten tosiaan tällaisesta antikäsityöihmisestä on ihan yllättäen löytynyt tällainenkin puoli. :)

      Poista