sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Suklaatryffelikakku (vegaaninen versio)


Blogista löytyy jo kaksikin suklaatryffelikakkureseptiä, joten pitihän siitä koittaa tehdä myös vegaaninen versio ja sopivan testiyleisön sain, kun molempien poikien kummitädit tulivat kylään. Kakku sai tällaisen pääsiäiskoristelun, kun sattui löytymään vegaanisia suklaamuniakin sopivasti (nämäkin "saattavat sisältää pieniä määriä maitoa").

Suklaatryffelikakku (vegaani)

Keksipohja:
noin 140 g keksejä (Marabou Mörk)
50 g voita

Tryffelitäyte:
75 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)
2 dl (vege)kermaa 
300 g suklaata (Pandan tumma)

Valmista keksipohja: murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele irtopohjavuoan (halkaisija 16cm) pohjalle ja laita jääkaappiin tryffelinvalmistamisen ajaksi.

Sulata voi kattilassa. Lisää kerma sekä vegegel ja kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja paloittele suklaa sekaan. Sekoita massa tasaiseksi ja kaada keksipohjan päälle. Anna hyytyä yön yli ja koristele.


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kun tulee pääsiäinen, silloin alkaa kevät!


Eilen oli viimein, yli viikon sairastupailun jälkeen, suunnilleen normaali päivä. Päästiin ulkoilemaan ja jaksoin tehdä ja syödä jotain kiinteääruokaa kaiken sosekeittoilun jälkeen. Ja kylläpä mitäkaapistalöytyyvegaanipitsa maistuikin hyvältä!


Päästiin ulos metsästämään lätäköitä, joita tuo isoveli oli niin kaihoissaan ikkunasta katsellut kaikki nuo pipipäivät, ja ihastelemaan aurinkoa. Ja viikon aikana oli tullut kevät! Kukatkin jo kurkkaavat ja sieltä täältä jalkakäytävätkin oli jo lakaistu.


Lätäköiden metsästys onnistui mainiosta. Lätäköitä löytyi jo matkalla puistoon ja puistoon meno kesti varmaan kauemmin kuin mitä sitten puistossa jaksettiin leikkiä.


"Parempaa kuin karamelli, lapsista on kuravelli!"

 
Sisällä vietyttyjen päivien myötä askarteluun on ollut aikaa ja intoa. Isoveljen pipiaskarteluja jo esittelinkin täällä, joten tässä vielä jotain, mitä on tullut pienimmän miehen (1vuotta) kanssa askarreltua. Näin pienen kanssa kun tehdään, tärkeintähän on se yhdessä tekeminen eikä lopputulos, eikö niin? Isoveli siinä askarteli ja minä tietysti ajattelin, että maalaillaanpa samalla hiukan pikkuveikankin kanssa. Puuhaillaan porukalla kivasti yhdessä. Kastoin jätkän sormet maaliin ja tehtiin pieniä pajunkissoja. Toinen lähinnä vain ihmetteli, että mitä se äiti nyt oikeen sotkee.


 Sitten vaihdettiin väriä ja tehtiin pikkusormilla söpösiä tipusia. Tässä vaiheessa alkoi jo olla selkeää vastarintaa ilmassa. Hulluäiti, en tahdo sormiini enää mitään töhnää!!!

 
No hulluäiti sen kun jatkoi, kokeillaanpa vähän kutitella siveltimellä kämmentä ja tehdä kädenjäkilkukkoja. Tässä vaiheessa jätkä jo kiljui täysillä ja yritti rimpuilla pois sylistä. Miksi toi sotkee mun käden, auttakaa nyt joku hei?! Että niin idyllisesti sujui tämä vauva-äiti-askarteluhetki.


 Vielä oli mielessä tällainen pupuperhe-pääsiäiskorttiaskartelu, mutta tein sen sit ihan ite. Että tässä nyt tällaisia ideoita, jos vaikka jonkun muun vauva tai taapero tykkää sormiväreillä maalaamisesta. ;) 


Ja hei, kevään eka kärpänen pörräsi parvekkeella, kun vein pikkuveikkaa unille!
Kevät, kevät, kevät!
Mukavia pääsiäisenpyhiä kaikille!



torstai 28. maaliskuuta 2013

Tunnemyrskyä tunikasta

Toipilaspäivien askare. Tein itselleni jotain - ekaa kertaa ikinä (tai ainakin lasten syntymän jälkeen). Tämä oli ihan tällainen kokeilu. Ystäväni tilasi minulta "mekon, sellaisen tunikatyyppisen pitkähihaisen, missä olis taskut". Minulla ei ollut kaavaa valmiina, mutta selkeä visio tuli heti. Piirsin kaavat ja pitihän ne ensin testata, joten tein itselleni koeversion. Kiittäminen siis kaveria, että sain itsekin joskus jotain uutta.

Kävin kyllä shoppailemassa joku tovi sitten, mutta aika heikko oli saalis. Ensinnäkään en pidä shoppailusta, enkä etenkään vaatteiden sovittelusta, joten lähtökohtana minä shoppailemassa - ei hyvä yhdistelmä. Lisäksi "kevätmuoti 2013" oli jotain järkyttävää. Farkkuja samoilla kuoseilla, jollaisia minulla oli ala-asteella pitkissäkalsareissa. Lisäksi tarjolla oli muitakin suosikkejani, kuten pastellisävyjä ja kukkakuoseja, päästä varpaisiin kukkakuoseja?! 80-luku oli rumaa aikaa ja nyt tehdään comeback? Ei sillä, että olisin tyyliniekka vailla vertaa, mutta no joo... Sillä reissulla ei löytynyt kuin yhdet mustat farkut (aika villi piristys mustaan vaatekaappiini, mutta ovatpahan ehjät ja sopivat, sekin on jotain tässä low pointissa).

Minulle olisi ihan aiheellistakin uusia hiukan vaatevarastoa. Viimeiset 3,5 vuotta olen kulkenut äitiys- tai imetysvaatteissa. Lisäksi kroppani ei tietenkään ole ihan samanlainen kuin 3-4 vuotta ja kaksi raskautta sitten. En voi valittaa, raskauskiloja "kertyi" -5kg (miinus viisi). Mutta vaikka vaaka näyttää ihan siedettäviä lukemia, ei se muuta sitä seikkaa, etteivät mitkään vaatteeni oikein tunnu istuvan, fyysisti tai henkisesti. Vaatekaapistani löytyy vaatteita odotukseen ja imetykseen tai sitten teinigootille. Eli ei minulle. Pitäisi kai osallistua johonkin surulliseen stailausohjelmaan: "Jappe on 25-vuotias kahden pienen pojan kotiäiti, joka etsii tyyliään teinivuosien goottityylin ja kukkikaiden farmareiden välimaastosta."



Vaatekriisin keskellä pyöräytin sitten tällaisen. Ajattelin tätä ehkä työpaidaksi. Eikös se ihan lastentarhanopen kaavulta näytä? Mutta en kyllä ole töihin menossa vielä aikoihin, mutta ehkä tämä oli sellainen muistutus, että sekin aika vielä koittaa. Kyllä tuo erotuomarin paidastakin menee, sitä minä tällä hetkellä taidan ainakin välillä olla, kun "pikkuveli sotkee minun leikkejäniii-i!"



Eurokankaasta löysin ihanan isot napit!


Tältä se näyttää päällä.Ensin ajattelin tehdä hihoista mustat,
sitten ajattelin tehdä ne pitkillä mustilla resoreilla, mutta loppujen lopuksi niistä tulikin raidalliset.



Mustaa valkoisella.
(Ei kyllä ole ihan luontevaa tämä kuvattavana oleminen.
Tiedänpä vähän miltä jätkistä tuntuu, kun pyydän poseeraamaan.)

Aika tunteita herättävää oli tämän tunikan tekeminen. Vaatekriisiä, työ- ja opiskelumietteitä, kaavojen harjoittelua (kivaa ja kiukuttavaakin), innostumista omepelusta ja iloa uudesta mekkoloisesta! 

Kaava:
oma tekele

Materiaalit:
Raidallinen trikoo, musta resori ja muovinapit Eurokankaasta


tiistai 26. maaliskuuta 2013

Pipiaskarteluja

Kyllä osaakin olla sisukas flunssa. On-off-kuumeilua jatkunut jo viikon, kukin vuorollaan nostaa uudelleen kuumeen. Mahtaako tämä ikinä loppua?! Sitä huomaa olevansa ihan ulkopuolinen muusta maailmasta, kun ei ole edes facebookissa jaksanut käydä ja lehdetkin ovat lukematta, kun ei vain jaksa!

Viikko ollaan melko tiiviisti vietetty sisätiloissa. Mitä nyt välillä joku uhrautuu viemään roskat ja käymään kaupassa hakemassa lisää pipiherkkuja ja hainpa ihan uuden pipidvd:nkin, kun alkoi "kolme autoa, yksi mestari!!!" ja "tin tidi tin tin, tiditidi tin tin" tulemaan korvista ulos.

Viikko sisällä alkaa jo vaatimaan luovuutta. Pahimmat kuumeiluhetket tietysti menevät nukkuessa. Ollaan nukahdettu kesken elokuvan, yksi on ollut nukahtamaisillaan myös syöttötuoliin. Olen "ihan vain leputtanut silmiä hetken" ja herännyt kahden tunnin päästä, kun vieressä tuhisee ja nukkuu toinen pipinen. Olen mennyt illalla kuudelta nukkumaan ja herännyt vasta 12 tunnin päästä....

Mutta sitten on niitä hetkiä, kun lääke vähän potkii ja etenkin isoveljeä houkuttelisi takapihan lätäköt Salama-autoa enemmän. Ja yritä siinä selittää, ettei me nyt voida mennä hyppimään lätäkköön, kun muutama tunti sitten sinulla oli melkein 39 astetta kuumetta. Ollaan sitten askarreltu ja vielä vähän askarreltu. Tässä jotain viime päivien tuotoksia, "pipipäivänaskartelumaratooni":



"Sininen, punainen, keltainen, ovat ainekset muiden värien..."


"Niisku tietää ja värejä sekoittaa, loppu tulos on selvästi ruskeaa!"
Pipipäivän pedagogiikkaa. nim.Varhaiskasvattaja Hyvää Päivää



Maalattiin itse sekoitetusta ruskeasta pajunoksia.


Ja liimattiin villaa kissoiksi. (Voisi tietysti käyttää pumpulia tai vanuakin.)



Maalattiin myös pupuja. Eli kastettiin etusormi ja keskisormi ja hieman kämmentä maaliin ja painettiin kartongille. Tämä oli meidän suosikkiaskartelu. Käden- ja jalanjälkiaskartelut ovat niin kivoja ja söpösiä! Ja niitä voi tehdä jo ihan pienen kanssa. Syksyllä tehtiin sieniä, jouluna poroja, isänpäivänä sydämiä... Suloisista pienistä sormista ja varpaista on vaikka mihin!


Tosin isoveljen mielestä valkoiset puput olivat tylsiä. Hän halusi tehdä tällaisia "rokkipupuja".


Kierrätysaskartelua eli vessapaperirullatipua maalaamassa.


Valmis tipu. Olisin voinut "pelastaa" tämän siinä vaiheessa, kun sillä oikeasti oli vain kaksi silmää piirrettynä, mutta sitten sille piti piirtää vielä napa ja peppu ja ja... On ainakin itse tehdyn näköinen! 
(Inhoan sitä, kun jossain päiväkodeissa "lapset tekevät" askarteluja ja tuloksena on 12 samanlaista tipua... Sitten kun minä joskus käyn tutustumassa päiväkoteihin, niin en ainakaan halua lapsiani sellaiseen päiväkotiin, minkä seiniä koristaa 12 samanlaista tipua tai tonttua tai milloin mitäkin!)


Leikkaaminen on nyt eniten pop. Toisin sanoen melko uusi taito, josta ollaan tosi ylpeitä ja vaikka lopputulos olisi paperisilppua, ihan sama, leikkaaminen on kivaa!


Tällä kertaa leikattiin pääsiäistipuja ruohikossa.
(Aika paljon on leikattu myös sitä paperisilppuakin.)



Toipilaspäivien piristykseksi Noshilta tuli postia. Nyt kun vain saisi aikaa ja energiaa ompelupuuhiin!



Ja tämä lankarulla se vasta piristys olikin! Perheen isukki, joka ei kyllä ole lainkaan kiinnostunut ompelemisesta, toi apteekkireissulla myös mustaa ompelulankaa, joka oli päässyt loppumaan. Oli oikein pistäytynyt Lankamaailmassa ja oli saanut apua "lanka-automaatin" kanssa. Olin hyvin otettu ja liikuttunut tästä, hyvä meidän isi!



keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hattivatit!




"Kahdeksan hattivattia
leikkii kahvikutsuja
muistamatta ollenkaan,
että olomuodoltaan
hattivatti muistuttaa
putkea tai patukkaa.
Se on vartta, nuppia,
eikä kahvikuppia
käpälillään milloinkaan
kykene se nostamaan.

Vaan apua on letukusta
ja kunnon kahvitratista:
kahvimaistuu ihanalta
joka hattivatista."
(Tuula Korolainen, Muumien numeroleikit)


Viikonloppuna taas vähän mammatreffailtiin ja leivottiin kavereille viemisiksi tällaisia veikeitä keksilöisiä. Muotin sain lahjaksi Joulupukilta ja vasta nyt sain aikaseksi kokeiltua. Taikinana käytin samaa vegaanista peruspikkuleipätaikinaa, jota käytin traktoripipareissakin. Kuorrutteen tein tomusokerista, vedestä ja parista tipasta sitruunamehua. Osan kuorrutteesta värjäsin mustalla elintarvikevärillä ja sillä piirtelin hattivateille silmät. Aika mainioita tuli!


Hattivatit ennen koristelua...

... ja koristelun jälkeen.


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maanantain leipä

Maanantai aamuisin leipäkaappi näyttää yleensä aika surkealta. Niinpä olen nyt parina maanantaina leiponut ihan itse leipää. Tämä on suosikkileipä lapsuudesta ja ohje on siis äidiltäni, tosin olen ihan hiukan muokannut sitä.

Tämä on tällainen pistä mitä kaapista löytyy yhteen, sekoita, kaada pellille ja paista. Ei vaivaamista, kohottelua, lisää vaivaamista ja pyörittelyä ja taas kohottamista ja sitten paistellaan pitkin päivää. Helppoa, nopeaa, siistiä ja paras leipäresepti, jota olen kokeillut.

Leivän leipominen on myös hauskaa puuhaa lasten kanssa, koska voi antaa kaataa kaikki vaan sekaan ja lapsikin jaksaa sekoittaa, koska taikina on löysää. Ja tämä leipä säilyy muutaman päivän hyvänä, eikä kovetu kikkaroiksi ellei syö leipomispäivänä, niin kuin monet sämpylät tekevät. Eli täytyyhän tätä ilosanomaa jakaa muille!

Maanantain leipä eli "heikkokätisen leipä"

1 l vettä
2 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
1 dl öljyä
1 dl siirappia
4 dl kaurahiutaleita
10 dl vehnäjauhoja (tänään korvasin osan sämpyläjauhoilla, kun vehnikset loppuivat kesken)



Lämmitä vesi lämpimäksi (+45). Lisää suola, öljy ja siirappi. Lisää lopuksi kuivataineet ja sekoita tasaiseksi. Taikina on melko löysää.





Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja anna turvota ilman liinaa 20-30 minuuttia.



Halutessasi voit ripotella pinnalle kaurahiutaleita. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia.



 Leikkaa jäähtynyt leipä haluamasi kokoisiksi paloiksi.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Jopoilua!


"On pyöräily kivaa ja ihkua,
matka taittuu ja korvissa tuuli soi.
On ihan pakko riemusta hihkua,
kun kurveissa taituroi."


Hahaa, olenpas saanut tällä viikolla jotain muutakin aikaiseksi kuin valitusta! Ihastuin ihanaan Majapuun jopo-kankaaseen heti (toivottavasti lisää on tulossa)! En ollut varma mitä siitä tekisin, mutta pakko sitä oli saada. Tällainen siitä nyt sitten tuli:


Mahtis jopo-kangas, tykkään!!!

Raglanhihainen paita. Oli sen verran vielä kasvunvaraa, että nyt jäi poseerauskuvat ottamatta.

Pikku yksityiskohtana lisäisin hihojen saumoihin samaa resoria kuin hihonsuissa ja pääntiessä.

Helmaankin ajattelin lisätä resorin,
mutta päädyin kuitenkin huolittelemaan kaksoisneulalla.

Äidin pienin apuri, A. Apinanpoikanen, kiipeilee joka paikkaan. Yksi lempipuuha on kiivetä äidin ompelupöydälle ja nyppiä nuppineuloja neulatyynystä.


Kankaat: Jopo-neulos ja keltainen resori Majapuulta
Kaava: Ottobre 4/2012 Little Lamb raglanhihainen trikoopaita,
muutoksia hihan ja helman pituuksissa sekä resoreissa.
Hihasaumojen yksityiskohdat lisätty.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Rai rai!

Isoveli oli mummilassa askarrellut pupukippoja rairuoholle, joten pitihän ne saada käyttöön. "Koska laitetaan pupuihin sitä multaa ja pähkinöitä!"

 Maitotölkkipuput rairuoholle.

Puput takaapäin.

Ensin vähän multaa.

Sitten "vähän" siemeniä.

Puutarhuri touhussa.

Ja lopuski vielä kastellaan.

Pikkuveikka sai auttaa vähän, mutta multa meni koko ajan ihan väärään paikkaan...

Jos pian on pääsiäinen, kohta täytyy ihan oikeesti alkaa sen keväänkin!
(Terkuin: ikuisuuksia kestävään talveen väsynyt)


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Viikon virkkaus: pannumyssy ja pannunalunen


Kevätaurinko lämmittää, ainakin ikkunan läpi. Pojat ovat mummilassa, koti on ihan hiljainen. Kummallinen, ihana hiljaisuus. Ihanaa istua auringon lämmössä sohvannurkassa, virkkuukoukku kädessä - ihan rauhassa. Hiljaista, rauhallista, siistiä.... jotenkin kummallista ja omistuista, mutta kivaa. Leppoisa sunnuntai.



Pannumyssy. Joka toinen kiinteää, joka toinen pylvästä.
Aloitin ylhäältä spiraalina edeten alaspäin jättäen aukot nokalle ja kahvalle.

Kahvaa varten jätetty kolo.
Mätsäävä setti.


Pyöreä pannunalunen, kiinteääsilmukkaa kaksinkerroin.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Kirahveja!

Virkkausvimmoissani ompelukone on saanut olla vähän vähäisemmällä käytöllä, mutta uusien kankaiden myötä päätin koittaa taas vähän ommellakin. Nämä kankaat ovat kangasvarastoni kätköistä, so last season, mutta piti vähän reenailla ja lämmitellä ja sulatella vielä kesävaatesuunnitelmia...



Kirahvitrikoo ja ruskea joustofrotee muotoituivat tällä kertaa tällaiseksi asukokonaisuudeksi. Isoveli tykkää poseerata (ainakin joskus), menee tämän valkoisen seinän eteen ja keikuttelee itseään hassusti.



Perushousuihin lisäsin mätsäävät taskut piristeeksi. 



Taskun reunat huolittelin resorilla, samaa jota käytin paidan pääntiessä.


Paidan alkuperäinen kaava on Ottobre 3/2012 "Tooth Troll" t-paidasta (ollut meillä käyttökelpoinen peruskaava, jota olen muokkaillut pitkähihaisiksi ja lyhythihaisiksi), hihojen ja helman pituutta muutettu ja v-pääntie pyöristetty. Housujen kaava samaisesta lehdestä, mutta sitäkin muokattu, mm.resorit lisätty ja taskut piirretty itse.