keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Viikon virkkauksia: amigurumit

Tänään on fiilistelty kevättä! Aurinko paistoi, lämpötila oli peräti seitsemän astetta plussalla ja aurinkolasit ja kumisaappaat kaivettiin kaapista. Aamu alkoi kirkastua jo seitsemältä ja valoa riitti melkein kellon ympäri. Päiväunien jälkeenkin piti lähteä ulos: "Äiti haluan takapihalle, ku siellä on pari lätäkköö." Kyllä se kevät ihan oikeasti tulee!

Keväthehkutuksesta viikon virkkauksiin. Tällä viikolla päätin kokeilla virkkailla jotain muuta kuin pilttipurkkiaskarteluja, joten kokeilinkin muutamaa ohjetta kirjastosta mukaan napatusta Amigurumi-kirjasta. Tässä aikaansaannoksia:


Pikku hiirulainen.
(ohje kirjasta: Mia Bengtsson: Amigurumi - virkkaa omat maskottisi)

Talviunilta heräillyt viluinen nalle.
Hänkin kevättunnelmissa.
(ohje samaisesta kirjasta)

Äidin apuri...
 
Osasin hei ihan itte lukea kirjan ohjeita! Fiilis kuin 2-vuotiaalla, joka on oppinut jotain uutta. Loppuviikolle onkin tiedossa muutama kakkuprojekti ja Helsinki-reissu, joten taitaa virkkailut jäädä vähemmälle. Ensi viikolle mielessä jo vaikka mitä juttuja, joita voisi kokeilla. Mistä vain saisi aikaa toteuttaa kaikki nämä ideat?!


lauantai 23. helmikuuta 2013

Viikon virkkauksia

Viikon askarteluvinkki:  virkatut lasinaluset.

Virkkaaminen on nyt in, ainakin minusta. Niinpä jatkoin tällä pilttupurkin kansi-idealla vielä ja kokeilen tehdä pari lasinalusta erikoikoisista säilykepurkkien kansista ja pullonkorkeista.

Kirjastostakin tarttui mukaan muutama virkkauskirja, mitä nyt nopeasti ehdin käsityöosastolta napata, samalla kun juoksin 1-vuotiaan perässä hyllyjen väleissä. Nyt on taas liian monta ideaa ja liian vähän aikaa toteuttaa niitä.

(IIk, minusta on kovaa vauhtia tulossa samanlainen hamstraaja kuin äidistä, jolle kaikki kiikuttavat kahvipusseja ja tölkkien klipsuja askarteluja varten. Taisipa mummilan varastosta löytyä pilttipurkin kansia 90-luvulta. Ei sitä ikinä tiedä mitä käyttöä kaikille aarteille keksiikään!)


Toimii.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Kotikutoinen värikylpy


Meidän nuorempi jätkä on siinä ihanassa iässä, että ruoalla leikkiminen on ihan lempipuuhaa. Kovasti suunnittelin värikylpyyn menemistä, isoveljen kanssa kävin silloin kun hän oli samassa iässä, mutta ilmoittautuminen on vain jäänyt... 


Mutta ei hätää, järjestin pojille sitten ihan oman värikylvyn meidän muutaman neliön kylppärissä. Ripustelin seinille vanhoja verhoja ja pöytäliinoja, jotka sopivat väriteemaan ja lisäilin mukaan sinisiä ja oransseja palloja ja kylpyleluja (sellaisia helposti pestäviä tietysti). Mustikkasoppaa, mangopilttiä, pakastemustikoita ja taustalle vähän klassista musiikkia ja voilà, meillä on homemadevärikylpy!



Ensiksi maalattiin pelkällä mustikkasopalla.

Litsislätsis mustikkasormet. (Taustalla näkyy vähän "rekvisiittaa".)

Sitten lisättiin pilttiä ja lopuski mustikoita. Taiteilija työssään.

Alkaa olla valmista. Nyt on aikaa istuskella ja mutustella mustikoita.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikonlopun puhdetyö

Eräs tuttuni teki pullonkorkeista pannunalusia. Meillä ei juuri pullonkorkkeja kerry, mutta sitäkin enemmän pilttipurkin kansia. Tässä siis vinkki, miten hyötykäyttää pilttipurkin kansia (joo, tunnustan, olen syöttänyt nuoremmalle lapselleni purkkiruokaa...). Ohje on yhtä suurpiirteinen kuin on tekijäkin, jostain varmasti löytyy täsmällisempi ja selkeämpi versio, mutta onnistumisesta innoissani haluan jakaa tämän.

Ensiksi pyöräytin lenkin sormen ympärille. Lenkkiin virkkasin kuusi kiinteääsilmukkaa. Seuraavalla kierroksella virkkasin jokaiseen silmukkaan kaksi kiinteääsilmukkaa, seuraavalla joka toiseen yhden ja joka toiseen kaksi (näitä tein pari kieppausta). Sitten  joka kolmanteen kaksi (näitäkin tein pari kerrosta) ja lopuski joka neljänteen kaksi.

Virkkasin siis spiraalia vähitellen silmukoita lisäillen niin kauan, että luomus oli pilttipurkin kannen kokoinen.

Sen jälkeen virkkasin jokaiseen silmukkaan yhden kiinteänsilmukan. Näin tein 3-4 kerrosta, jolloin pilttipurkin reunat menivät piiloon. Sovittelin vähän väliä, siksi kierrosten määrät ovat näin epämääräisiä.

Tämän jälkeen aloin vähitellen kaventamaan. Ensimmäisellä kierroksella tein kolmeen silmukkaan yhden kiinteänsilmukan, sitten loikkasin yhden yli. Sitten kaksi kiinteää ja yksi loikkaus. Kun reikä alkoi käydä ahtaaksi sujautin kannen sisään ja jatkoin virkkaamista vähitellen kaventaen. Ennen kuin kannen laittaa sisään, kannattaa aloituslanka päätellä.

Kun reikä oli pieni, lähes ummessa, katkaisin langan ja päättelin työn.

Lopuksi ompelin kannet yhteen ja siinä se on, valmis pannunalunen ja ai että olen ylpeä! Koko on siis 3x3 pilttipurkin kantta. Kuvan kattila on 1,5 litran kattila. Näitähän voi yhdistellä haluamansa mallisiksi ja kokoisiksi. Käytin 7veljestä lankaa ja 3 koukkua.

Mainittakoon myös, että isoäidinneliövirkkaustyöni on edennyt ihan mukavasti, mutta lankani loppuivat, eikä ruskeaa 7veljestä ilmeisesti saa enää mistään. Oli kai syksyn väri, voi surku. Tämä jää siis tällaiseksi vauvapeitoksi tai katsotaan mitä keksin...

Kiittäminen idean käytännöntoteutuksen avustuksessa taas mummia eli äitiäni. Enhän minä itse olisi mitään osannut tehdä, mutta mummi opetti. Minulla on ideoita, mummilla osaamista, yhdistämme voimamme siis. Ja olen kyllä niin innoissani ja ylpeä tästä uudesta taidosta, minä osaan virkata (ainakin vähän)!

torstai 14. helmikuuta 2013

Herkkuterkkuja ystävänpäivänä!


Ystävänpäivä eli päivä, jolloin ystävät ovat ihan yhtä tärkeitä kuin kaikkina muinakin vuoden päivinä. Toisin sanoen, en oikein osaa juhlia tätä päivää, eikä se herätä minussa erityistä juhlimisen tarvetta. 

Yritykseni juhlistaa tätä päivää...
Vietettiin tätä päivää mummiloimalla, liukurimäessä, metsässä, leikkimällä tyttökavereiden kanssa majassa sekä syömällä sydämellisiä suklaakeksilöisiä, joita teimme mummin ja äijän 43.hääpäivän kunniaksi  (ystävänpäivää on vietetty Suomessa vasta 80-luvulta lähtien, on siis sattuma, että vanhempani valitsivat hääpäiväkseen tämän "rakkaudenpäivän").  Saipa kuopukseni tänään ensimmäisen rakkaudentunnustuksensa kolmevuotiaalta neitokaiselta ja mikä parasta, päivän kruunasi ihanaakin ihanampi vauvauutinen! Taitaa tänään siis hiukan olla rakkautta ilmassa.

Sydämelliset suklaapikkuleivät (vegaani)
(12 isoa sydäntä)

100 g Sunnuntai laktoositonta margariinia
2 dl sokeria
75 g Pandan tummaa suklaata
2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää suklaasula ja lopuksi jauhot ja leivinjauhe. Kauli melko ohueksi ja tee muotilla haluamasi muotoisia pipareita. Kannattaa käyttää leivonnassa mahdollisimman vähän jauhoja, muuten viimeisistä pikkuleivistä tulee kovia. Itse leivon leivinpaperin päällä, jolloin jauhoja ei tarvinnut juuri lainkaan. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

Kuorrutteen sekoitin tomusokerista, kaakaojauheesta, vedestä ja muutamasta tipasta sitruunamehua.




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Vuoden pullantuoksuisin päivä

Hernaripäivä. Vegehernekeitto.
Miksei pullia tule leivottua oikeastaan muuten kuin laskiasena? Siis NIIIIIN hyvää! Ja sama pätee hernekeittoon. Miksi sitäkään ei tule tehtyä muuta kuin laskiaisena? Tosi hyvää ja helppoa! Haastavin vaihe  on muistaa laittaa herneet likoamaan edellisenä päivänä...

Olen huomannut, että kaikkien juhlien viettäminen nousee uuteen arvoon lasten myötä. Minulle on tärkeää, että lapsi oppii perinteiset juhlat sekä se että, meidän perheellemme muodostuisi omat perinteet. Ei sitä ennen lapsia ollut niin väliksi juhlistaa laskiaista ja tänäänkin piti tarkistaa Wikipediasta miksi tänään oikein juhlitaan.

Juhlistettiin laskiassunnuntaita käymällä pulkkamäessä, syömällä hernekeittoa ja leipomalla pullia, jotka odottavat herkuttelijoita välipalalle. (Tosin äiti kyllä maistoi jo yhden...)

Ja pakko hehkuttaa, että tuli maailman parhaita pullia! Siis ikinä en oo tehnyt näin hyviä pullia. En sitten tiedä johtuiko se uudesta reseptistä vai siitä, että annoin kerrankin pullataikinan turvota ihan rauhassa. Tehtiin taikina jo aamusta ja se sai paisua koko ulkoilun ja vielä lounaankin ajan. Lounaan jälkeen pyöriteltiin pullia (jälkkäriksi hiukan pullataikinaa) ja annoin pullien kohota vielä pellilläkin jokusen tovin, kun siivoilin ja keittelin voiteluun tarvittavan sokeriliemen.

"Onpas se kasvanut muhkeaksi.
Leivon siitä pullan tai kaksi!"

Pullien pyörittelyä pikkukätösin.
"Kato äiti, tein hiirulaisten pullia!"


Lasten kanssa leipominen on kivaa, vaikka yksinään siinä hommassa pääsisi paljon helpommalla.
Mutta tärkeitä on, että kaikilla on kivaa!

Vegaaninen lasikaispulla. Voideltu sokeriliemellä, koristeltu tomusokerilla.
Välissä Alpron Air&creamyä sekä vadelmahilloa. 



Vegaaniset pullat

0,5 l soijamaitoa
2 pss kuivahiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
2 tl vaniljasokeria
150 g Sunnuntai laktoositonta margariinia
vaja 1 kg jauhoja

Voiteluun:
1,5 dl sokeria
1 dl vettä

Kuumenna soijamaito lämpöiseksi (+42). Lisää maitoon sokeri,kardemumma, vaniljasokeri ja suola. Lisää kuivahiiva sekä jauhoja vähitellen ja vaivaa tehokkaasti. Lisää margariini pehmeänä kun taikina alkaa irrota käsistä ja kulhon reunoista. Sekoita tasaiseksi ja kohota liinan alla lämpimässä n.1h.

Leivo taikinaa jauhotetulla pöydällä 3 minuuttia kunnes se on kiinteää ja kimmoisaa. Leivo pyöreiksi pulliksi ja kohota pellillä kaksinkertaiseksi. Paista pullat 200 asteessa kunnes saavat reilusti väriä pintaan, 10-15 minuuttia.

Valmista paistumisen aikana paksu sokeriliemi:

Keitä sokerilientä sekoittamatta, kunnes se alkaa ottamaan vähän kellertävää väriä. Älä päästä sokeria karamellin väriseksi, muuten se tarttuu kattilaan ennenkuin olet voidellut pullat!

Voitele juuri uunista tulleet pullat tekemälläsi sokeriliemellä. Tällä ohjeella tehtyjä pullia on hyvin vaikea erottaa normaaleista pullista! Ainut eroavaisuus on se, että pinta on tavallista pullaa makeampi ja tahmeampi.

Ripottelin osan päälle vielä hienoasokeria, osan vain voitelin ja lisäsin myöhemmin tomusokeria ja osan jätin voitelematta kokonaan. Ja kaikki versiot olivat HYVIÄ!

(Resepti löytyi täältä.)

 Sokeriliemellä voidellut ja hienolla sokerilla koristellut vegepullat.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Hyvää Runebergin päivää!

Meillä ainakin on ollut hyvä päivä (tähän asti, nyt kun sanon, päikyiltä herää kaksi känkkäränkkää)! Aamulla nukuttiin pitkään, reippailtiin ulkona pari tuntia ja tultiin kotiin syömään ja leipomaan torttuja. Ihana lumisade oli tuonut mukanaan pehmoista lunta, jossa oli mukava möyriä. Puistossa oli paljon seuraa niin äidille kuin pojillekin ja kaiken hyvän lisäksi yksi puistotuttu lahjoitti kuopukselleni Kuomat kun valittelin, etten ole raaskinut hänellä talvikenkiä ostaa, kun on tähän asti vain möllöttänyt vaunuissa tai sylissä ja kohta onkin jo kevät, toivottavasti. Vaikka tänään en edes ole kaivannut kevättä, vaan olen nauttinut ihanasta talvipäivästä! Kiitokseksi lupasin pitää hänelle oppitunnin ompelemisesta. (Miten yhteisöllistä toimintaa keskellä kaupunkia!) Tällaisesta kyllä tulee hyvälle tuulelle. Siis tosi hyvä päivä, jeejee!

Ja tässä siis aamusta leivottujen "Ruunareiden" ohje. Fredrika-rouva kääntyisi haudassaan jos kutsuisin näitä vegaanisia muffinsseja, joissa ei ole tietoakaan mantelista tai punssista ja muotokin on väärä, Runebergin tortuiksi. Mutta tässä siis resepti, meidän perheen omat "vege Ruunarit".

Vege Ruunarit (6kpl)

100 g vegaanista margariinia (Laktoositon Sunnuntai)
1 dl fariinisokeria
1 dl soijajogurttia (käytin vaniljanmakuista, kun maustamanta ei ollut)
1 dl piparkakkumurua (Annas-piparkakut ovat vegaanisia)
3 rkl korppujauhoja
2 tl leivinjauhetta

Koristeluun:
vadelmahilloa
tomusokerista, vedestä ja sitruunamehusta sekoitettua kuorrutetta

Vaahdota margariini ja fariinisokeri. Lisää soijajogurtti. Sekoita kuivat aineet ja lisää taikinaan. Paista 175 asteessa 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä rauhassa, kostuta (esim.soijamaidolla tai omenamehulla) ja koristele.



maanantai 4. helmikuuta 2013

Vegaaninen suklaa"juusto"kakku



Sunnuntaina emännöin lastenvaatekutsuja. Vilskettä ja vilinää riitti, kun talo täyttyi äideistä, alle 3-vuotiasta lapsista ja mahtui mukaan muutama masuasukkikin. Lastenvaatekutsut ovat mukavaa ajanvietettä, tosin emännöidessä ehtii valitettavan vähän vaihtaa kuulumisia. Tuli taas tilattua vähän vaatteita pojille, nähtyä ihania, pieniä ja isompia, ystäviä ja sain tilaisuuden testailla uusia reseptejä. Kokeilin muun muassa tällaista suklaakakkua:

Vegaaninen suklaa"juusto"kakku

Pohja:
200 g suklaakeksejä (Marabou Mörk)
n.80 g Sunnuntai laktoositonta margariinia

Täyte:
4 dl Go Green vispiä
225 g maustamatonta Tofuttia (vegaanista "tuorejuustoa")
(1 dl tomusokeria)
300 g Pandan tummaa suklaata



Valmista keksipohja. Murskaa keksit, lisää sula margariini ja sekoita. Taputtele tasaisesti irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 24-26cm). Pohjalle voi halutessa laittaa leivinpaperin. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.


Valmista täyte. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa Go Green vispi kuohkeaksi. Pehmitä Tofutti sähkövatkaimella, lisää tomusokeri(jos haluat lisää makeutta) ja sekoita. Yhdistä kerma ja Tofutti, lisää lopuksi hieman jäähtynyt suklaasula. Sekoita massa varovasti tasaiseksi. Kaada keksipohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään neljä tunnia, mielellään yön yli. Irroita vuoasta, tasoita reunat veitsellä ja koristele esimerkiksi suklaarouheella.

Tämä suklainen juustokakku on ollut todella pidetty. Reseptiä on kysytty ja maun lisäksi on kehuttu myös toteuttamisen helppoutta. Lisäksi kakusta saa helposti gluteenittoman käyttämällä keksipohjassa gluteenittomia keksejä, esim. Semperin gluteenittoman suklaakeksi ovat vegaanisia.