lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulukalenteri

Meillä on koko viikko laskettu päiviä siihen, että Tonttu Toljanteri alkaa. Enää yksi yö! Miten pitkä kuukausi tästä tuleekaan, kun eka pitää laskea päiviä koska avataan joulukalenterin eka luukku ja sitten on vielä 23 luukkua jäljellä!


Viime jouluna ompelin tällaisen kalenterin. Mutta tänä jouluna se ei löytänytkään sopivaa paikkaa, eikä tyyliltäänkään oikein miellyttänyt, joten askartelin täksi jouluksi hiukan eri tyylisen kalenterin.





Taittelin taskut valkoisesta kartongista, liimasin palan kuviopaperia ja lisäsin päivän numeron. Kiinnitin taskus pienillä pyykkipojilla mustaan hamppunaruun.



Viime vuonna ompelin jouluisen lorupussin ja askartelin 24 jouluista lorukorttia. Nyt kun olen esitellyt kuinka viitseliäs äiti olen, voinkin todeta, että tämän vuoden joulukalenteriin ei ole vielä mitään täytettä. En ole osannut päättää kerätäänkö tänä jouluna vielä lisää joululoruja vai tekisinkö sittenkin tänä vuonna talvilorupussin talviloruineen. Tai sitten puuhakalenterikin olisi kiva, siis sellainen, että luukusta paljastuisi aina jokin kiva jouluinen puuha, jota voisi sinä päivänä tehdä (esim. leivotaan pipareita, käydään markkinoilla, askarrellaan lumihiutaleita jne.) No onhan tässä vielä aikaa.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Heijastin on in!

Marraskuu, vuoden pimeintä aikaa. Eikä vielä ole sitä luntakaan valaisemassa. Kaikkialla on ihan mustaa. Pimeys hiipii jo niin aikaisin, että iltapäivän puistoreissuilta kotiuduttaessa voi olla ihan piemeää. Sainkin eräältä kaverilta oivan kärryjen tuunausvinkin. Ostin Eurokankaasta heijastintarranauhaa (miksen ole itse hokannut/saanut aikaiseksi!). Nips naps saksilla sopiviksi pätkiksi ja läts kärryjen metalliosiin. Jos nyt olis mustat kärryt pikkuisen näkyvämmät.

Siellä täällä lisättyjä heijastimia, vois vielä laittaa renkaisiinkin. Ja ehkä jonkun vilkkuvalonkin vois laittaa.
Huomion arvoista myös isoveikan "äiti, älä räpsi"-ilme.


Lisäksi vielä hienoja heiluvia heijastimia, joko meidät nähtäis?

lauantai 16. marraskuuta 2013

Marrasjumi

Leikattuja kankaita, keskeneräisiä virkkailuja, luonnostekstejä blogissa... Kai se on tämä pimeys, joka vie voimat. Välillä väsyttää vietävästi. Ja vaikkei väsyttäisi, ei tunnu mistään saavan otetta. Asiat roikkuvat hoitamattomina, mikään ei tule valmiiksi, ajatukset katkeilevat ja hukkuvat jonnekin mustien vesilätäköiden pohjalle. Piipahdan blogissa ja yritän kirjoittaa jotain saamatta ajatuksia tekstin muotoon. Istun sohvalle virkkaamaan, mutta purankin työn heti alkuun. Aloitan lukemaan kirjaa, mutta huomaan tujottaneeni tekstiä ymmärtämättä lukemastani sanaakaan.

Toisin sanoen, täällä sitä olla möllötetään. Eletään harmaata marraskuuta. Ruksitaan kalenterista päiviä, kohta on joulu. Arkea, syksyä, harmaata ja hiljaista. Ei valittamista, muttei juuri kehumistakaan. Tässä nyt tällainen pieni päiväkirjanomainen viikkokatsaus meidän arjesta:

Ollaan jumpattu, yhdessä ja etenkin äiti itekseen, taas kun ollut isin työn puolesta mahdollista päästä jumppaan.
Ollaan aloitettu jouluunvalmistautuminen ripustamalla jouluvalot.
Ollaan leivottu.
Ollaan askarreltu, muun muassa tällainen raketti, koska Neppajymykerhossakin tehtiin. Äiti improvisoi ja yritti parhaansa, koska jostain syystä äidiltä oli mennyt ohi Neppiksen askartelut...
"Äiti, ei tää oo ihan samanlainen ku Neppajymyssä, mut ei se haittaa."
Ollaan leikitty, etenkin legoilla.
Kerhossa oli kuvauspäivä, reissukissa pääsi mukaan kuviin.
Ulkoiltukin ollaan.
Ja hiukan kemuiltu.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Isi, iskä, ihi, ikkä

Isänpäivä pääsi taas yllättämään. Joka vuosi sama homma. Mukamas hyvissä ajoin alkaa miettimään, miten sitä isiä ja isoisejä muistaisi, mutta kuitenkin huomaa viimeisinä iltoina askartelevansa kortteja ja lahjoja. Tänänkin vuonna minulla olisi ollut poikien kanssa hyvä aika askarella ja salamyhkäillä isin työreissujen aikana, mutta kuinkas sitten taas kävikin niin klassisesti, että pari päivää ennen isänpäivää yritettiin salamyhkäisesti löytää sopivaa koloa askarteluille.

Rakkautta ja onnea, sydämien ja onnenapiloiden muodossa. Ja yksi Pumpkin King...
Korttien lisäksi askarreltiin työn takia reissaavalle isille "matkaperhealbumi".
Valokuvatkin saatiin aikaiseksi hommattua ajoissa perjantaina.
Isänpäiväkakku.

Isänpäivä sujui varsin perinteiseen tapaan. Isi sai nukkua pitkään. Sillä aikaa kun isi nukkui, leivottiin jätkien kanssa isille leipää aamupalaksi ja yritin minä kahviakin keittää, vaikka siinä surkea olenkin. Kun isi heräsi pojat antoivat hänelle lahjat ja kortit. Aamutohinoiden jälkeen lähdettiin mummilaan juhlimaan vielä Äijää koko perheen voimin. Äijä sai lahjaksi poikien kerhossa askartelemat leijonakuningaskortit sekä muhkean suklaakakun, jonka teossa pojat auttoivat ahkerasti sokerikuorruteen kanssa ja tietenkin testimaistamalla suklaat (täytyyhän suklaan laatu tarkistaa) sekä kaapimalla kulhot (jotta äidin olisi helpompi tiskata ne)


Nyt kun halloweenista ja isänpäivästä selvitty, voidaankin aloittaa joulufiilistelyt. Ettei vain joulu pääsisi yhtä pahasti yllättämään.  Jouluvalot ripustettiin tänään, tästä se alkaa!
(Oltiin meidän talon ekat, lällälää naapurit!)