torstai 25. heinäkuuta 2013

Suklaakookoskeksit



Suklaakookoskeksit

2 dl jauhoja
1 dl kookoshiutaleita
2 rkl (raaka)kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
½ dl sokeria
1 dl fariinisokeria
80 g vegaanista tummaasuklaata (esim.Panda)
 125 g vegaanista margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Sekoita kuivat aineet. Paloittele suklaa ja lisää kuiviin aineisiin. Lisää lopuksi hieman jäähtynyt sula margariini ja sekoita hyvin. Pyörittele palloiksi tai nostele lusikalla nokareiksi pellille. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.



Piti taas tehdä täytettä keksipurkkiin.
Jonnekin ne sieltä aina vain häviää.
(Ja pojat eivät oikeen nukkuneet päikkyjä, joten aika ei riitä suurempiin postauksiin.)


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Wiltonin 3D junakakkuvuoka

Kuten jo edellä esittelin, viikonloppu suijui jälleen kakkutehtaillessa. Kakkua suunnitellessa törmäsin mielenkiintoiseen 3D-kakkuvuokaan, jollaisella ajattelin löytäväni oikotien onneen. Valmiiksi junanmallinen kaukku, ei aivojumppaa eikä itsetehtyjä kaavoja. Helppoa kuin mikä!

Ongelmat kakkuvuoan kanssa alkoivat kuitenkin heti kättelyssä. Siinä ei näet ollut suomenkielisiä ohjeita ollenkaan. Ensiksi yritin löytää googlaamalla ohjetta. Onhan jonkun bloggailevan kotileipurin täytynyt tätä kokeilla, vaan eipä tuntunut löytyvän. Siispä englanninkielisiä käyttöohjeita kahlaamaan läpi kettumaisen pientä pränttiä kääntäen ja muuttaen farenheittejä celciuksiksi.

Kun olin lopulta selvittänyt miten vuoka toimii, yritin arvioida minkä kokoisen taikinan siihen sitten tekisin, ohjeista en ainakaan pieneen pränttiin ja kääntämiseen turhautuneena valmista ohjetta löytänyt. Joten ei muuta kuin arvioimaan ja kokeilemaan. Yhden kakun tein 4 munan pohjalla, vaan eipä se paisunut tarpeeksi ja kakku jäi muotopuoleksi.

Toiselle yrittämällä sitten onnistuin. Eli tiedoksi muille, jotka kenties asiaa pohditte, Wiltonin 3D choo choo train-vuokaan tuli sopiva taikina viidellä munalla:


5 munan tummatäytekakkupohja:

5 munaa
2 dl sokeria
1dl vehnäjauhoja
1dl perunajauhoja
0,5dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet. Vaahdota munat ja sokeri toisessa kulhossa. Yhdistä kuivat aineet vaahtoon varovasti käännellen.


Voitele vuoat hyvin ja kaada taikina toiseen vuokaan (siihen puoleen missä ei ole reikää). Täytä vuoka mahdollisimman täyteen, niin että se melkein läikkyy yli. Muutoin kakku ei paisu tarpeeksi täyttääkseen toista puolta ja kakku jää muotopuoleksi (Kokeiltu on).


Sitten vain toinen puoli napakasti kiinni ja kakku uuniin. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia. Kypsyyttä voi kokeilla dippaamalla vuoassa olevasta reijästä puutikkua. Jos taikina ei tartu tikkuun, kakku on valmis. Ohjeen mukaan voisi yläosan myös poistaa paistamisen loppuvaiheessa kypsyyden testaamiseksi, mutta mielestäni vuokien irroittaminen toisistaan tulikuumina oli aika hankalaa.


Kun kakku on kypsää, ota se pois uunista ja anna jäähtyä. (Annoin kakun jäähtyä muotin sisällä.) Ja tadaa, kyllä siitä sitten toisella yrittämällä ihan junan mallinen kakku tuli. Mutta eivät ne haasteet vielä kuitenkaan loppuneet. Kakku on näet aika kapea. (Valmiin lopputuloksen kannalta tietysti ihan järkevää, kermavaahto ja muut koristeet kuitenkin kasvattavat junan kokoa ja jos itse kakkupohja olisi junankokoinen tulisi valmiista kakusta aika pullukka ja hupsun mallinen.) Kapean kakun täyttäminen oli aika haastavaa, koska siitä tuli aika kapea ja korkea, huojuva torni. Osa täytteestäkin valui hukkaan. Mutta kun kakun sai kasaan ja päällystettyä kreemillä ja laittoi hetkeksi jääkaappiin, tuli kakusta ihan tukeva ja koristelu sujui jo helpommin ja valmis kakku pysyi hyvin kasassa. 

Täytteeksi tein maitosuklaamoussea:

2,5dl vispikermaa
100g tuorejuustoa
150g maitosuklaata

Sulata suklaa. Vatkaa kerma kuohkeaksi. Pehmennä juusto sähkövatkaimella ja lisää joukkoon kermavaahto varovasti käännellen. Sekoita lopuksi joukkoon varovasti hieman jäähtynyt sula suklaa.

Ennen sokerimassaa päällystin kakun voi-sokerikreemillä:

125g margariinia
4 dl suklaatomusokeria
1 rkl vettä

Pehmennä margariini sähkövatkaimella. Lisää joukkoon tomusokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi vesi ja vatkaa vielä hetki. Tarvittaessa kreemiä voi lämmittää hieman mikrossa, jolloin se on helpompi levittää.


Ja tältä siis näytti valmis kakku (lisää kuvia myös täällä):


Ei siis ollut oikotie onneen tuo valmis 3D junavuuoka. Luulenpa, että helpomalla olisin päässyt, kun olisin tehnyt kakun "vanhanaikaisesti", ihan itse askarrelut kakkulevyistä junan. Mutta nyt on testattu tämäkin ja tänne raapustettu käyttöohje itselleni muistiin sekä mahdollisesti muille Wiltonin 3D junakakkuvuoan kättöohjeita etsiville. 


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tuomas Veturi-kakku

Viikonloppu eli kakkutehdas pystyyn. Tällä kertaa tilauksena oli 4-vuotissynttäreille Tuomas Veturi (tai edes etäiäsesti Tuomaksen oloinen) kakku. Vähän kyllä jännitti tämän kakun tekeminen, koska kakun piti näyttää joltain tietyltä hahmolta. Aiemmin kun olin tehnyt vain junakakkuja, autokakkuja ja muita muotokakkuja varsin vapain käisin. Ja sekin jännitti, että 4-vuotias veturifani varmasti antaisi kakusta suoran palautteen. Lisäksi viimeaikainen huonumutsiväsymyskiukku toi omaa jännitettä tähän projektiin. Mutta valmista tuli. Tuomas Veturi oli siis kakun idoli, hiukan otin taiteellista vapautta ja tällainen oli lopputulos:




Kakkupohjana perus tummakakkupohja, välissä maitosuklaamoussea ja kuorute sokerimassasta.
(Reseptipostaus tulossa myöhemmin.)


Lisäksi tilaukseen kuului maitosuklaatryffelikakku "aikuisten kakuksi".
Ja samalla tuli harjoiteltua hieman suklaakoristeiden tekoa.


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Aurinko paistaa ja vettä sattaa

Minä olen kesäihminen, rakastan lämpöä ja aurinkoa. Ja tämä kesä onkin ollut ihan huippu. Aurinko ja lämpö on hellinyt ja sadepäivien määrän voi laskea sormin. Siksi kai eilinen sadepäivä, tai pikemminkin ei ihan niin aurinkoinen päivä (ei nyt ihan sadepäiväksi voi kutsua, kun aurinko paistaa ja silloin tällöin saattaa muutama pisara taivaalta ropsahtaa), oli ihan tervetullut. Melkein jo ehti kaipaamaan sellaista päivää, jolloin ei olisi pakko mennä ulos koko päiväksi ja voisi välillä ihan hyvällä omallatunnolla vain olla ja puuhailla sisällä. ("Pakko" eli ei vain raaski olla sisällä, kun kohta kuitenkin on taas aina kylmää ja pimeää...)

Ihanaa, kun voi olla vähän sisälläkin. Voi pestä pyykkiä ja ryhdistää vähän kotia, virkkaillakin pikkuisen. Ja pitkästä aikaa oli aikaa askarrellakin. Kesän aikana kun ei ole kovin paljon tullut askarreltua paperisilppua ihmeellisempiä taideteoksia. Askarteluidea lähti, kun isoveikka leikki puistossa oksalla, joka oli hänen robottihirviönaamari. Se upea oksa olisi tietenkin pitänyt ottaa kotiin, mutta olin tylsä mutsi ja oksa piti jättää puistoon. Yritin kuitenkin pehmittää tylsyyttäni ja lupasin, että kotona askarrellaan sisäleikkiin sopiva hirviönaamari.

Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen. Tutkittiin äidin aarrearkkua (eli askartelusäläkaaosarkkua) ja etsittiin tarpeellisia juttuja robottihirviönaamariin. Mukaan tarttui paperia, pahvia, liimaa, sormivärejä, liituja, jotain rautalangan tapaista, puuhelmiä ja kimalleliimaa (joka muuten oli ehdoton suosikki prinsessavaihetta elävälle 3-vuotiaalle pojalle: "Äiti tämä on niin ihanan kaunista!"). "Nyt meillä on kaikki mitä tarvitaan. Sit tee tästä mulle sellainen kulmikas, ei pyöree, sellanen millasia avaruusrobotit yleensä on. Ja tee vielä silmät ja hirviöirvistyskin."

Jätkällä oli siis selvä visio, mitä tehdään. Äidillä oli vähän vaikeuksia hahmottaa joitain juttuja. Toinen selittää äidille ääni väristen: "No sit siihen tarvitaan sellaiset jutut, ku siinä puiston jutussakin oli!!!" Äiti näki siinä "puiston jutussa" oksan, josta rokkui pari nuupahtanutta lehteä. Yhteisymmärrys ei siis ollut ihan saumatonta ja pojan turhautuminen äidin tyhmyyteen ja äidin viime aikoina kovin lyhyeksi kutistunut pinna tekivät askarteluhetkestä mitä idyllisimmän. Mutta onneksi äiti hoksasi, että naamariin tarvittiin siis antennit, koska "yleensä hirviöroboteilla on sellaset".

Idyllisen askarteluhetken kruunasi tietysi pikkuveikka, joka olisi kovasti halunnut osallistua askarteluun ja muun muassa kiipeili pöydälle, pyyhki maalia paitaan ja söi kimalleliimaa sekä jaksoi keskittyä ehkä minuutin äidin yrityksiin harhauttaa keskittymään johonkin omaan, sallittuun askartelupuuhaan.

Oli tämä ainakin lapsilähtöinen projekti. Ja ihan mukavaa "sadepäivän" puuhaa.

Avaruushirviörobottinaamarit (tai jotain sinnepäin).

Isoveikan ihanasti kimaltava, kulmikas, kolmen antennin avaruushirviörobottinaamari.

Pikkuveikka malttoi jonkun aikaa piirrellä liiduilla isoveikan askallessa ja taideteoksesta saatiin hänellekin oma hieno hirviönaamari.

"ÄÄÄÄÄRRRHH!"

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vauvan tumppujen ohje

Olen saanut ommella muutamat tällaiset tumput lähiaikoina (taidan olla parhaassa vauvabuumi-iässä). Taaskaan en lähtenyt mitään ohjetta etsimään, vaan tein "mää itte"-periaatteella. Varmasti olisin jonkun ohjeen löytänyt, kun olisin hiukan googletellut, mutta jääräpäisyyttäni päätin koittaa itse keksiä miten nämä tehdään, eikä pienestä aivojumpasta nyt liene haittaa.


Aloitin hahmottelemalla kaavat kuopuksen vanhojen vauvatumppujen mukaan. Ensimmäiset tein tämän kaavan mukaan, jolloin siis tarvitaan yksi päälinen ja yksi vuori per tumppu.


Näihin tumppuihin leikkasin palat näin (lähinnä ison kuvion vuoksi). Tarvitaan siis 4 päälipuolen palaa, 4 vuoripalaa sekä resorit molempiin tumppuihin.


Tämän jälkeen ompelin vuoret ja päälliset, kummatkin oikeat puolet vastakkain.


Vuoriin jätin kääntöaukot.


Sen jälkeen surautin resorit.


Ja tämä oli se suurin aivojumppa osuus. Eli vuoren laiton resorin sisälle, oikea puoli resoriin päin. Ja päälipuolen sitten laiton päälimmäiseksi, siinäkin oikea puoli resoriin päin. Ja sitten surautin kaikki kappaleet yhteen.


Ja niin se vain onnistui kuin onnistuikin, kun kääntelin ne oikein päin niin ihan tumpuilta näyttivät. Lopuksi vielä ompelin koneella (jos osaa ommella kauniita piilopistoja käsin, niin kenties saisi vielä huomaamattomamman lopputuloksen) kääntöaukon umpeen.


Ja siinä ovat siis toinen tumppu nurjalta ja toinen oikealta puolelta.


Ja kaveriksi tietyksi sopiva myssy.



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kakku vauvakutsuille

Lauantaina vietettiin ystävän vauvakutsuja.
Sain kunnian askarrella kakun.
Ja mikä olisikaan parempaa odottavalle äidille kuin kunnon suklaakakku!


Vegaaninen suklaakakkupohja

5dl vehnäjauhoja
3dl sokeria
1,5dl kaakaojauhetta
1tl suolaa
3tl soodaa
2tl vaniljasokeria
1,5dl öljyä
4,5dl soijamaitoa
3rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivat aineet. Lisää öljy ja soijamaito ja viimeisenä etikka. Sekoita hyvin ja kaada voideltuun ja korppujauhoteteuun irtopohjavuokaan (halkaisija 24cm). Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia.

Täyte:
3dl Alpron Air&creamyä
130g Pandan tummaasuklaata

Sulata 100g suklaata ja rouhi loput 30g. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaatoon suklaasula ja lopuksi suklaarouhe. Kostutukseen käytin soijamaitoa, johon olin sekoittanut vanilijasokeria.

Kuorrute:
0,5dl Alpron air&creamyä
(reilu)200g tummaa suklaata

Kiehauta kerma. Ota pois liedeltä. Pilko joukkoon suklaa ja sekoita kunnes suklaa on sulanut (käytä tarvittaessa jälkilämpöä). 


Kakku oli siis muuten vegaaninen, mutta saatoin epäveganoida kakun näillä tossuilla. En tiedä sisältääkö tuo keltainen sokerimassa jotain eläinperäistä (väriainetta tai muuta). Mutta eipä nuo mahdollisesti epävegaanit koristeet haitanneet, koska niitä ei kuitenkaan syöty.
(Ohjeet tennareihin otin täältä)


Ja hyvin maistui (sekasyöjillekin)!


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Sadepäivän suklaakeksejä

Sadepäivä, mikä sopiva päivä käydä kyläilemässä ystävän luona, kun omat seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Jätkät herättivät taas ihanasti hieman kuuden jälkeen. Treffit oli sovittu kymmeneksi, joten meillä oli aivan ruhtinaallisesti aikaa hoitaa aamuhommat ja vähän ylimääräistäkin. Olin ajatellut, että piipahdetaan matkalla kaupasta hakemaan viemisiksi jotain keksilöisiä, mutta kun kerran oli aikaa, niin miksipä ei itse pyöräyttäisi jotain viemisiä (vegaanisia tietenkin, oma lehmä ojassa). Nämä vegaaniset keksilöiset ovat kyllä todella helppoja ja nopeita ja aineetkin löytyvät yleensä kaapista, joten saatiin siinä mukavasti jätkien kanssa aika kulumaan keksejä pyöritellessä (ja kenties ohitin näin muutaman "koska mennään? joko ollaan lähdössä?"-väännön).


Suklaakeksit
(vegaani)

1 dl vehnäjauhoja
 ½ dl kaakaojauhetta
½ dl kaurahiutaleita
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
½ dl sokeria
½ dl fariinisokeria
75 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)
noin ½ dl soijamaitoa (laitoin sillai sopivasti, että tuli hyvä koostumus)

Sekoita kuivat aineet ja sokerit. Lisää sulatettu margariini sekä soijamaito. Pyörittele palloiksi pellille ja litistä hieman. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia. Tästä satsista tuli pellillinen keksejä (12kpl + apureille kaavittavaa).



Lisäksi olin varannut viemisiksi teetä, koska kahvia juovan ystäväiseni teevalikoima on no... suppeahko. (Oma lehmä ojassa taasen, heh.) En kyllä itsekään ollut näitä teelaatuja maistellut, mutta Päivän paras hetki-Muumiteelajitelma oli jotenkin niin söpönen, etten voinut vastustaa. Ja tsemppiä kyllä tarvittiin tähän(kin) päivään. Olen aamuihminen, mutta nuo pitkään jatkuneet aamukuudenherätykset ovat saaneet aikaan noidankehän. Illalla yritän väkisin mennä ajoissa nukkumaan ja kun uni ei tule alan stressaamaan sitä, että kohta täytyy jo herätä eikä uni sitten ainakaan tule ja pian huomaankin pyörineeni sängyssä jo yli puolenyön ja kohta ihan oikeasti pitäisi jaksaa nousta. Huonosti nukutun yön jälkeen olen tietenkin aamulla rättiväsynyt ja pinna on jatkuvasti kireällä. Joten tsemppiä todella tarvitaan tai sitten sitä Muumimamman voimajuomaa... (Ihanaa kun Nadis blogissaan saa mut kuulostamaan supermutsilta, joka on reippaana herännyt kuuden aikaan ja toimeliaan aamun jälkeen lähtenyt hiukan kyläilemään. Ehkä pitäisi pitää sitä illuuriota yllä.)



sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Skootterit huristelee taas

Kun omien jätkien kaapit pursuilee vaatteita, 
onni on saada ommella ystävien lapsille.
Tällainen setti tuli hurautettua 3kk-ikäiselle ihanalle pikkuhepulle syksyksi.


Myssy (noin) kokoa 44, paita 74.
Myssyyn tein vuoren yksivärisestä ruskeasta trikoosta.
"IIIIIJH!" eli "MOPOJA, mäkin haluun!"

Kaavat:
Pipo "neliöpipo"
Paita: OB 3/2012 Robots t-paita, pienin muokkauksin.

Kankaat:
Skootteri trikoo Noshilta
Ruskea trikoo ja resori Eurokankaasta.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Vegaanin kermamansikkakakku

Oi Mutsi Mutsi -blogissa oli ennen juhannusta ihana kakkuohje, joka sai tällaisen kermakakkuja kaihtavan vegaaninkin himoitsemaan kunnon mansikkakermakakkua ja etenkin mascarponea. En kuitenkaan sortunut kaupausta hakemaan mascarpone-juustoa, mutta piti kakusta kuitenkin vegaaninen versio toteuttaa.


Vegaaninen kakkupohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl perunajauhoja
1,5 tl ruokasoodaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl soijamaitoa
1 dl öljyä
2 rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivat aineet, lisää soijamaito ja öljy. Lisää lopuksi etikka ja sekoita hyvin. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan (halkaisija 16cm). Paista 175 asteessa noin 25minuuttia.

Täyte:
2,5dl (1purkki) Alpron air&creamya
½ purkkia Tofuttia
tanko aitoa vaniljaa
(tai 1-2tl vaniljasokeria)
1-2rkl sitruunamehua
½ dl tomusokeria (tai maun mukaan)

Vaahdota kerma. Pehmennä tofutti toisessa kulhossa. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet tofutin sekaan. Lisää myös sitruunamehu ja tomusokeri tofutin joukkoon. Kääntele lopuksi kermavaahto tofutin joukkoon.

Ehkä meni täytteen kanssa vähän överiksi...

Irrotta jäähtynyt kakku vuoasta. Leikkaa halki yhdestä (tai kahdesta) kohtaa. Laita yksi kakkukerros takaisin vuokaan. Kostuta raparperimehulla ja sipaise pintaan ohut kerros mansikkahilloa. Lapio täytettä ronkisti pohjan päällä. Kostuta seuraava pala ja laita täytteen päälle. Anna kakun vetäytyä vuoassa muutama tunti jääkaapissa. Irroita vuoka ja lisää loppu täyte kakun päälle ja koristele mansikoilla ennen tarjoilua.


maanantai 1. heinäkuuta 2013

VAUVA!

Voi ihanuus mikä maanantai!
Käytiin kyläilemässä naapureiden luona. 
Naapureiden, joilla on vauva.
Pikkuinen, kaksiviikkoinen, suloistakin suloisempi tuhistelija.
Miten pieniä vastasyntyneet ovatkaan,
sen unohtaa niin nopeasti.



Viemisiksi olin ommellut parit nutut ja tumput.
Jotka taisivat olla vielä valtavia, vaikka ommellessa ne niin pieniltä tuntuivatkin. 


Molemmat tumput olivat vuorelliset. Apilatrikoossa käytin vuoreen ja pääliosaan samaa kangasta. Froteisiin tein vuoren keltaisesta trikoosta.


Apilamyssyn tein yksinkertaisesta trikoosta, ajatuksella kesähatuksi. Halusin myös koittaa vuorellista versiota eli froteiseen myssyyn tein vuoren trikoosta.


 ...Krooniselle vauvakuumeilijalle ei tee kyllä yhtään hyvää nähdä tuollaisia pikku kääryleitä... 


Kaavat:
Tumppujen kaava oma kokeilu
Myssyt: OB 6/-12 Höpönassu teddylakki, pienin muokkauksin.

Kankaat:
Apilatrikoo Fabriinasta
Raitajoustis Myllymuksuilta
Keltainen trikoo ja resorit Majapuulta