perjantai 21. helmikuuta 2014

Ei pöllömpiä suklaajuustokakkuja!


Pääsin taas vähän näpertämään. Tilauksesta sain tehdä 2-vuotissynttäreille parit suklaajuustokakut kera pöllöjen. Pöllökakkuja olen tehnyt pariin otteeseen aiemminkin (klik ja klik). 




Koristeeksi näpertelin valkoisesta ja ruskeasta sokerimassasta kaksi pöllöä kumpaiseenkin kakkuun, kukin vähän oma persoonansa.


Lisäksi pursottelin leivinpaperille tähtiä valkosuklaasta, osaan laitoin hopeita ja valkoisia hippuja sekaan. Annoin tähtien jähmettyä huoneenlämmössä yön yli. Oksat maalasin sulalla suklaalla kakun pintaan.
 

Suklaajuustokakun tein suurinpiirtein tällä reseptillä, tosin käytin tavallista kermaa ja tuorejuustoa vegaanisten tilalla sekä pohjassa gluteenittomia keksejä.


Valkosuklaajuustokakku
(gluteeniton, munaton)

Pohja:
175g Pirkan gluteenittomia suklaacookieta
75g voita/margariinia

Täyte:
3 liivatelehteä
3dl kermaa
1kpl/200g maustamatonta tuorejuustoa
n.160g valkosuklaata
3/4dl sokeria
1tl vaniljasokeria

Tee ensin keksipohja. Murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele irtopojavuoan pohjalle (halkaisija 20cm) ja laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa varovasti mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota kerma. Sulata liivatteet tilkassa kuumaa vettä. Lisää tuorejuuston sekaan sokeri, vaniljasokeri, hieman jäähtynyt suklaa ja liivate. Kääntele lopuksi kermavaahto varovasti sekaan ja levitä täyte keksipohjan päälle ja laita jääkaappiin ainakin neljäksi tunniksi tai yön yli.



keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: jatkuva

Viimeinen päivä helmikuun valokuvaprojektia. Teema: jatkuva. Meillä oli tänään niin touhukas ja ihana päivä, että meinasi kameeraamiset kokonaan jäädä. Saatiin isi kotiin viiden viikon työreissulta. Tässä kuitenkin äidin nopea räpsäisy illan taidetuokiolta, yhteiset taideprojektit jatkuvat tämänkin projektin jälkeen.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: väri

Isoveljen kuva: vesivärit.
Valokuva projektin tokavika päivä, väri teemalla mennään. Lapset tuovat kyllä väriä elämään. Kuvainnollisesti, mutta myös konkreettisesti. Lastenhuoneen sisustus, lelut ja lasten vaatteet... Olen alkanut pitämään väreistä, joista en ole ikinä pitänyt. Ennen pidin vain mustasta ja valkoisesta ja ne ovat edelleen suosikkeja, jos katsotaan minun vaatekaappiin tai millaisesta sisustuksesta haaveilen. Mutta kurkistus lastenhuoneeseen tai lasten vaatekaappiin on jotain ihan muuta.

Äidin kuva: kevään väri?

Enpä ollut muistanut miten kaipaankaan taivaansinistä tämän ikuisen harmauden ja loputoman marraskuun keskellä. Ei oikein osaa odottaa kevättä, kun ei ole ollut kunnon talveakaan, mutta aika keväiseltä tuo auringonpaiste tänään näytti. Oliko se talvi nyt tässä?


maanantai 17. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: maanantai

Isoveikan kuva: "Mu-mu-mu-sa-sa-sa musa-musamaanantai!"

Valokuvaprojektin viides päivä. Aiheena maanantai. "Ai niin ku musamaanantai?"
No sepä se.

Äidin kuva: maanantai, jumppapäivä.

Kun on 24/7 lasten kanssa kotona ja mieskin on maailmalla, on aika yhdentekevää kutsuuko päivää maanantaiksi vai lauantaiksi. Ainaista arkea vaiko sittenkin yhtä juhlaa. Perjantai ei ole sen kummoisempi kuin torstaikaan tai maanantai tiistaita pahempi. Maanantaista tekee erityisen se, että silloin on meidän perhejumppapäivä. Aika usein päivistä on vähän sekaisinkin. Mutta eikö se ole tässä elämänvaiheessa ihan sallittua? Ehkäpä yksi parhaita puolia. Tietynlainen vapaus, aikatauluttomuus, kiireettömyys.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: ydin

Päivän aihe, ydin, oli vaikea. Mieleen tuli ensimmäisenä ydinvoima, ydinpommi, ydintalvi... Aika positiivista. Aihe veti isoveikankin hiljaiseksi. Kuvattiin siis pullia.

Isoveljen kuva.
Äidin kuva: Kanelipullan ydin?

"Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin"
Aristoteles

Aristoteleen ajatus toimikoon löyhänä aasinsiltana päivän teemaan sekä pullakuviin. Tänään toteutimme kykyjämme, leivoimme pullia. Leipominen sai hyvälle tuulelle. Onnellinen sunnuntai ja pullantuoksuinen kotiäiti. Kotiäitiys, minun ammattini, minun kykyni, onneni ydin.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: viesti



äiti: "Otetaanko tänään taas kuvia?"
isoveli: "Tietty!"
äiti: "Tänään pitäis ottaa kuva viestistä. Mikä on viesti?"
isoveli: "Se, mikä tulee puhelimeen. Siitä mä otan kuvan."

Tänään oli siis selvät sävelet, mitä kuvattaisiin. Mitäköhän olisin itse kolmevuotiaana vastannut. En ainakaan samoin kuin isoveli. "Äiti oliko sillon autoja, kun sä olit pieni?" Fossiili, mikä fossiili. Jotain kertoo ehkä tuo älytön puhelimenikin. Ekan kerran huomasin olevani "vanha" (lainausmerkeissä siksi, etten mä nyt mikään vanha oo, vaan nuori ja erittäin ajan hermolla oleva äiti), kun isoveli mummilassa ihmetteli "mikä toi on?". Se oli lankapuhelin. Ajatella, mun lapseni ei oo ikinä ennen nähnyt lankapuhelinta, hän ei ole ikinä käyttänyt lankapuhelinta! Ja mä muistan sen ajan, kun ei muita ollutkaan. Tai sen kun sain ekan oman kännykän.   Tai sen kun olohuoneen nurkkaan tuli eka tietokone, sellainen valtava möllykkä. Ja kun kotiin saatiin netti. Tosin ei siellä sopinut surffailla, kun tuli valtavat puhelinlaskut, tunti päivässä korkeintaan. Sit piti varata kirjaston koneelta aika, että pääsi kissin tsättiin.


Mun kuvassa on viesti ulkomailta, joka saatiin pari päivää sitten.
"Pian voidaan jo laskea yhden käden sormilla yöt, milloin isi tulee taas kotona käymään..."
Etanapostia, tällaisia viestejä silloin lähetettiin silloin ku äiti oli pieni. Onneksi nykyäänkin joskus.


perjantai 14. helmikuuta 2014

Valokuvaprojekti: Ystävä

Valokuvaprojektin toinen päivä, päivän teema, mikäpä muukaan kuin ystävä.

Ensimmäisenä mun kuva: ystävykset ystävänpäivälounaalla. Pienet ystävykset ihmettelivät kaloja, kun isommat ystävykset saivat vaihtaa kuulumisia. Ihana ystävänpäivä!


Sitten isoveljen kuva: pikkuveli on mun paras ystävä. Veljekset kuin ilvekset. Välillä otetaan yhteen ja lujaa. Välillä halataan, hellitään, pusutellaan ja paijaillaan. Välillä riehutaan kuin pyörremyrskyt ja hepuloidaan yhdessä. Välillä luetaan kirjoja kylki kyljessä. Toista lohdutetaan ja puolustetaan, veljeä ei jätetä. Vaikka se välillä olisi ihan tylsimys ja rikkoisi maailman hienoimman legolinnan. Pikkuveli tekee kaiken perässä, oikea apina. Veljen jutut saa aina makeimmat naurut ja leiveimmät hymyt, ihan pöhköjä molemmat. Miten mielettömän tärkeitä ja rakkaita he toisilleen ovatkaan. Mahtava pari!


torstai 13. helmikuuta 2014

Luovien huoneiden valokuvaprojekti

Facebookin kautta löysin Luovat Huoneet -sivulle, missä alkoi tänään helmikuun valokuvaprojekti. Juuri täydellinen piristyspuuha meidän perheen arkeen. Päästään isoveikan (3v10kk) kanssa yhdessä yhteen mielipuuhaamme valokuvaamiseen tai niin ku jätkä tänään totesi: "Mä tykkään kameerata!"

Kuva täältä.
Päivän aiheena oli alku.  Vähän yritin johdatella isoveikkaa aiheeseen, mutta huomasin tarjoavani liian johdateltuja kysymyksiä. Lisäksi mää itte iässä olevalle taaperolle ei parane liikaa ohjeistuksia antaa. Menee koko hommosta ilo ja into. Ja samalla koko luovuus-projektilta pohja. Niinpä päätin, että hän saa olla mukana "päivän kuva" periaatteella.  Hänelle on tärkeintä saada "kameerata" ja kivaa on myös ihastella millaisia kuvia on saatu aikaiseksi ja otetuista kuvista valitaan joku päivän kuvaksi.

Ensiksi isoveikan kuva (tai yksi monesta). Aterian alku ja toivottavasti alku myös uudelle tavalle kokoontua mamakerhon kanssa laittamaan ruokaa ja syömään yhdessä. Mukavaa.


Sitten minun kuvani. Päivän alku. Valokuva siitä hetkestä, kun isoveli kuiskii sängystään "äiti, en haluu nukkuu enää", hipsitään hiljaa sohvalle, jossa äiti saa vielä armon aikaa heräillä, kunnes pikkuveli herää ja se on sitten menoa. Muumien Mörkö jaksot pitää katsoa yhdessä, jännitetään yhdessä. Pikkuveli tosin kevensi tunnelmaa: "Möökö tuli röyhy, hihihii!" (=Möröltö tuli röyhy) johon isoveli tietävään sävyyn: "Ei Möröltä tullut röyhyä, sillä on vaan niin kylmä." Äitiä taisi Mörön mörinä eniten jännittää.

Alku päivälle, alku helmikuun valokuvaprojektille.


 Jos innostuit, lähde ihmeessä mukaan!
Huomenna on juuri hyvä päivä aloittaa pieni luovuuskuuri.


tiistai 11. helmikuuta 2014

perjantai 7. helmikuuta 2014

Paholaisen kakku vegaanina

Tähän aikaan vuodesta kuuluisi kai jakaa dieettiruokavinkkejä. Mun herkuton kuukausi meni, joten voin taas "hyvällä omallatunnolla" testailla herkkureseptejä. Eilen kokoonnuttiin mamakerhon kanssa ja heille viemisiksi tein Nigellan Paholaisen kakkua. Jakso tuli tuijotettua joskus esikoisen äitiysloman aikana eli joskus kolme-neljä vuotta sitten. Silloin jo testasin tuota kuorrutetta/täytettä, joka on noussut kestosuosikiksi, omistin viime postauksen kokonaisuudessaan tuolle ihanuudelle. Tässä siis vegaaninen versio Nigellan kakusta. Tämä supersuklainen kakku sopisi mainiosti vaikka ystävänpäiväherkuksi.


Pohja:

1,5dl vehnäjauhoja
1dl (muscovado)sokeria
ripaus suolaa
½dl kaakaojauhetta
1tl vanilija-aromia
½tl soodaa
100g margariinia
1½dl soija/kauramaitoa
noin 70g tummaa suklaata
 1tl etikkaa 

Sulata margariini toisessa kulhossa ja sulkaa toisessa kulhossa. Yhdistä jauhot, sokeri, suola, kaakaojauhe ja sooda. Sekoita sula margariini ja maito vähitellen kuivienaineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Lisää sula suklaa. Lisää lopuksi etikka ja sekota hyvin. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisijaltaan 16cm, jos haluat 20-24cm kakun, tee taikina tuplana), voit myös laittaa leivinpaperin vuoan pohjalle. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Kakku saa jäädä sisältä meheväksi ja kosteaksi.

Kuorrute/täyte:
(ohje kuvien kera täällä.)

1,25 dl vettä
40g/n.1/2dl tummaa muscovadosokeria
175 g vegaanista margariinia (esim. laktoositon Sunnuntai)
300g vegaanista tummaasuklaata (esim. Pandan tumma suklaa)

Kiehauta vesi, sokeri ja margariini. Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita tasaiseksi.   Anna jäähtyä rauhassa jääkaapissa. Tästä tulee melko paksua ja todella pehmeää ja helposti levitettävää kuorrutetta. Vähän niin kuin suklaavanukasta.  

Tämä määrä kuorrutetta on melko reilusti tuolle pienelle kakulle, riittää myös isompaan kakkuun, mutta se on makuasia kuinka paljon tykkää fyllinkiä käyttää. Minusta ainakin just hyvä runsaalla täytteellä!


Halkaise kakkupohja ja laita noin puolet täytteestä kakun väliin.


Laita loppu kuorrute kakun päälle. Kuorrutteen voi laittaa sieleästi tai tehdä lusikalla pöyrteitä, näin tehtynä kakku ei juuri muuta koristta kaipaa.



torstai 6. helmikuuta 2014

Paras (tai ainakin tosi hyvä) suklaakuorrute!

Tässä ehdottomasti yksi suosikkiresepti. Alkuperäinen ohje on Nigellan paholaisenkakusta, muunettu vain suomalaisiin mittoihin ja tietenkin vegaaniksi versioksi. Kuorrute on todella pehmeää, helposti levitettävää ja leikkaantuvaa.  Toimii niin täytteenä kuin kuorrutteena monenlaisiin kakkuihin. Suosittelen lämpimästi testaamaan! 

Paras suklaakuorrute:

1,25 dl vettä
40g/n.1/2dl tummaa muscovadosokeria
175 g vegaanista margariinia (esim. laktoositon Sunnuntai)
300g vegaanista tummaasuklaata (esim. Pandan tumma suklaa)
 


Mittaa vesi, margariini ja sokeri kattilaan.


 Kiehauta vesi, sokeri ja margariini.  


Ota kattila pois liedeltä, lisää paloiteltu suklaa ja sekoita tasaiseksi.


  Anna jäähtyä rauhassa jääkaapissa. Tästä tulee melko paksua ja todella pehmeää ja helposti levitettävää kuorrutetta. Vähän niin kuin suklaavanukasta.  


Kuorrutteen voi levittää sileäksi kerrokseksi kakun päälle tai siihen voi tehdä lusikalla pyörteitä.



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

"Hei kuulkaas nyt kaikki lapset, on kissat nuo täällä taas!"

Pojat olivat mummilassa leikkimässä ja sain viettää vapaapäivää. Arkihommien lisäksi ehdin muun muassa ommella pari paitaa. Kangaskaappi pursuilee ihanuuksia, mutta aika vähän tulee ommeltua. Painavin syy siihen on tällä hetkellä se, etteivät jätkät tarvitse juuri nyt yhtään enempää vaatteita. Alkavat olla jo niin isoja, ettei vaatekaappia tarvitse olla jatkuvasti uusimassa. Sääli äidin käsityöharrastuksen kannalta. Nyt tuli kuitenkin hurauteltua molemmille pojille paidat. Isoveli sai Miina ja Manu-fanipaidan, pikkuveikalle ladoja. Kankaat Metsolalta, kaavat peruspaitakaavoilla.


Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde Miina ja Manu-kankaaseen. Inhoan Miina ja Manu-kirjoja. Kai minä niistä lapseni pidin, mutta nykyään niitä on kyllä raskas lukea. Onneksi niitä saa myös kuuntelukirjoina, cd vaan pyörimään ja muistetaan kehua kuinka iso poika on, kun osaa ihan ite lukea kirjaa. Tämä kangas oli kuitenkin niin retro ja ihana, että se huuteli mulle pitkään ja lopulta myönnyin sen kutsuun ja poika on iloinen. Ihan kuus-nolla tämä kaikki Salama-auto vaatteet voittaa!


maanantai 3. helmikuuta 2014

Sydänkortteja ystävänpäiväksi

Sydänkortti 1:



Ei ole juhlaa, johon ei vessapaperirulla-askartelu sopisi!
Tarvikkeet: paperia, tyhjä vessapaperirulla, maalia.


Rutista vessapaperirulla sydämenmuotoiseksi ja dippaa maaliin (sormiväriin).


Painele sydämiä paperiin.


Askartele kortteja, tee taulu, käytä lahjapaperina...


Sydänkortti 2:


Tarvikkeita: korttipohjia, paperia, koristeteippiä, liimaa, sormiväriä sakset... ja sormet.


Leimasin numero 1: peukku.
Vessapaperirullien lisäksi sormen/jalan/kädenjälkiä voi käyttää mihin vaan!
Isänpäivänä tehtiin sydänkortteja kädenjäljistä.


Leimasin vaihtoehto numero 2: perunaleimasimet.


Leimasin numero 3: ihan oikeet leimasimet!
Mama oikeen törsänny Tiimarin alessa.


Ja ei muuta ku askartelemaan syrämmii, ai et ku o söpöi!

Sydänkortti 3:


Lasten taideteoksista voi myös piparimuotin avulla tai vapaalla kädellä leikata sydämiä ja tehdä kortteja niistä.



 Tai sit vaan kimalleliima kolmivuotiaalle käteen ja oikeen kimaltelevaa ja vaaleanpunasta ystistä vaan kaikille!


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ristiäislahja kummipojalle

Minusta tuli kaksi viikkoa sitten kummitäti. Lahjaksi kummipojalle olin tilannut kummilusikan, joka kylläkin hiukan myöhästyi virallisista kemuista. Lusikkaa kantamaan virkkasin norsukaverin.


Pohdin tovin, mitä haluaisin ristiäislahjaksi antaa näin kumminroolissa vieläpä. Halusin jotain pientä vauvalle käyttöön, mutta myös jonkin muistoesineen ja päädyin klassiseen kummilusikkaan.

Meidän isoveikan ja kummipojan lusikat.

Harkitsin myös näitä vaihtoehtoja lahjaksi:

Vauvaconverset, jokaisella merkkitietoisella vauvalla tulisi olla.

kuva täältä

Arkku, johon voisi kerätä kaikki vauvavuoden muistot. 


Kuva täältä.

Erilaiset klassikkokirjat, joita jokaisesta lapsiperheestä tulisi löytyä.
Esimerkiksi Tiitiäisen Satupuu tai Tammen kultaiset kirjat 

Kuva täältä.
   
Klassikkolelut,
kuten Sohvi kirahvi, Ainu ensipupu, puulelut jne.

Kuva täältä.

Lasten asitasetit. Tällaisia olen itse toivonut molemmille pojilleni.
Käytännölliset (jos raaskii käyttää) ja toisaalta pitkään muistona säilyvät.

Kuva täältä.


Tässä siis muutama ristiäis/nimiäslahjavinkki muillekin, jos joku kaipaa muutakin ideaa kuin kultasepänliikkeistä löytyvät hopeiset säästölippaat ja kehykset.