tiistai 30. huhtikuuta 2013

Vegaaniset vappumunkit


2,5dl soijamaitoa
25g hiivaa
1dl sokeria
ripaus suolaa
1rkl kardemummaa
5dl jauhoja
50g margariinia

500g kookosrasvaa paistamiseen

Sekoita hiiva, sokeri, suola ja kardemumma lämpimään maitoon. Lisää jauhot ja lopuksi pehmeä margariini. Vaivaa tasaiseksi. Taikina saa olla hieman tarttuvaista, pullataikinaa löysempää. Anna nousta liinan alla noin tunti.

Alusta taikina. Leivo pikkupulliksi (tein 15kpl) ja laita leivinliinan alle. Sulata ja kuumenna kookosrasva kattilassa (jos käytössä on sopivan kokoinen valurautapata, se on parempi vaihtoehto, koska pitää rasvan lämmön paremmin tasaisena). Rasva saa olla höyryävän kuumaa, muttei kiehuvaa. Tee reijät munkkeihin juuri ennen paistamista. Paista munkit molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Nosta reikäkauhalla vetäytymään leivinpaperille ja sokeroi.



Meidän vappu on lähtenyt käyntiin puiston vappuvipinöillä (muutama vuosi sitten vappu olisi aloitettu jo selvästi aikaisemmin, oi opiskelijaelämää...) perinteisessä, tuulisen koleassa vappusäässä. Kiitos kuitenkin jälleen MLL:n ihanalle paikallistoiminnalle tästäkin tempauksesta! Ennen puistoon lähtöä pyöräytettiin myös munkkitaikina ja lounaan jälkeen paisteltiin munkkeja. Herkku välipalaa tiedossa (jännityksellä tosin odotan mahtaako tuo meidän kranttu näistäkään välittää). Ensimmäistä kertaa paistoin mukkeja ihan itse ja piti tietysti testata taas tällainen vegaaninen versio.


Hauskaa vappua kaikille!


sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Veljekset kuin ilvekset... eiku kettuset!

Lisää Noshia! Nyt näitä ihania kettusia lapsosteni päällä. Ollaan vähän jo kesäfiiliksissä. Eilen oltiin liikenteessä ekaa kertaa tennarijenginä ja isoveli sai uudet aurinkolasit. Sitten soviteltiin vielä vähän näitä uusia kesäkuteitakin. Mutta kohta onkin jo toukokuu, kesä on ihan lähellä!

Isoveikan setti.

Pikkuveikan setti.


Tein eka pikkuveikan pöksyt ja ajattelin ihan esteettisyys syistä tehdä taskut. Onhan ne kivannäköiset ja piristävät vähän perushousua. Muistin kuitenkin näitä tehdessä, kuinka ärsyttävä asia taskut kesähousuissa on. Ne ovat nimittäin aina täynnä hiekkaa ja yleensä se hiekka taskuista päätyy vähintäänkin eteisen matolle ellei jopa pidemälle kotiin, joten isoveljen versioista jätin taskut pois, jotta näistä tulisi kivat käyttöpöksyt.


Pikkuveikan sovituskuva. Hiukan on vielä pöksyissä kasvunvaraa. Katsotaan tapahtuuko venahdusta kesäksi vai saako isoveli nämä ja tehdään pikkuveikalle uudet.


Isoveljen setti. Aluksi en tiennyt mihin kankaaseen yhdistäisin tuon keltaisen kettukankaan. (Ainahan on pakko tehdä setti, jotta varmasti löytyy kaapista sopiva pari.) Tuo ruskeakettu ja oranssi joustofrotee kun kuuluivat ihan selvästi yhteen. Kutsuilla sitten hipelöin tuota tummanruskeaa joustofroteeta ja halusin ehdottomasti siitä isoveljelle housut ja hyvin istuu keltaisen ketun kanssa, kun lisäsi vielä paitaan samansävyiset resorit. Ihastuin ihan täysin tuohon Noshin joustofroteeseen. Se on ihanan jämäkkää ja hyvälaatuisen oloista. Pitää varmaan tilata lisää, että saan itsellenikin siitä jotain!


Kankaat:
Kaikki kankaat Nosh organics

Kaavat:
Molemmat shortsit omia kokeiluja
Pikkuveikan paita: OB 3/2012 Robots t-paita, pienin muokkauksin.
Isoveikan paita: OB 3/2012 "Tooth Troll" t-paita, pienin muokkauksin.


lauantai 27. huhtikuuta 2013

Majapuun kaivureita, osa 1

Noin vuosi sitten aloin kiinnostua ompelusta, ihan vain ajatuksella "olisihan se ihan kiva vähän ommella lapsille jotain pientä kivaa". Äitini opastuksella tutustuin ompelun perujuttuihin ja peruspaitoja ja pipoja kertyikin aika läjä. Nopeasti jäin koukkuun ihaniin kankaisiin, joista kaapit ovat täyttyneet. Ihania kankaita kun tulee enemmän kuin ehdin ommella. Syksyllä sitten menin ja ostin vielä itselleni tyyriin, uuden ompelukoneen.

Kehitys antikäsityöihmisestä fanaattiseksi kangashamsteriksi on tapahtunut yhdessä hujauksessa, aivan huomaamatta. Viime viikolla säikähdin ehkä hiukan itsekin, kun huomasin kyttääväni koneella, että yksi tietty kangas tulisi myyntiin. Nimittäin nämä ihanat kaivurit, joita sainkin napattua itselleni mustana ja turkoosina. Siinä jäi lenkit ja kauppareissut kakkoseksi, kun piti vähän väliä kurkkia koskakoskakoska on syytä hyökätä kuin hyeena Majapuun verkkokauppaan, ettei vain mene tämä kangas sivu suun. On tämä käsitöitä harrastavan kotiäidin elämä vaan raadollista peliä. Nopeat syövät hitaat ja taistelu on kovaa. Mutta kyttääminen kannatti, lenkille ja kauppaan ehtii myöhemminkin, mutta iltaan mennessä oli kaivurikankaat jo loppu.

Ihan käsittämätöntä menoa! En voinut aavistaakaan millaista peliä tämä "ompelen vähän lapsille jotain pientä kivaa" voisi olla. Huomenna olisi tiedossa sama raaka selviytymistaistelu Majapuun palomieskankaista. (Tietokoneelleni tarvitsisi varmaan asentaa joku ihanien kangaskauppojenesto-toiminto.)

Mutta tässä siis ensimmäinen tuotos kaivurikankaasta. Tämän paidan tein samalle kaivuripojalle, jonka synttäreille askartelin kaivurikakun. Toiveena oli aika löysä, helposti kolmevuotiaan itsepuettava, kasarityylinen paita kasvunvaralla. Sovittelin sitä yhteen jo aiemmin tehtyjen mustien housujen kanssa.


Kaivuri paita ja mustat froteehousut.


Sovituskuva. Vitsi mikä poseeraaja tää meidän kolmevuotias onkaan! Aika vauhdikkaasti hän aina keimailee kameran edessä, mutta nämä "rantavahtiposeeraus"(joksi herra siis itse tätä touhua kutsuu, kiitos Harri ja dinot lomalla kirjan)-kuvasarjat ovat kyllä aina yhtä hauskoja.


Kasvunvaraa on. Tein hihoihin pitkät resorit, jotka voi halutessaan kääntää tai pitää pitkänä (tässä kuvassa siis käännettyinä). Antaa mukavasti lisää käyttöikää ja itse tykkään noista pitkistä resoreista, ne on coolit.
"Ei oteta tätä pois. Se on oikein mukava!" 

Kaavat:
Paita: Ottobre 4/2012 Little Lamb raglanhihainen trikoopaita,
muutoksia hihan ja helman pituuksissa sekä resoreissa.
Housut oma kokelu.

Kankaat:
Kaivurikangas ja mustakeltainen resori Majapuulta
Musta frotee ja resori kaapin kätköistä.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Virkattu dinosaurus

Ystäväiseni pyysi minua virkkaamaan kummipojalleen, tulevalle ekaluokkalaiselle, dinomaskotin. Olen siis hiukan etuajassa, kun mietin jo koulun alkuja, mutta kun ei ollut muuta virkkailuprojektia kesken, päätin heti tarttua tähän ideaan. Idea on siis ystävän ja malli omasta päästä. Lankana Seitsemän veljestä.



Ja tälläinen hänestä tuli. Virkattu dino(stego)saurus.
(Korkeus noin 21cm)


Silmät ja suun tein mustasta villalangasta.


Kilvet tein ruskeasta langasta. Virkkasin ne yksitellen ja liitin sitten vartaloon.


Virkkasin vielä repunkin. Sen saa siis irti ja sen voi avata ja sisälle mahtuu jotain ihanihan pientä.


Dinomaskotti valmiina tsemppaamaan tulevaa koululaista!



keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Skoottereita

Nyt ne tuli! Nimittäin Nosh-kutsuilla tilaamani kankaat ja vaatteet. Maanantaina hain kankaat postista ja tässä ovat ensimmäiset tuotokset, jotka tein kaverini pojalle. 










Kaavat:
Housut ja pipo omat kokeilut.
Paita OB 3/2012 Robots t-paita.

Kankaat:
Skootters Blue Nosh Organics
Ruskea resori ja joustofrotee tilattu Fabriinasta


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Vegaaniset perunarieskat

Isi, joka meillä yleensä hoitaa kaupassa käymiset, on reissussa. Ja kun minä vastaan täysin ruokapuolesta, tarkoittaa se sitä, että mahdollisimman pitkään mennään ihan millä vaan mitä kaapista löytyy ja kauppaan mennään vasta kun on pakko. Leivät alkoivat käydä vähiin, joten pyöräytinpä rieskoja. 

Minun tulee aina silloin tällöin tehtyä rieskoja, koska muusia meillä syödään usein ja joskus sitä jää yli ja siitähän on mitä mainion tehdä iltapalaksi rieskoja. Ekaa kertaa koitin kuitenkin tällaista vegaanista versiota. Yleensä meidän muusi ei ole vegaanista, mutta nyt tein ihan tarkoituksella vegaani muusia (käytin siihen soijamaitoa ja tummansinistä Keijua).  Hyviä olivat, niin kuin uunituore leipä aina!


Vegaaniset perunarieskat 
(6kpl)

3 dl kylmää perunamuusia (vegaanista)
3/4 dl vettä
2 rkl öljyä
3 dl jauhoja
(hiivaleipä-, ohra- tai vehnäjauhoja)
1 tl suolaa
2 tl muskottipähkinää

Yhdistä ainekset ja sekoita tasaiseksi. Taikinaa ei kuulu vaivata. Taikina on hieman tahmeaa ja tarttuvaista. Leivo jauhotetuin käsin rieskoiksi pellille. Paista 250 asteessa noin 10 minuuttia.




maanantai 22. huhtikuuta 2013

Vegaanin suklaamoussekakku

"Pystyisitkö leipomaan jonkinnäköisen kakun huomiseksi?"
Pystyin. Tämän näköisen.


Pikainen mitäkaapistalöytyy-suklaamoussekakku, jonka koristeeksi pyöräytin muutaman valkoisen, pelkistetyn perhosen sokerimassasta. Helppo, nopea ja ihan nättikin, ihan jonkunnäkönen kakku.


Suklaamoussekakku:

Keksipohja:
100 g Digestivekeksejä
50 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Mousse:
3,5 dl Alpron air&creamya (tai muuta vegevispiä)
1 dl hyytelösokeria
50 g vegaanista tummaasuklaata (Panda)

Aloita valmistamalla keksipohja. Murskaa keksit, sulata margariini ja yhdistä. Taputteli irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 16cm). Laita pohja jääkaappiin moussen valmistamisen ajaksi. Vispaa 2,5 dl kermaa kuohkeaksi (noin 2 min). Mittaa 1 dl kermaa, hyytelösokeri ja suklaa kattilaan. Lämmitä koko ajan sekoittaen kunnes suklaa on sulanut ja seos kiehahtaa. Sekoita suklaakastike varovasti kermavaahtoon. Kippaa massa keksipohjan päälle ja anna jähmettyä mielellään yön yli.


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Juoksupipo

Varmaan monet muutkin ovat huomanneet tämän keväänmerkin, nimittäin kevätauringon herättämät lenkkeilijät. Lehdet pursuilevat tossu ja juoksupöksymainoksia. Kävelykadulla ei voi olla huomaamatta uuden urheiluliikkeen mainoksia tai jos ne yrittää kiertää törmääkin liikunta- ja hyvinvointikeskuksen juoksuaika-mainokseen. Naistenlehdet pursuilevat juoksuvinkkejä ja "vielä ehdit kesäksi kuntoon"-juttuja.

Liityinpä itseki tähän vouhotukseen ja päätin avata juoksukauteni (vihdoinkin). Muutaman lenkin sain sovitettua tälle viikolle. Ja se todellakin vaatii sovittelua, kun puoliso tekee töitä miten sattuu ja oma elämäni pyörii kahden pienen navan ympärillä, jotka määräävät pitkälti päivän tahdin. Aloittelin varovasti tunnustellen, mitä tuo vanha tuttu polvivamma on mieltä juoksuharrastuksen uudelleenlämmittämisestä ja mitä nuo pari raskautta ovatkaan kropalleni tehneet. Polvivamma alkoi jo heti ensimmäisellä lenkillä muistutella itsestään ja kolmanelle lenkillä jomotti alaselkää. Kenties muistuksena siitä, että voisi sen juoksemisen lisäksi varmaan lihaskuntoreeniäkin tehdä. Mutta katsotaan mihin aika, kroppa ja motivaatio riittävät.

Ensimmäisellä lenkillä törmäsin hiusongelmaan. Olen aina juossut hiukset ponnarilla, tällä kertaa juoksin siis ekaa kertaa lyhyillä hiuksilla. Tästä voi päätellä, että viimeisestä juoksulenkistä olikin jo yli puolivuotta, koska silloin jätin hyvästit pitkille punaisille hiuksilleni. Lyhyet hiukset pyörivät päässä tuulen mukana miten sattuu. Tartuin heti onkelmaan ja surautin itselleni kaapista löytyneestä kankaanpalasta juoksumyssykän yksinkertaisesta trikoosta. Ohut, kevyt, jämpti pipo, joka pitää hiukset aisoissa. Tästä se välineurheilujuoksu alkaa. Tässä kohtaa voisi kyllä todeta, että välillä voisi hiukan panostaa itseensäkin, kun lapsilla aina on viimetten päälle hyvät ulkoiluvälineet ja itsellä on varmaan kymmenen vuotta vanhat, rikkinäiset lenkkitossut (ihmekkös, jos polveenkin vähän koskee).



Kaava:
Ottobre 3/2012 Baggy Look-pipo.
Kangas:
Pallotrikoo kaapin kätköistä,
muistaakseni Eurokankaasta.


Ehkä minustakin vielä kuoriutuu kunnon fitness-mama:  "25-vuotias kotiäiti kyllästyi pullamössöilyyn ja on nyt timmimimmi". (Minustako muka? MUAH-HA-HAA!) Muutaman juoksulenkin jälkeen en ole vakuuttunut, kunhan nyt vähän ryhdistäytyisi ja yrittäisi pitää parempaa huolta itsestään. Olisi vähän vähemmän rapakuntoinen kaksvitonen. Kun sitä omaa aikaa on niin rajallisesti, täytyy vähän puntaroida mihin sen käyttää. Ja omalla kohdalla virkkuukoukku kovin usein voittaa lenkkitossut. Tai oikeastaan lenkkitossut ovat olleet se vihoviimeinen vaihtoehto, josta voi aina luistaa ja keksiä parampaa tekemistä, mutta nyt yritän hiukan muuttaa sitä arvomaailmaa ja ehtiä virkkailujen, leipomusten ja ompelusten lisäksi myös juoksulenkeille.


lauantai 13. huhtikuuta 2013

Nosh-kutsut

Vihdoinkin sain pidettyä Nosh-kutsut. Haaveilin niistä jo syksyllä, mutta silloin ei Turussa vielä ollut esittelijää. Päätin tarttua tilaisuuteen heti kun tarjoutui mahdollisuus pitää kotikutsut myös täällä. Alun perin kutsut oli tarkoitus pitää jo viime kuussa, mutta sitten koko perheeseen iski flunssa ja kutsut peruuntuivat. Välissä olikin sitten pääsiäistä ja synttäriä sun muuta ja vasta nyt sitten onnistui näiden järkkääminen.

Valitettavasti melkein puolet joutuivat perumaan tulemisensa flunssailun takia, mutta ihanaa oli viettää kemuja pienemmälläkin porukalla. Minullakin oli paremmin aikaa kestitä vieraita ja ehdin jutella kaikkien kanssa vähän muutakin kuin "tervetuloa... kiva kun kävit!". Ja sainpa ihan istahtaa hetkeksi teelle tilauksia täyttelemään.


Ja tietysti pyörätytin itse hieman tarjottavaa. Ja kun moni joutui perumaan tulemisensa, oli tarjottavaa vähän liikaakin...

Muhkea vegaanin juustokakku mustikoilla:

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
100 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Täyte:
5dl Alpro air&creamyä
225g (1pkt) Tofuttia
1 dl hyytelösokeri Multia
(ronskisti) vaniljasokeria
2-3 rkl sitruunamehua

Pinnalle:


Mustikoita ja kiille hyytelösokerilla
(Tein kiilteen paketin ohjeen mukaan, mutta oli silti valuvaista.)

Tee keksipohja: Murskaa keksit ja lisää sula margariini. Sekoita ja painele irtopohjavuoan pohjalle (24-26cm). Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Vatkaa 4dl kermaa kuohkeaksi (noin2minuuttia). Laita tofutti toiseen kulhoon. Lisää joukkoon vaniljasokeri sekä sitruunamehu. Kiehauta 1 dl kermaa ja 1dl hyytelösokeria ja keitä noin puoli minuuttia. Lisää tofutin sekaan ohuena nauhana, koko ajan vatkaten. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja kaada keksipohjan päälle. Anna jähmettyä pari tuntia.

Kiehauta 2dl mehua ja 1dl hyytelösokeria kattilassa. Anna jäähtyä välillä sekoittaen, kunnes liemi paksunee hieman. Laita kakun täälle jäisiä mustikoita ja lusikoi hieman jäähtynyt kiille pinnalle.




Tomaatti-mozzarellapiirakka:

Pohja:
100g margariinia
2,5dl vehnäjauhoja
2-3rkl vettä
1,5dl juustoraastetta

Täyte:
2 rkl pestoa
200 g kirsikkatomaatteja
200 g mozzarellaa
2dl kermaa
2 munaa
1,5dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria


Valmista pohja: Nypi jauhot margariinin sekaan. Lisää vesi ja juustoraaste ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja paista 200 asteessa 10 minuuttia.

Leivitä pohjan pinnalle pesto ja lado päälle viipaloidut kirsikkatomaatit ja mozzarella. Vatkaa munien rakenne rikki lisää kerma, juustoraaste sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos tasaisesti joka puolelle ja paista piirakkaa vielä 15-20minuuttia, niin että se saa kauniin värin.



Mukava päivä oli. Kiitos kaikille mukaville, jotka olitte mukana! Nyt on vähän sellainen huh huh-olo. Juhlintaputki takana, koti siisti ja jätkät unilla. Ah, taidanpa istahtaa hetkeksi juomaan kupin iltateetä ja nauttimaan juustokakun jämiä.


perjantai 12. huhtikuuta 2013

Kettusia


Alkulämmittelyä huomisille Nosh-kutsuille. Ompelin ystävälle pari kettupaitaa. Ihan peruspaitoja, mutta vitsi miten kivoilta nekin näyttävät, kun ovat tehty kivasta kankaasta! Kuikahan iso kasa kankaita ja muuta mukavaa tulee huomenna tilattua...iik.


Oranssit ketut ruskealla pohjalla. Tähän ihastuin täysin.
Tästä on pakko saada jätkille jotain!


Oranssinpunaiset ketut keltaisella pohjalla.
Tästä tulee ihan kettukarkit mieleen. 
(Keltainen ei oo kyllä yhtään mun väri...)


Kaavat:
Jokatyypin kaavakirjasta, hihoihin ja helmaan lisätty pituutta.

Kangas:
Kettu-kangas Nosh Organics



torstai 11. huhtikuuta 2013

Neuvolointia ja synttärikirjaa


Kolmevuotisneuvolareissu ei sitten mennyt ihan mallikkaasti. Kasvu saatiin tarkastettua ja jätkä oli kasvanut oikein hienosti kranttuilustaan huolimatta. Mutta sitten kun olisi pitänyt tehdä tädin kanssa tehtäviä ja muita temppuja, niin eihän jätkä sellaisiin ryhtynyt. Ei suostunut siis yhtään mihinkään, veti vaan ihan mykkäkoululinjalla koko visiitin. No parin viikon päästä uusiksi, hiukan olen skeptinen että tuo meidän ujo ja jääräpäinen jätkä olisi yhtään sen yhteistyöhaluisempi silloin...



Nyt kun neuvoloinnista tuli puhe, täytyy kyllä esitellä nämä neuvolakorttientaskut, jotka syksyllä pojille askartelin. (Ohje löytyy täältä.)


Kaikkien näiden kakkuprojektien ja synttäririehakointien jälkeen sain myös aikaa täyttää jätkän syntymäpäiväkirjaa. Eli kirjaa, johon kirjoitan herran kuulumisia aina vuosien täyttyessä.


Lisäksi olen täyttänyt myös vauvakirjoja sekä kuukausipäiväkirjoja (ettei vain pääsisi unohtumaan millaista tämä vauva- ja taaperoaika on). Kuukausipäiväkirjoihin olen siis kirjoittanut aina kuun vaihteessa fiiliksiä, uusia taitoja sun muuta. Lempparijuttuja ovat höpötykset, joita sinne kirjaan ylös. Tuo kolmevuotias on niin kova höpöttämään, ollut jo pitkään, ja näitä juttuja on varmasti hauska muistella myöhemmin:

"Äiti, ei niitä nappeja saa näpytellä. Tule tänne minun kanssani!" (äiti näpytteli kännykkää)
"Äiti, älä ompele enää. Nyt on nukkumaanmenoaika."
"Oon kasvanu jo niin isoks ja reippaaks pojaks. En pelkää enää sitä muumien Rontti Eetvarttiakaa."
"Minä olen kaikkien aikojen paras juttu!"
"On tääl teijän kaa kotona eniten kivaa!"
"Minä tykkään veikasta. Tykkääkö veikka takasin?"
"Me ollaan mahtavii poikii!"
"Hei oikeesti, anna mun piirtaa nut!"
"Oon vähän isompi, mut silti viäl piäni poika."
"Oon Rontti Eetvart, pupujen ystävä."
"Me leikitään ihanasti. Äiti kyllä uskoo sen."
"Voi meit poikii!"



Ensimmäisenä synttärikirjassa on tietenkin höpinöitä syntymästä. (Tämä on kyllä sellainen tiivistelmä, koska vauvakirjoista löytyy niin paljon juttua raskausajalta ja ensimmäisestä kuukaudesta ja oikeastaan koko ekasta vuodesta.)



Jokaiselle vuodelle on suht samat höpinät, kiva katsoa miten leikit ja lempijutut muuttuvat ja kehittyvät vuosien varrella. Jokaisen vuoden kohdalla on ensimmäisenä valokuva "kun täytit n vuotta, näytit tältä".



Seuraavana tulee käpälän kuvat.
Vuoden päästä eivät kyllä mahdu millään samalle sivulle, nytkin ihan juuri ja juuri.


Seuraavana tulee "ystäväkirjaosio", jossa siis vastaillaan ystäväkirjatyyppisiin kysymyksiin. Aikaisempina vuosina olen vain kirjoitellut oman käsitykseni mukaan, mistä tällä hetkellä tykätään ja niin edelleen, mutta tällä kertaa pääsinkin jo haastattelemaan jätkää (laitoin kyllä sulkeisiin "äidin lisäys", jos jätkän vastaus ei mielestäni antanut ihan rehellistä kuvaa). Se oli aika hauskaa:

Kun täytit 3 vuotta...
  • Olit 14kg painava ja 96,6cm pitkä jätkä.
  • Lempiruokasi oli: kalapuikot.
  • Lempikirjasi oli: se soivakirja (laulukirja, jossa musiikki mukana), Tatu ja Patu menopelikirja, Dinokirja... Ja Mörkylikin! (äidin mielestä listasta puuttuu ainakin Miina ja Manu sekä Otto-Nallet, joita luetaan tosi paljon.) 
  • Lempimusiikkia oli: Ti-Ti Nalle ja Tuttiritari.
  • Lempilaulujasi oli: Tuki tuiki tähtönen, Autolla ajetaan varovarovasti, TyrannosaurusRex sapelihammastiikeri  pelkää... (vastaukset tulivat laulaen)
  • Lempilorusi oli: se sekoitan, sekoitan taikinan! (=Pulla Puustinen) 
  • Lempileikkejäsi oli: Caterpillarilla leikkiminen ja jyrä caterpillarilla! Ja dinoilla... Ja sit tykkään leikata ja muovailla. 
  • Lempilelusi oli: No caterpillarit!!!
  • Leikkikavereitasi olivat: En muista... Ei kukaan... (Äiti lisäsi listan kavereista kuitenkin)
  • Mitä pelkäät?: En mitään...
  • Mikä sinua harmittaa?: Ei mikään. (Äidistä kyllä tuntuu, että milloin mikäkin ja välillä vähän kaikki, voi uhmaikä sentään!) 
  • Mistä tulet iloiseksi? Kalasta, soittelusta, tästä meidän talosta, pikkuveljestä... (syrän!)
  • Mikä sinusta tulee isona? Sellainen joka tekee autoja. (Äidin veikkaus eläintenhoitaja tai paleontologi, tiedät varmaan parisenkymmentä dinolajia.)


Sen jälkeen vielä pieni pätkä yleisiä havaintoja ja muistoja tämänhetkisestä sinusta. Luonnetta, uhmaa, isoveljeilyä, höpinöitä, tykkäämisiä ja muita maininnanarvoisia asiota.


Tänä vuonna pyysin myös piirtämään kuvan itsestä. Aika hieno. Ihan selvä pääjalkainen ja hienot silmät, nenä, suu ja hiuksetkin vielä. (Vähän kyllä tulee mieleen Herra Perunapää.)


Jokaista sivua olen pikkuisen koristellut sopivilla jutuilla, kuten 1-vuotiaalle kumiankkoja. (Herran ensimmäinen sana oli "Ankka, kaak-kaak")



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kaivurikakku


Vaaleanpunaiselta vyöhykkeeltä takaisin mukavuusalueelle. Eilen sain askarrella tällaisen kaivurikakun 3-vuotissynttäreitään juhlivalle kaivurimiehelle.



Kaivurikakku tuotti hieman päänvaivaa. Olisin halunnut tehdä kolmiulotteisen kakun, mutta se olisi varmaankin vaatinut ei syötäviä tukiosia (ainakin minun logiikallani tai taidoillani), ja mieluummin tekisin kakun kokonaan syötäväksi. Sitten harkitsin tällaisen kaksi ulotteisen kakun ja pyöreän kakun, jossa olisi sokerimassakoristelu välillä. Muotokakun tekeminen houkutti enemmän. Maku toiveena oli "ei mitään kamalan makeaa" (mietin olisiko pitänyt tehdä kermakuorrute sokerimassan sijaan, mutta näillä saa niin paljon hienompaa jälkeä), joten valitsin täytteeksi mangorahkan.


Telaketjut tein mustasta sokerimassasta. Kakun eniten aikaavienyt yksityiskohta.


Kakkua tehdessä oli vähän väliä pieni työnjohtaja tivaamassa miksi se ei ole keltainen, missä sen ikkunat on, missä on sen vilkkuvalo (eli jos minulla ei ollut visiota millainen kaivurin kuuluu olla, 3-vuotiaalla työnjohtalla oli). Joten viime silauksena piti kaivurin saada vilkkuvalonsakin.


maanantai 8. huhtikuuta 2013

Anna-Liisa Kakkonen


Viime viikko oli supersynttäriviikko. Ensinnäkin oman jätkän kolmeveekemut, joita juhlittiin pariin otteeseen. Lisäksi viikkoon mahtui vielä parit yksveesynttärit. Yhtä juhlaa! Ja juhlien välissä leipomista ja siivoamista. Toisiin juhliin oli lahjatoiveena esitetty jokin sellainen juttu, mikä oli itselle tärkeä taaperoiässä. Itse punnitsin oikeastaan kahden vaitoehdon välillä vaaleanpunaisen nallen tai lorupussin.


Päädyin tekemään pastissin omasta lapsuudenaikaisesta suosikkilelusta eli vaalenpunaisesta nallesta, jonka nimi oli Anna-Liisa. Anna-Liisa oli tehty kummasta kankaasta (vähän niin kuin tuulipukukankaasta). Hänellä oli pinkki nappinenä, jota oli mukava pureskella sekä silminä valkoiset napit, joista oli kulunut kokonaan pois musta osa. Lisäksi hän näytti pientä punaista huopaista kieltä. Hän oli hieman sellainen omituinen raasu, mutta minusta kaikkein paras lelu (ilmeisesti, kun vieläkin hänet niin hyvin lapsuudesta muistan, paremmin kuin minkään muun lelun).


Anna-Liisa Kakkoselle en ommellut nappisilmiä, enkä nenää. Ettei vain tulisi syödyksi ja lähtisi irti.


Anna-Liisa Kakkosen korva.


Ja massu. (Tai niin kuin isoveikka totesi: "Oho, onpa sillä iso napa.")

Valmista kaavaa ei taaskaan ollut tai oikeastaan olen niin huono noudattamaan mitään kaavoja, joten tein taas omasta päästä. Onhan hän hiukan tuollainen itsetehdyn näköinen ja veikeästi vimpsallaan, mutta ehkä se sopii ajatukseen alkuperäisestä Anna-Liisasta.