Pääsiäinen 2018

Blogi on elänyt hiljaiseloa sairastelun keskellä. Pari kakkuprojektiakin on täytynyt perua sairastelun vuoksi. Ihan meinaa mökkihöperyys iskeä kun tuntuu, että kaiket päivät vietetään vaan neljän seinän sisällä. Eikä energiaa ole riittänyt bloggaamiseenkaan. Nyt suklaamunaöverien energialla kokosin blogiin pienen pääsiäispläjäyksen tämän vuoden pääsiäisjutuista.

Harkitsin tänä vuonna jättäväni rairuohon istuttamisen kokonaan, koska epäilin yksivuotiaan pyörremyrskyn sabotoivon homman hetimiten. Sitten keksin näpertää parit naruamppelit, joihin ripustin hillopurkit kukkaruukuiksi. Ei pitäisi tuon pienen apinan näihin päästä käsiksi, vaikka näppärä kiipeilijä onkin. Ja koska on niin so last season istuttaa ruohot multaan, mekin laitettiin tänä vuonna ruohot kasvamaan pumpuliin. Vaihtoehtoina on näkynyt viime vuosina niin talouspaperi kuin vaipansisustakin.

Virpomassakin käytiin palmusunnuntaina. Tämän vuoden juttu oli, että jokaisesta oksasta löytyi piipunrassista ja puuhelimistä tehty pääsiäispupu. 

Yhteen pupuun tarvitaan kaksi puuhelmeä ja yksi piipunrassi. Ensiksi piipunrassi taitekaan keskeltä.

Sitten päät taitetaan alas, vähän kuin sydämen muotoon.

Mutkista syntyy pupun korvat. Tämän jälkeen lisätään ensimmäinen puuhelmi.

Sitten pupulle voi halutessaan kiepsattuu käpälät.

Tämän jälkeen lisätään toinen puuhelmi.

Piirretään kasvot ja pupu on valmis!

Käpälät voi myös jättää tekemättä ja lisätä toisen helmen heti ensimmäisen helmen perään.

Kylmän kevään takia pajunkissat olivat kiven alla. Askarteltiin sitten pari virpomisoksaa grillitilikusta, piipunrassista ja paperiteipistä.

Tällainen virpomisoksa sopii myös allergiseen talouteen.

Kuuluuhan pääsiäiseen myös herkuttelu. Parina vuonna on tullut tehtyä kindersuklaakakku lasten toiveesta. Tänä vuonna tein kakun Kinuskikissan ohjetta mukaillen. 

Hyvää Pääsiäistä ja Aurinkoista Kevättä!

Kevätfiiliksissä

Viikko sitten metsästettiin koleassa vesisateessa pajunkissoja virpomisvitsoja varten. Palmusunnuntainen virpomiskeikkakin meni Batmanillä kurahousuissaan seurana sininen kumipupu. Ja tänään pärjättiin pihalla paitasilteen (tai "kesäkunnossa", kuten isoveli asian ilmaisi) ja minä ehdin polttaa jo naamani ensimmäisen kerran tänä keväänä, ai että!

Pajunkissoja metsästämässä.

Pätmän ja kumipupu virpomassa.

Pikkuviherpeukalot innostuivat "rikkaruohojen" kasvatuksesta.
Viherpeukaloisuus ei ole periytynyt ainakaan allekirjoittaneelta...

Pääsiäisaskarteluista kiittäminen perhekerhoa,
itsellä oli inspiraatio piilossa jossain kevätväsymyksen alla.

Lankalauantaina mummilan metsässä.

"Äiti, ei niit voi rikkoo, niit voi vaa kattoo", tietää jo 2-vuotiaskin.

Kevään merkkejä, ainakin sitruuna-, kaali- ja tämä isonokkosperhonen bongattu lauantaina ja tänään vielä västäräkkikin!

Eikä suinkaan postausta ilman reseptiä.

Pitkäperjantain päivälliselle pyöräytin jälkkäriksi

Daim-juustokakun

Pohja:
175 g Dominokeksejä
n.50 g margariinia

Täyte:
4 liivatelehteä
2 rkl kiehuvaa vettä
4 (à 28 g) Daim-patukkaa
3,3 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
¾ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
1-2 (à 28 g) Daim-patukkaa

pieniä suklaamunia

Valmista keksipohja. Sulata margariini, murenna keksit. Yhdistä ja tappule taikina irtopohjavuoan (haljaisia20-22cm) pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Pehmennä tuorejuusto sähkövarkaimella toisessa kulhossa. Lisää sokerit ja kuumaan vesitilkkaan sulatetut liivatteet. Kääntele joukkoon kermavaahto. Lisää lopuksi rouhitut Daim-patukat. Kaada täyte keksipohjan päälle ja anna jähmettyä viileässä neljästä tunnista seuraavaan päivään. Koristele.

Aurinkoista kevättä!

Vegaanin pääsiäinen

"Vegaaninen tammikuu" on kestänyt nyt kolme kuukautta ja miksi sitä hyvää kehitystä muuksi muuttamaan. Kotoillessa vegaanina olossa ei ole mitään ongelmia, sitä ostaa kotiin niitä vegaanisia juttuja, mitä on tottunut käyttämään ihan niin kuin kuka tahansa kuluttaja ostaa kotiinsa sitä tiettyä maitoa tai leipää, mitä nyt on yleensä kaupausta tottunut ostamaan. Mutta ulkona syöminen ja kahvilointi ovat jokseenkin haastavia tai ainakin vaihtoehdot ovat varsin rajalliset. (Minulle on herännyt haave perustaa Turkuun vegaanisia herkkuja tarjoileva kahvila, mutta ainakin toistaiseksi tämä on jäänyt sellaiseksi ajatuksella leikittelyksi, mutta eihän sitä ikinä tiedä mihin tässä ryhtyy, kun pojat vähän kasvavat...) Myös tällaisina juhlapyhinä sitä joutuu hieman eritavalla ajattelemaan. Ja yleensä kyläillessä pyrin tulemaan vähän vastaan ja ainakin tarjoudun tuomaan "omia eväitä".

Vegaanisia pääsiäsnameja löytyy ainakin tällaisia. Molammat tuotteet kyllä taisivat olla "saattaa sisältää pieniä määriä maitoa".

Vegaanisia suklaamunia ei taida markkinoilta löytyä. Tämän tuotteen vegaaniudesta voi olla kahta mieltä. Itse syötävä osa on vegaaninen, mutta "pakkaus" ei, koska munissa käytetään aitoa kanamunankuorta. Itse en näitä syönyt epävegaanin pakkauksen takia, mutta perheen laktoosittomalle taitavat myös olla markkinoiden ainoita suklaamunia.

Ja myös tämä pääsiäisherkku (jota minä kyllä syön ympäri vuoden, koska on vain niin hyvää!) on myös vegaaninen. Minusta mämmi maistuu parhaalta hiukan lämmitettynä kera soijamaidon. Eikä yhtään pöllömpää ole yhdistää siihen hedelmiä, esimerkiksi mangososetta.

Sitten tein vielä itse vegaanisia suklaamuna-leivoksia.

Kakkupohjana käytin vegaanista suklaakakku 2:ta. Tein reseptin noin 1,5-kertaisena, tosin hiukan suurpiirteisesti, koska apukokki sekoitti kuivataineet sen verran vauhdikkaasti, että suhteet ja määrät tuli vähän sillai suurin piirtein. Eikä kyllä oikein muutenkaan mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla nämä leipomukset, mutta lopputulos oli kyllä hyvä!

Taikinasta leikkasin paperille piirretyn muotin avulla suklaamunia.

Suklaamunat kuorrutin lempparisuklaakuorruteella, jonka resepti löytyy myös täältä. Tosin olin unohtanut muscovadosokerin ja pääsiäissunnuntaina sitä ei kyllä löytynyt pikkukaupungin tarjonnasta, joten jouduin testaamaan toimisiko ohje fariinisokerilla ja toimihan se!

(Eli jos ei mennyt resepti ihan putkeen taikinan osalta, niin ei sitten kuorrutteenkaan, mutta lopputuloksessa toilailut eivät onneksi näkyneet.)

Tämä on maailman parasta ja helpointa suklaakuorrutetta, joka sopii hyvin myös kakun täytteeksi. Juuri valmistettuna (ekassa kuvassa) se on melko juoksevaa, mutta se saa jäähtyä ihan rauhassa, minulla taisi jäähtyä reilu tunnin, jolloin siitä tulee hieman sakeampaa ja kovempaa, mutta ei kivikovaa. Sitä on helppo levittää ja leikata.

Kyllä näillä eväillä jo aikamoisen herkkuähkypääsiäistä sai viettää! :D

Keväinen juustokakku

Tämä alkaa olla meillä jo perinne, nimittäin juustokakku mangokuorrutteella pääsiäisjälkkärinä. Tänä vuonna koristelin vielä tummalla ja valkosuklaalla. Tämä on hyvä perusjuustokakkuohje, jota olen käyttänyt paljon ja varioinut päällistä, esimerkiksi kesällä olen käyttänyt mangososeen sijaan koristeena tuoreita marjoja.

Keväinen juustokakku

Keksipohja:

200 g digestive-keksejä

75 g voita

Täyte:

4 liivatelehteä

3,3 dl kermaa (tai 3dl, yleensä vain käytän sellaisen 3,3dl purkin)

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

2 tl vanilijasokeria

2-3 rkl sitruunamehua

Pinalle:

2 purkkia mango Pilttiä (tai muuta mangososetta)

2 liivatelehteä

Tee keksipohja: Murskaa keksit ja sulata voi. Yhdistä ja sekoita tasaiseksi. Painele irtopohjavuoan pohjalle (22-24cm halkaisija). Laita jääkaappiin täytteen valimistamisen ajaksi.

Valmista täyte: Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Vatkaa tuorejuusto pehmeäksi sähkövatkaimella. Lisää joukkoon sokeri, vaniljasokeri sekä sitruunamehu ja sekoita. Sulata liivatteet tilkassa kiehuvaa vettä ja kaada ohuena nauhana tuorejuuston sekaan, koko ajan vatkaten. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto. Kaada keksipohjan päälle ja anna jähmettyä jääkaapissa 1-2 tuntia.

Valmista kuorrute: Anna liivatteiden liota noin 5 minuuttia kylmässä vedessä ja sulata sitten tilkassa kuumaa vettä. Kaada ohuoena nauhana mangososeen sekaan koko ajan vatkaten. Kaada kuorrute täytteen päälle ja anna kakun jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.

Suklaatryffelikakku (vegaaninen versio)

Blogista löytyy jo kaksikin suklaatryffelikakkureseptiä, joten pitihän siitä koittaa tehdä myös vegaaninen versio ja sopivan testiyleisön sain, kun molempien poikien kummitädit tulivat kylään. Kakku sai tällaisen pääsiäiskoristelun, kun sattui löytymään vegaanisia suklaamuniakin sopivasti (nämäkin "saattavat sisältää pieniä määriä maitoa").

Suklaatryffelikakku (vegaani)

Keksipohja:

noin 140 g keksejä (Marabou Mörk)

50 g voita

Tryffelitäyte:

75 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

2 dl (vege)kermaa 

300 g suklaata (Pandan tumma)

Valmista keksipohja: murskaa keksit, sulata voi ja yhdistä. Taputtele irtopohjavuoan (halkaisija 16cm) pohjalle ja laita jääkaappiin tryffelinvalmistamisen ajaksi.

Sulata voi kattilassa. Lisää kerma sekä vegegel ja kiehauta. Ota kattila pois liedeltä ja paloittele suklaa sekaan. Sekoita massa tasaiseksi ja kaada keksipohjan päälle. Anna hyytyä yön yli ja koristele.

Kun tulee pääsiäinen, silloin alkaa kevät!

Eilen oli viimein, yli viikon sairastupailun jälkeen, suunnilleen normaali päivä. Päästiin ulkoilemaan ja jaksoin tehdä ja syödä jotain kiinteääruokaa kaiken sosekeittoilun jälkeen. Ja kylläpä mitäkaapistalöytyyvegaanipitsa maistuikin hyvältä!

Päästiin ulos metsästämään lätäköitä, joita tuo isoveli oli niin kaihoissaan ikkunasta katsellut kaikki nuo pipipäivät, ja ihastelemaan aurinkoa. Ja viikon aikana oli tullut kevät! Kukatkin jo kurkkaavat ja sieltä täältä jalkakäytävätkin oli jo lakaistu.

Lätäköiden metsästys onnistui mainiosta. Lätäköitä löytyi jo matkalla puistoon ja puistoon meno kesti varmaan kauemmin kuin mitä sitten puistossa jaksettiin leikkiä.

"Parempaa kuin karamelli, lapsista on kuravelli!"

 

Sisällä vietyttyjen päivien myötä askarteluun on ollut aikaa ja intoa. Isoveljen pipiaskarteluja jo esittelinkin täällä, joten tässä vielä jotain, mitä on tullut pienimmän miehen (1vuotta) kanssa askarreltua. Näin pienen kanssa kun tehdään, tärkeintähän on se yhdessä tekeminen eikä lopputulos, eikö niin? Isoveli siinä askarteli ja minä tietysti ajattelin, että maalaillaanpa samalla hiukan pikkuveikankin kanssa. Puuhaillaan porukalla kivasti yhdessä. Kastoin jätkän sormet maaliin ja tehtiin pieniä pajunkissoja. Toinen lähinnä vain ihmetteli, että mitä se äiti nyt oikeen sotkee.

 Sitten vaihdettiin väriä ja tehtiin pikkusormilla söpösiä tipusia. Tässä vaiheessa alkoi jo olla selkeää vastarintaa ilmassa. Hulluäiti, en tahdo sormiini enää mitään töhnää!!!

 

No hulluäiti sen kun jatkoi, kokeillaanpa vähän kutitella siveltimellä kämmentä ja tehdä kädenjäkilkukkoja. Tässä vaiheessa jätkä jo kiljui täysillä ja yritti rimpuilla pois sylistä. Miksi toi sotkee mun käden, auttakaa nyt joku hei?! Että niin idyllisesti sujui tämä vauva-äiti-askarteluhetki.

 Vielä oli mielessä tällainen pupuperhe-pääsiäiskorttiaskartelu, mutta tein sen sit ihan ite. Että tässä nyt tällaisia ideoita, jos vaikka jonkun muun vauva tai taapero tykkää sormiväreillä maalaamisesta. ;) 

Ja hei, kevään eka kärpänen pörräsi parvekkeella, kun vein pikkuveikkaa unille!

Kevät, kevät, kevät!

Mukavia pääsiäisenpyhiä kaikille!

Pipiaskarteluja

Kyllä osaakin olla sisukas flunssa. On-off-kuumeilua jatkunut jo viikon, kukin vuorollaan nostaa uudelleen kuumeen. Mahtaako tämä ikinä loppua?! Sitä huomaa olevansa ihan ulkopuolinen muusta maailmasta, kun ei ole edes facebookissa jaksanut käydä ja lehdetkin ovat lukematta, kun ei vain jaksa!

Viikko ollaan melko tiiviisti vietetty sisätiloissa. Mitä nyt välillä joku uhrautuu viemään roskat ja käymään kaupassa hakemassa lisää pipiherkkuja ja hainpa ihan uuden pipidvd:nkin, kun alkoi "kolme autoa, yksi mestari!!!" ja "tin tidi tin tin, tiditidi tin tin" tulemaan korvista ulos.

Viikko sisällä alkaa jo vaatimaan luovuutta. Pahimmat kuumeiluhetket tietysti menevät nukkuessa. Ollaan nukahdettu kesken elokuvan, yksi on ollut nukahtamaisillaan myös syöttötuoliin. Olen "ihan vain leputtanut silmiä hetken" ja herännyt kahden tunnin päästä, kun vieressä tuhisee ja nukkuu toinen pipinen. Olen mennyt illalla kuudelta nukkumaan ja herännyt vasta 12 tunnin päästä....

Mutta sitten on niitä hetkiä, kun lääke vähän potkii ja etenkin isoveljeä houkuttelisi takapihan lätäköt Salama-autoa enemmän. Ja yritä siinä selittää, ettei me nyt voida mennä hyppimään lätäkköön, kun muutama tunti sitten sinulla oli melkein 39 astetta kuumetta. Ollaan sitten askarreltu ja vielä vähän askarreltu. Tässä jotain viime päivien tuotoksia, "pipipäivänaskartelumaratooni":

"Sininen, punainen, keltainen, ovat ainekset muiden värien..."

"Niisku tietää ja värejä sekoittaa, loppu tulos on selvästi ruskeaa!"

Pipipäivän pedagogiikkaa. nim.Varhaiskasvattaja Hyvää Päivää

Maalattiin itse sekoitetusta ruskeasta pajunoksia.

Ja liimattiin villaa kissoiksi. (Voisi tietysti käyttää pumpulia tai vanuakin.)

Maalattiin myös pupuja. Eli kastettiin etusormi ja keskisormi ja hieman kämmentä maaliin ja painettiin kartongille. Tämä oli meidän suosikkiaskartelu. Käden- ja jalanjälkiaskartelut ovat niin kivoja ja söpösiä! Ja niitä voi tehdä jo ihan pienen kanssa. Syksyllä tehtiin sieniä, jouluna poroja, isänpäivänä sydämiä... Suloisista pienistä sormista ja varpaista on vaikka mihin!

Tosin isoveljen mielestä valkoiset puput olivat tylsiä. Hän halusi tehdä tällaisia "rokkipupuja".

Kierrätysaskartelua eli vessapaperirullatipua maalaamassa.

Valmis tipu. Olisin voinut "pelastaa" tämän siinä vaiheessa, kun sillä oikeasti oli vain kaksi silmää piirrettynä, mutta sitten sille piti piirtää vielä napa ja peppu ja ja... On ainakin itse tehdyn näköinen! 

(Inhoan sitä, kun jossain päiväkodeissa "lapset tekevät" askarteluja ja tuloksena on 12 samanlaista tipua... Sitten kun minä joskus käyn tutustumassa päiväkoteihin, niin en ainakaan halua lapsiani sellaiseen päiväkotiin, minkä seiniä koristaa 12 samanlaista tipua tai tonttua tai milloin mitäkin!)

Leikkaaminen on nyt eniten pop. Toisin sanoen melko uusi taito, josta ollaan tosi ylpeitä ja vaikka lopputulos olisi paperisilppua, ihan sama, leikkaaminen on kivaa!

Tällä kertaa leikattiin pääsiäistipuja ruohikossa.

(Aika paljon on leikattu myös sitä paperisilppuakin.)

Toipilaspäivien piristykseksi Noshilta tuli postia. Nyt kun vain saisi aikaa ja energiaa ompelupuuhiin!

Ja tämä lankarulla se vasta piristys olikin! Perheen isukki, joka ei kyllä ole lainkaan kiinnostunut ompelemisesta, toi apteekkireissulla myös mustaa ompelulankaa, joka oli päässyt loppumaan. Oli oikein pistäytynyt Lankamaailmassa ja oli saanut apua "lanka-automaatin" kanssa. Olin hyvin otettu ja liikuttunut tästä, hyvä meidän isi!