lauantai 31. elokuuta 2013

YLLÄTYYYS!

 Olen jo aikaisemmin tohkeillut meidän mahtavasta mammakerhosta. 
Tällä kertaa keksittiin järjestää yllärisynttärit kerhon 2-vuotiaalle neidille.
Ja voin kertoa, että poikavoittoisessa mammakerhossa oltiin melkoisen tohkeissaan
järkkäilemässä vaaleanpunaisia prinsessajuhlia.
Voi ihanaa!



Minä pääsin taas yhteen lempparipuuhaani eli leipomaan. Ja tämä kahden jätkän äiti veti kyllä aikamoiset prinsessaöverit vaaleapunaisine perhosineen ja glitterprinsessakruunuineen.


Suklaamuffinssit

2dl maustamatonta soijajogurttia
2 dl sokeria
100 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ dl kaakaojauhetta
130g tummaa suklaata (Panda)

Kuorrute:
Alpron air&creamya (purkki tai puolikas)
tomusokeria (maun mukaan)
pari tippaa Wiltonin punaista pastaväriä

Sulata margariini. Yhdistä jogurtti, sokeri ja margariini. Lisää kuivat aineet ja lopuksi paloiteltu suklaa. Lusikoi muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa noin 15minuuttia. Tein ohjeella 11 melko isoa muffinssia.

Vaahdota kerma, lisää tomusokeri ja väri ja sekoita tasaiseksi. Kuorruta jäähtyneet muffinssit. Ja koristele esimerkiksi sokerimassaperhosilla.


Vegaaninen kakkupohja:
("3-4 munan pohja")

1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
1,5 tl ruokasoodaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl soijamaitoa
1 dl öljyä
2 rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivat aineet, lisää soijamaito ja öljy. Lisää lopuksi etikka ja sekoita hyvin. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm). Paista 175 asteessa noin 25minuuttia.

Täyte:
2,5dl (1purkki) Alpron air&creamya
½ purkkia Tofuttia
tanko aitoa vaniljaa
(tai 1-2tl vaniljasokeria)
1-2rkl sitruunamehua
½ dl tomusokeria (tai maun mukaan)

Vaahdota kerma. Pehmennä tofutti toisessa kulhossa. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet tofutin sekaan. Lisää myös sitruunamehu ja tomusokeri tofutin joukkoon. Kääntele lopuksi kermavaahto tofutin joukkoon.

Irrotta jäähtynyt kakku vuoasta. Leikkaa halki yhdestä tai kahdesta kohtaa. Laita yksi kakkukerros takaisin vuokaan. Kostuta vaniljasokerilla maustetulla soijamaidolla ja sipaise pintaan ohut kerros mansikkahilloa. Lapio täytettä ronkisti pohjan päällä. Kostuta seuraava pala ja laita täytteen päälle. Anna kakun vetäytyä vuoassa muutama tunti jääkaapissa.

Koristeluun käytin vaahtokarkin makuista kaulintamassaa. Perhoset ja kruunun tein samasta massasta, jonka värjäsin vaaleanpunaiseksi Wiltonin punaisella pastavärillä ja syötävällä glitterillä.



Ihan lapsen innolla järkkäiltiin juhlia. Juonittiin ja suunniteltiin, jaettiin tehtäviä ja vähän huijattiinkin. Oli ihan sairaan hauskaa ja mikä parasta päivän prinsessa (tai prinsessat) eivät arvanneet mitään! Onnistuneet yllätysjuhlat ihanien ystävien kanssa. 
Olen vieläkin ihan tohkeissana, hihihii!


maanantai 26. elokuuta 2013

Nimiäiskakku


Viime postauksen perusteella voisi luulla, että olin onnistunut pyhittämään yhden viikonlopun johonkin muuhun, kuin kakkujen leipomiseen. Mutta mitä sitä olisi kesäviikonloppu ilman kakkua. Sain taas askerralla kaksikin kakkua, joista tässä nyt toinen. Sain kunnian tehdä nimiäiskakun pienen pojan nimijuhlaan.



Toiveena oli raikas kakku, joka olisi päällystetty valkoisella sokerimassalla ja koristeena siinä olisi vaaleansiniset tennistossut sekä jotain kimalletta, kuten sokerihelmiä. Vielä muutama tunti ennen juhlaa, minulle soitettiin ja kysyttiin, jos kakkuun vielä saisi nimikirjaimetkin. 



Kakun tein tällä ohjeella, pohja tuplakokoisena ja täyte yksinkertaisena.
Tennareiden ohje löytyy täältä.


perjantai 23. elokuuta 2013

Arjen ihanuutta: osa ruokailu

Tiedätte varmaan, että koko peheen ruokailuhetket ovat kultaakin kalliimpia. Sellaisia arjen onnen hetkiä. Koko perhe kokoontuu rauhassa pöydän ääreen nauttimaan äidin vaivalla askartelemaa kotiruokaa. Kaikki istuvat kauniisti ja ruokailu sujuu mukavan kuulumistenvaihdon merkeissä. Ruokailu on miellyttävää yhdessä olemista.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei se kyllä näin idyllisesti mene (ainakaan meillä ja käsitykseni mukaan ei kovin monissa perheissä, joissa on pieniä lapsia). Meillä koko perheen ruokailuhetket ovat harvassa, isi kun työskentelee vuorotöissä ja on kotona syömässä milloin sattuu. Kaikilla on vähän omat ruokansa, koska minä olen vegaani, muut sekasyöjiä. Isoveli on äärimmäisen kranttu ja pikkuvelikin varsin tarkka ruoan koostumuksesta. Eli vaikka miehille olisi samaa ruokaa, on se jokaisen lautaselle aseteltava omalla tavallaan.

Ruokailutilanne on usein yhtä kaaosta. Ensin äiti on väkertänyt miesten ruoat ja itselleen vielä ituhippisapuskat (tai syö kolmatta päivää putkeen sitä samaa linssikeittoa). Ja kun vaivalla väsätty ruoka on saatu kaikkien lautasille, isoveli kurkkaa lautaselle ja toteaa ruokaa edes maistamatta: "ei maistu". Jos siinä sitten pakottaa toisen kuitenkin hyvien pöytätapojen nimissä istumaan ruokailun ajan tietää, että ruokarauha on tipotiessään, kun toinen kitisee ja ulvoo koko loppu ajan. Tosin ei sitä ruokarauhaa saa, vaikka hän pöydästä saisi poistua, koska silloin pikkuveikkakin päättäisi sanoa: "tiitti!" ihan vain siksi, että on kiire päästä isoveljen kanssa leikkimään. Lopputulemana äiti istuu tunnin ruoanlaitto operaation jälkeen turhautuneena ja yksinään pöydässä litkimässä vanhaa linssisoppaa.

Ja niinäkin onnekkaina päivinä, kun tarjolla on jotain kaikille mieleistä, ruokailun idyllinen ihanuus ei sen paremmin toteudu. Yleensä tällaisina päivinä äiti saa olla antamassa lisää ruokaa jo ennen kuin itse on edes ehtinyt istumaan pöytään, ja kun vuorotellen juoksee antamassa kummallekin pojalle lisää ruokaa tai maitoa, ehtii se oma vanha linssisoppa jäähtyä ja kun jätkät ovat saaneet neljännet lautaselliset tyhjiksi ja vatsansa täyteen, pääsee äiti taas litkimään sitä vanhaa, haaleaa linssisoppaa yksinään.

Toivon, etten ole ainoa äiti, joka kokee nämä rentouttavat ruokahetket tällaisina kaoottisina selviytymistaisteluina. Aina voi huokaista helpotuksesta, kun on yhdestä ateriasta selvitty. Meille suurimman haasteen ja hampaiden kiristelyn ruokailuihin tuo isoveikan kranttuilu. Vauvavuosi meni allergioiden kanssa taistellessa ja nyt kun niistä vähitellen ollaan päästy, on sitten taaperon kanssa saanut aloittaa maistamiskoulun. Ja se onkin osoittautunut varsin hankalaksi. Neuvolasta ollaan kysytty apua, mutta ohjeet ovat olleet luokkaa: "syökää koko perhe yhdessä samaa ruokaa" tai "jotkut lapset nyt ovat vähän nirsompia". Pahimpina aikoina päästiin ihan ravitsemusterapeutille, mutta sielläkin oltiin sitä mieltä, että jos lapsi kuitenkin jotain syö ja kehittyy, niin ei tässä näyttäisi mitään hätää olevan. No ihan oikeita pointteja kaikki nuo ja varmasti ihan totta, mutta maalaisjärjelläkin olisin tiennyt sen ja olisin halunnut asiaa enemmän kohdanneilta jotain konkreettisia neuvoja tai edes omia mielipiteitä siihen, miten lähteä liikkeelle lapsen kanssa, joka ei suostu syömään mitään muuta kuin perunamuusia. Ei suostu edes maistamaan. Välillä olen niin epätoivoinen, että ajattelen laittavani pojat päiväkotiin, jotta siellä saisivat tädit sitten taistella kolmet ruokailut ja kotiin jäisi vain kahdet. Eikä tarvitsisi edes pohtia viittä kertaa päivässä seitsemänä päivänä viikossa, mitä tänään syötäisiin.

Mitä tänään syötäisiin, tuo arjen dilemma. Ja jos vielä perheessä sattuu olemaan yksilö, jonka kranttuili ja uhmailu tekee joka ikisestä ruokailusta räjähdysherkän, iloitaan jokaisesta onnistumisesta. Niinpä minäkin. Olen suorastaan säälittävän onnellinen uudesta hankinnastani. Ostin nimittäin valurautaisen ohukaispannun. Kyllä mamma nyt hemmottelee itseään! Ja heti piti testata naurisohukaiset, jotka nousivat suureen suosioon (herra kranttu söi niitä KAHDEKSAN). Nyt meillä ei sitten jatkossa muuta syödäkään kuin ohukaisia. Naurisohukaisia, pinaattiohukaisia, porkkanaohukaisia...



Naurisohukaiset

4 dl maitoa
1 muna
2,5 dl jauhoja
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
1,5-2 dl raastettua naurista
(halutessaan maun mukaan mausteita)

Raasta nauris. Mittaa noin pari desiä naurisraastetta kulhoon. Lisää maito ja surauta sauvasekoittimella sileäksi (alkuperäisessä ohjeessa käskettiin vain lisäämään raasteena, mutta tiedän, ettei raasteletut olisi meillä uponneet). Lisää loput aineet ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä puolisen tuntia ja paista. Itse laiton taikinan jääkaappiin ulkoilun ajaksi (noin pariksi tunniksi) ja paistelin ohukaiset aamu-ulkoilun jälkeen sopivasti lounaaksi.



Nautinnollisia ruokahetkiä!


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Virkattu matto

Minua on vaivannut saamattomuus. Kesällä on tullut viiletettyä pihalla ja iltaisin ei vain ole jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaikesta arjen peruskaurasta olen kyllä selvinnyt (tosin sekin on välillä kyllä tökkinyt aika pahasti), mutta lista kaikista pikku projekteista on päässyt venymään. Tämäkin maton aloitin varmaan kuukausi sitten, mutta sitten se jäi kesken, kun kude loppui. Ja inhoan keskeneräisiä juttuja. Viimein sain hommattua lisää kudetta ja tällainen matosta muotoutui:




Tein maton suurinpiirtein tämän suurpiiteisen ohjeen mukaan. Alkua noudatin aika tarkkaan, lopussa sitten vähän sovelsin, kun ohjeen mukaan matosta olisi tullut liian pieni (lisäsin yhden kierroksen pitkiä pylväitä ja yhden kierroksen pylväitä), enkä halunnut pylpyröisiä reunaan. Maton halkaisia on 86cm, kudetta meni noin 2kg.

Ohje oli muuten ihan hyvä, mutta viimeisillä kierroksilla sain virkata ja purkaa muutamaan kertaan, ohjeessa kerrotaan vain: "Vinkki: Kun kudot pyöreää muotoa, lisää silmukoita joillakin kerroksilla." Ja kun sitten lisäilin tai olin lisäilemättä silmukoita, niin välillä matto meni kupiksi (liian vähän silmukoita) tai sitten se aaltoili (liikaa silmukoita), muttei ikinä tuntunut olevan ihan sopivasti silmukoita. Vaan tulipa lopulta tästäkin projektista valmista. Yhden kohdan voi vetää yli työn alla olevien projektien listasta.



maanantai 19. elokuuta 2013

Virkattu kroko

Kaveri tilasi virkatun krokon miehelleen, joka on lähdössä ulkomaille töihin. (Vähänkö suloista!) Toiveiksi esitettiin makoileva kroko, jolta näkyisi hampaat ja selässä sillä voisi olla reppu, jonne saisi sujautettua esimerkiksi valokuvan, vaikka taitettuna, tai muita pieniä tärkeitä esineitä.

Eihän tällaisesta supersöpöstä haasteesta voinut kieltäytyä ja tässä on lopputulos:






Kroko reppu selässä.
Reppu on suunnilleen valokuvan kokoinen.

Lankana käytin 7veljestä lankaa ja virkkasin 3 puikolla. Ohjeita en taaskaan noudattanut, tavoilleni uskollisena. Vaan virkkailin (ja purin) fiiliksen ja hahmotelman mukaan ja kroko muotouitui vähitellen näköisekseen. Nopeammin ja helpommalla varmaan pääsisi, jos etsisi käsiinsä jonkun ohjeen, mutta mielestäni on hirmu hauskaa (joskin välillä myös turhauttavaa, jos purkamiseen käyttää saman ajan kuin virkkaamiseen..) kokeilla luovuuttaan ja itse muotoilla ihan uniikki lopputulos. Sehän on suorastaan taidetta, virkattu veistos.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Mopoauto-kakku

No jos ei jokaisella 1-vuotiaalla vielä ole Ferraria, niin kyllä sitä ainakin mopoauto pitää olla.
(Kakkutehtaan tämän viikonlopun kakku numero2) 


En kyllä oo ihan varma näyttääkö tämä nyt yhtään mopoautolta.
No söpö pikkuauto.



Yksityiskohdilla taas luomaan mopoautofiilistä. Ja tuo merkki on siis Aixam. Tulipa sitten perehdyttyä mopoautojen merkkeihin. Taustatyö on tärkeää.


Takapuolen yksityiskohtia, muun maussa "pölökolmio", tai siksi sitä mun teinivuosina kutsuttiin.

Minusta ajatus mopoautokakusta oli hurjan hauska, vaikka siis sainkin lähes vapaat kädet, kunhan ois joku kiva menopeli. 1-vuotias synttärisankari kovasti kuitenkin tykkää nimenomaan mopoautoista, joten toivottavasti kakku oli mieleinen.


Ja sillä aikaa kun äiti on supertylsä ja sulkeutunut viikonlopuksi keittiöön, isi ja pojat ovat paenneet muun muassa Kukkaiskarnevaaleille askartelemaan luonnonmateriaaleista.
"Tää on Sigyn. Tää on mun tärkee." Itse tehdyllä on arvoa. Hienoa. 

(Mutta kyllä kertoo hyvin paljon isin kyllästymisestä äidin kakku harrastukseen, kun ihan vapaaehtoisesti lähtee Kukkaiskarnevaaleille askastelemaan...)


lauantai 17. elokuuta 2013

Ferrari-kakku

Se on perus kesäviikonloppu taas eli kakkutehdas pystyssä.
Tällä kertaa 1-vuotissynttäreille oli toivottu ferrarikakkua.
Täytyyhän jokaisella 1-vuotiaalla nyt oma Ferrari olla! 


Tällä kertaa kokeilin tehdä hieman isomman kakun. (Toiveena oli joko kaksi pienempää tai yksi isompi. Yleensä suosin pieniä kakkuja kuljettamisen helppouden vuoksi.) Yleensä muotokakkuja tehdessä käytän pohjana 6 munan levypohjaa, tällä kertaa käytin niitä kaksi. Eli 12 munan kakku, noin 30 hengelle. (Alusta on kokoa 33x48,2cm, jos se kakun koosta jotain kertoo.) 


 Nämä kakkuprojektit vaativat kyllä aikamoista taustatyötä. Ihan eritavoilla on tullut kesän aikana tutkittua autoja ja junia. Pienet yksityiskohdat tekevät paljon.  


Tässä siis tämän viikonlopun kakkutehtaan kakku numero yksi.
Toinen on vielä vaiheessa.


keskiviikko 14. elokuuta 2013

"Myy voi olla oikeassa, leipominen on poppamiesten hommaa."

Jos joku ei vielä ole huomannut, pidän leipomisesta ja taidan olla siinä ihan hyväkin. Mutta minusta tuntuu, että tämä taito rajoittuu vain makeaan leivontaan. Tai on minulla pari hyvää leipäohjetta takataskussa, mutta siihen ne sitten jää.

Kesän aikana olen yrittänyt löytää hyvää focaccia-leipä ohjetta. Karata pois mukavuusalueelta, karkulainen kakkutehtaalta. Kokeiluissa olen tullut siihen tulokseen, että focaccian salaisuus on merisuola ja oliiviöljy, joita käytetään ronskista leipomisen eri vaiheissa. Lisäksi taikina saa myös olla hieman löysää ja tarttuvaista ja sitä tulee vaivata kauan. Taikinan valmistuksestakin löytyy monenlaisia poppakonsteja (tee jauhoihin kuoppa ja kaada vesi siihen, anna taikinan vetäytyä jääkaapissa yön yli, turvota taikina lämpimässä vesihauteessa...), joista en ole vielä ihan varma mitkä oikeasti tekevät leivästä spesiaalin ja mitkä ovat vain taikauskoa. Vielä en ole löytänyt sitä täydellistä, aitoa focacciaa, mutta tuli tästä ihan hyvää ja respetiä jopa pyydettiin.

Focaccia

4 dl vettä
2-3 tl suolaa
1 rkl siirappia
25g tuorehiivaa
(tai 1 pss kuivahiivaa)
4 rkl oliiviöljyä
(yrttejä)
noin 8dl jauhoja

Pinnalle:
oliviiöljyä
merisuolaa
rosmariinia (ja/tai muita yrttejä)
sekä maun mukaan muita herkkuja



Itse tein leivän näin: Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liota veden joukkoon reilusti suolaa (itse laitoin suoraan myllystä, noin 2-3tl, eri ohjeissa määrä vaihtelee 1tl ja 1rkl välillä), ruokalusikallinen siirappia sekä hiiva. Lisää puolet jauhoista ja sekoita tasaiseksi. Lisää öljy, (halutessasi yrttejä voi lisätä jo taikinan sekaan eikä vain pinnalle) sekoita ja lisää loput jauhot vähitellen.  Taikina saa jäädä hieman tarttuvaksi. Vaivaa taikinaa kunnolla (noin10min) ja anna turvota kaksinkertaiseksi (30-60 min).


Kun taikina on turvonnut kaksinkertaiseksi kumoa taikina oliiviöljyllä voidellulle pellille tai vuokaan (itse käytin myös leivinpaperia, koska olen laiska tiskaaja). Anna turvota pellillä vielä puolisen tuntia. Painele taikinaan koloja ja sivele leipä oliiviöljyllä ja lisää täytteet. Päälle voi laittaa vain öljyä, merisuolaa ja maun mukaan yrttejä (esimerkiksi rosmariini ja/tai basilikaa), mutta oikeastaan käyttää voi mitä vain mistä pitää. Tässä versiossa päällä oli oliiviöljyä, merisuolaa, (kuivattuja) yrttejä, kirsikkatomaatteja ja punasipulia. Hyvin sopisi oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, valkosipuli, juustoraaste (mozzarella tai parmesaani tai vegaanille cheezly)... Paista 200 asteessa 25-30min.




sunnuntai 11. elokuuta 2013

Veturikakku nimeltänsä Santtu


Viikonloppuna sain taas pistää kakkutehtaan pystyyn. Tällä kertaa tilauksessa oli Tuomas Veturista tuttu Santtu, 4-vuotiaalle Santtu fanille.


Nyt sain hyvinkin tarkat ohjeet kakun toteuttamiseen: "Santussakin on kiertokanget, tosin enemmän ku Tuomaksella. Se on hopeanharmaa ja siinä on musta piippu. Ja sitten sillä on keltainen kello ja sellainen keltainen teksi..." Jossain tässä kohtaa pienen herran äiti hiukan toppuutteli laatutietoista ja tarkkaa "asiakasta" , ettei kakkuun välttämättä saa ihan jokaista yksityiskohtaa. No ei ainakaan, kun käyttää mallina netin kuvia. Seuraavalla kerralla tiedän hankkia Tuomas Veturi-käsikirjan kakkuprojektin tueksi. Nuo mainitut kohdat yritin kuitenkin parhaani mukaan toteuttaa, tosin kiertokangista ei oikein löytynyt selkeää kuvaa, joten niissä vähän lintsasin.
 

Kakusta tuli laktoositon. Pohja perus vaalea kakkupohja ja täytteenä mansikkahilloa sekä mansikkarahkaa. Hiilivaunun kyytiin laitoin vielä (laktoosittomia) suklaarusinoita hiiliksi.


lauantai 3. elokuuta 2013

Feeniks Norsu

Nyt täytyy kyllä laittaa väliin tällainen tuttu, turvallinen ja helppo käsityöpostaus. Mielenkiintoista on ollut seurata kohua herättänyttä vartalovillitystä, mutta nyt tarvitaan ainakin välikevennyksenä tällainen Feeniks Norsun tarina. 


Tässä on avaimenperä. Mutta se ei ole mikä tahansa avaimenperä, vaan rakkaalta ystävältä saatu, monta vuotta ja monen kodin avaimista huolehtinut kumppari. Mutta kuten näkyy, siitä on tullut vanha.


Sen oli aika luoda nahkansa. Piirsin kaavan ja leikkasin kankaan vanhaa kunnioittaen.


Ensiksi ompelin nauhan, johon avainrengas kiinnitetään.


Sujautin sen norsun selkään...


... ja ommella hurautin menemään. Peppuun jätin täyttö/kääntöaukon.


Sitten vain täytin ronsun ja ompelin pepun kiinni. Ja siinä hän on, vanha, rakas norsu uudessa nahassa. Kovia kokenut, mutta nykyään ihan sinut itsensä kanssa. Feeniks Norsun uusi elämä.