sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kulmikas kori kuteesta

Alkukesästä reissattiin Keski-Suomen mummilaan ja tein yhden kamalan virheen. En ottanut edes virkkuukokkua mukaan!!! Ei ollut ompelukonetta, kutimia, virkkailuja, enkä voinut edes leipoa! Ajatuksella: "en kuitenkaan saa siellä mitään tehtyä, niin en viitsi edes mukaan pakata". Selvisin tuosta viikosta, mutta vieroitusoireiden takia ompelin melkein koko yön heti kotiin päästyämme. Juhannuksena en sitten tehnyt samaa virhettä, vaan rulla kudetta ja koukku pakattiin mukaan. Mökiltä sattui myös löytymään  kirja "Tee itse kaunista kotiin", josta löytyi suorakaiteen muotoisen korin ohje, jonka sitten juhannuksen ratoksi näpertelin.

Juhannuspuhde työn alla. Pojat unilla, äiti terassilla. Kyllä kelpaa.
Valmis kori. Se olikin ihan helppoa! Olin ajatellut, etten osaisi tehdä kuin pyöreän korin.
 

Kotona näpersin korille vielä kaverinkin. Nyt on hattuhyllyllä kori aurinkolaiseille ja aurinkorasvoille, jotka yleensä uloslähtiessä ovat hukassa, ja toinen kori isin avaimille, lompakoille ja muulle sälälle, jotka yleensä kotiin tultaessa lävähtävät keittiön sivupöydälle äitiä ärsyttämään. (Asia, josta myönnän nalkuttavani. Mutta nyt sekin ongelma on ratkaistu ja voin taas olla vain ihana avovaimo!)



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Paavoa ja pannukakkua

Meillä on tosi reipas isi.
Isi juoksi tänään Paavo Nurmen Marathonin.
Siis 42,195 kilometriä!
Ja vieläpä henkilökohtaisessa ennätysajassa. 
Kannustusjoukot ovat ylpeitä.
Hyvä meidän isi!

"Hyvää juaksua isi!"
Pienimmässä fanissa oli täysi piteleminen, olisi niin halunnut mukaan maratonille. Mutta jos nyt ei vielä tänä vuonna.
Siellä ne reippaat jolkottelee.
Käytiin tsemppaamassa isiä alkureissusta ja sitten kannustusjoukot siirtyivät kotiin lepäilemään ja tankkaamaan eli päiväunille ja välipalalle. Olen tosi huono välipalojen keksiä. Tuntuu, että meillä syödään aina vaan jugua, leipää ja hedelmiä/marjoja. Olinkin tosi iloinen tästä smoothie oivalluksesta. Vähän jotain erilaista välipalaa, tosin pojat eivät olleet siitä yhtä innostuneita kuin äiti. Pannukakku sen sijaan on jätkien lempparivälipala, jota tulee tehtyä yleensä silloin, kun iso satsi maitoa on menossa vanhaksi. Tänään tein ihan muuten vaan pannarin ja testasin tällaista vegaanista versiota:

Vegaani pannari

4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
0,5 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
0,5 dl maustamatonta soijajugua
0,5 dl öljyä
5 dl soijamaitoa

Sekoita kuivat aineet. Lisää jugu, öljy ja maito ja sekoita tasaiseksi. Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen ja anna taikinan levätä hetki. Kun uuni on lämmin, kippaa taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (esim.lasagnevuokaan, jos haluat tehdä pellillisen, tee tuplasatsi). Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.



Hyvin levänneinä ja masut täyteen pannaria mussutettuna mentiin vastaanottamaan isiä maaliin. Ja ehdittiin ihan juuri ja juuri, kun isi oli niin reipas ja tossuttelu oli sujunut ihan ennätysvauhtia!


perjantai 28. kesäkuuta 2013

Operaatio pakastimen tyhjennys

Olen niitä ihmisiä, jotka innostuvat aina kesällä survomaan pakastimen täyteen ihania kotimaisia marjoja, joita voisi sitten nauttia ympäri vuoden (meidän tapauksessa se nyt ei kamalan iso urakka tuon parin hyllyn pakastimen kanssa ole). Sitten haudon niitä siellä pakastimessa pitkin syksyä ja talvea kuin kalleimpia aarteitani ja ihan vain silloin tällöin speciaalina herkkuna voi muutama mansikka puuron päälle irrota. Eihän niitä nyt alvariinsa raaski syödä! Loppuvat vielä!! Näin alkukesästä sitten huomaan, että siellähän ne aarteeni ovat koko talven pysyneet turvassa ja hyvässä tallessa. Eikä tämän kesän marjoille, jotka ovat muuten ihan justiinsa kypsiä, ole lainkaan tilaa.



Nyt on sitten käynnissa operaatio pakastimen tyhjennys. Ja mikäs sen mukavampaa. Pakastetuista marjoista tehty smoothie on ehkä parasta välipalaa näillä helteillä, namsk. Yksinkertaisimmillaan marjasmoothie syntyy, kun laittaa mukiin marjoja ja (soija)maitoa ja sitten surauttaa sauvasekoittimella aineet mukavaksi mössöksi. (Tai tehosekottimella, mutta pienen satsin saa mielestäni näppärämmin näin.)



 Tässä tällainen suurpiirteinen ja helppo smoothieohje:

Helppo marjasmoothie
(1 annos)

2 dl pakastettuja marjoja (mansikoita, viinimarjoja, mustikoita...)
1,5-2 dl (soija)maitoa
maustaa voi parilla teelusikallisella vanilijasokeria, sokeria tai hunajaa 
tai sitten jättää maustamatta

Laita ainekset tehosekoittimeen tai soseuta kupissa sauvasekoittimella. Voit aluksi laittaa vähemmän maitoa ja lisäillä vähitellen, jotta juomasta tulee mieleisen paksuista.


Ja sitten voi tehdä halutessaan tällaisen vegaanisen superfoodterveyssmoothien:

Vegaanin marjasmoothie

2 dl pakastemarjoja
2 dl soijamaitoa
2-3 rkl hamppuproteiinia
1 tl spiruliinaa
1 tl vehnänorasjauhetta

Laita marjat ja soijamaito tehosekoittimeen tai kuppiin ja surauta mössöksi. Lisää lopuksi vihreät jauhot ja sekoita smoothie tasaiseksi. Tätä olen käyttänyt sellaisena treeninjälkeisenä urheilujuomana/vegaanin proteiinipirtelönä tai nauttinut ihan muuten vain välipalaksi.


Onhan tuo vaaleanpunainen perussmoothie paremman näköistä, myönnettäköön, mutta makuun nuo jauheet eivät juuri vaikuta. Levä (spiruliina) vain antaa aika monsterivärin. Mutta jos juo silmät kiinni, ei eroa huomaa! Hah.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Aikamatka vuoteen 1489

Turku siirtyi keskiaikaan.
Ja mehän lähdettiin etsimään ritareita.
Taas niitä mahtavia juttuja, joiden takia on mukava asua kaupungissa.
Suosittelen piipahtamaan Keskiaikasilla markkonoilla!
Tai "ritarimarkkinoilla", kuten 3-vuotiaani asian ilmaisee.




Pillipiipari.
Keskiaikaisen karusellin kyydissä.

Yksi karvas pettymys markkinoilla tuli.
Emme löytäneet LÄMPIMIÄ sokerimateleita.
Parhaimpiahan ne ovat suoraan pannulta.
Jatkettiin keskiaikailua kotona
ja tehtiin sokerimantelit itse.
Ja syötiin suurin osa, kun ne olivat vielä kuumia.


Sokerimantelit

2dl/150g manteleita
1dl ruokokidesokeria
3/4dl vettä
(1-2tl) kanelia

Mittaa kaikki aineet paistinpannulle. Sekoittele miedolla lämmöllä kunnes neste on haihtunut ja sokeri tarttuu manteleihin(vaatii kärsivällisyyttä). Kaada mantelit leivinpaperille jäähtymään.

Helppo tehdä, vaatii vain kärsivällisyyttä seisoskella lieden vieressä jatkuvasti sekoittamassa mössöä, ettei sokeri vain pala.



maanantai 24. kesäkuuta 2013

Paluu arkeen

Paluu arkeen oli juuri niin tahmaista kuin pelkäsinkin. Aamulla väsytti ja kaikki energiat täytyi käyttää vain aamutoimista selviytymiseen. Vielä hiekkalaatikon reunallakin istuin silmäluomien väkisinkin lumpsahdellessa kiinni ja ilmeisesti jätkistä oli erityisen kiva testailla äidin väsynytty ja siksi liian lyhyttä pinnaa kaiken maailman tempuilla, joiden seurauksena jäähylle joutui milloin mikäkin lelu ja puistosta lähdettiin ihanaan säähän nähden turhan aikaisin. Eikä aamulla lounaaksi valmistettu kookoskukkakaalikeittokaan ollut erityisen hyvää. Onneksi iltaa kohden päivä edes hiukan parani pienen pyöräretken ja kahvakuulareenailujen myötä. Ehkä huomenna arki rullaa jo paremmin.

Käännetään nyt kuitenkin veistä vielä sen verran haavassa, että muistellaan vielä vähän juhannusta ja sen herkkuja. Tällaisena hankalana vegaanivieraana tein taas itse hiukan viemisiä:

Vegaaninen taatelikakku

100 g kuivattuja taateleita
2 dl siirappia
1 dl öljyä
1 dl soijamaitoa
6 dl jauhoja
1,5 tl soodaa
1 rkl omenaviinietikkaa


Paloittele taatelit kattilaan, lisää tilkka vettä ja keitä hiljalleen soseeksi. Anna soseen jäähtyä.

Sekoita siirappi, öljy ja soijamaito. Lisää jäähtynyt taatelisose ja kuivataineet sekä viimeisenä etikka. Sekoita hyvin ja kaada voideltuun kakkuvuokaan. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.



torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesä yllätti äidit

Talvi yllätti autoilijat. Joka vuosi se vaan yllättää. No, kesä yllätti äidin. Tai äidit, samailmiön olen (onneksi) huomannut muidenkin äitien blogeissa. En siis ole maailman huonoin äiti.

Itse asiassa luulin, että kesävaatteita olisi ollut ihan sopivasti. Ei sitä kesän aikana nyt monia shortseja tarvitse, sataa kuitenkin koko kesän. Mutta alkukesä olikin niin ihanan aurinkoinen ja lämmin, että kesävaatteet eivät sitten riittäneetkään.


Alkukesästä tulikin pyöräytettyä vähän täytettä kesävaatevarastoon ja ovat olleet niin kovassa käytössä, että vasta nyt sain niistä kuvat otettua. (Aurinkosetit molemmille pojille esittelinkin jo aiemmin täällä.)


Minulle on iskenyt kyllästyminen kirjaviin vaatteisiin. Väriä saa ja pitää lastenvaatteissa olla, mutta olen kaivannut vaatekaappiin ihan yksivärisiä vaatteita, joita olisi sitten helppo yhdistää eri vaatteisiin ja kaikkiin kivoihin kirjavampiin kuoseihin. Niinpä pöyräytin ihan perus teepparin keltaisesta Majapuun trikoosta ja kaveriksi esimerkiksi nämä Noshin joustofroteesta tehdyt shortsit.


Minulla on tapana aina tehdä (tai ostaa) valmiit setit, että varmasti löytyy asukokonaisuuksia. Nyt kuitenkin olen yrittänyt alkaa muokkaamaan vaatevarastoa siiihen suuntaan, että kaikki vaatteet sopisivat yhteen tai edes suurin osa. Joten tässä sama teeppari Myllymyksujen bambujoustofroteesta tehtyjen iisipiisi-shortsien kanssa.


Ja keltainenhan on siis kesän väri ja nämä "iisipiisi"-pöksyt ovat mun uusin ihastuksen kohde. Tosi helppo tehdä ja ovat tosi veikeät, ohje löytyy uusimmasta Ottobrestä (vähän piti kaavaa muokkailla taas solakammaksi).


Rakkaus uusretroihin vaatteisiin vähän kostautui, kun kesä tuli. Kaappi pullollaan velouria ja joustofroteeta. Ei mitään hellekelien ykkösmateriaaleja, vaikka muuten ihania ovatkin. Olen hiukan ylireagoiva tuon auringon suhteen, joten puen lapset niin pitkään kuin mahdollista pitkähihaisiin, joten ompelin myös yhden kevyen trikoisen pitkähihaisen, ettei tarvitse poikien pitkähihaisissa velourpaidoissa hikoilla.


Virheestä oppineena tuli nyt sitten tilattua isoveikalle kesäalesta Racoonin välikausihaalari. Jos vaikka syksy ei pääsisi yllättämään. Mutta nyt ei mietitä syksyä. Kassiin on pakattuna kesävaatteet Juhannuksen juhlintaa varten!

Hyvää Juhannusta kaikille!


Kaavat:
Paidat: OB 3/2012 "Tooth Troll" t-paita, kaavaa muokattu.
Pöksyt: Ottobre 3/2013 Easy Piece trikoohousut, pieniä muutoksia kaavassa.
Ruskeat shortsit: oma kokeilu.

Kankaat:
Keltainen trikoo, raita trikoo ja resorit Majapuulta.
Keltaraidallinen bambujoustofrotee Myllymuksuilta
Rurkearaidallinen joustofrotee Noshilta.
Aurinko velour Naperonutusta.




keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Mikä puuttuu?

Jos nurkissa pöyrii sekalaista pikkusälää (kuten pääsiäismunien yllätyksiä, jotka ovat hirmu suloisia eikä niitä voi heittää pois, vaikkei niille ole oikeasti yhtään mitään käyttöä), kannattaa ne kaikki kerätä yhteen purkkiin ja purkin kylkeen liimata paperilappu: "Mikä puuttuu? -muistipeli" ja siinä on mukavaa puuhaa vaikkapa mökille tai muille kesäreissuille mukaan otettavaksi!


Purkin olisi tietysti voinut koristella oikein sieväksi paperein, tarroin, kankain tai vaikka virkaten, mutta jostain syystä inpiraatio ei nyt syttynyt. Ajaa asiansa tämäkin. Matkaversion voisi tehdä myös jostakin muovisesta tai pahvisesta rasiasta, joka kestää varmasti reissaamista.


Pelin yksinkertainen idea on: Levitetään pöydälle muutamia esineitä. Yksi pelaaja ottaa esineiden seasta yhden pois sillä aikaa, kun muut pitävät silmänsä kiinni. Muut sitten yrittävät muistaa, mikä esine puuttuu. Kuka ensimmäisen muistaa, voittaa ja saa vuorostaan piilottaa esineen. 


Pienempien pelaajien kanssa kannattaa ottaa mukaan (ainakin aluksi) vain muutama tuttu esine, kuten ankka, auto, nappi, Pikku Myy(?), ja lisätä esineitä vähitellen, kun peli alkaa tuntumaan helpolta. Ennen peliä kannattaa käydä läpi, että jokainen pelaaja varmasti tietää, mikä kunkin esineen nimi on.

Itse tätä tuli pelattua joskus pienenä ja silloin ainakin tykkäsin. Ja tuntuu tosi hassulta, ettei muka muutaman esineen seasta pysty muistamaan yhtä piilotettua tavaraa! Ihan hyvää aivojumppaa kaikenikäisille pelaajille.


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tunnustus

Sain muutama päivä sitten elämäni ensimmäisen blogitunnustuksen. Kiitos kaunis siitä Nadalnalle. Kivaa, kun blogiani lukee joku ja vieläpä ihan tunnustaa tykkäävänsä siitä! Ja menipä tuossa alkuviikosta 10 000 kurkistajan rajakin rikki, eli on tänne ainakin joku eksynyt. Mainiota.




Tehtävänä siis jakaa tätä rakkautta viidelle hyväämieltä tuottavalle blogille ja kertoa 11 ilahduttavaa asiaa. (Tästä tulee kyllä nyt epäilyttävästi mieleen ne ala-asteella pyörineet ketjukirjehässäkät, jotka yleensä aina katkesivat kohdallani, mutta jos nyt yrittäisin kuitenkin).

Ensinnäkin ne viisi mainiota blogia:
1. Päikkärit. Ihan mahtava ja ihanan rehellinen mammablogi. Ensimmäinen blogi, jota olen aktiivisesti alkanut seuraamaan.
2. Kotikolon Oivallukset. Ihania käsityöblogeja on miljoona ja usein surffaillen blogista toiseen, mutta tämä on niitä harvoja, joita aktiivisesti seuraan. Ihania ideoita, kauniita kankaita, ompeluvinkkejä ja tekstitkin ovat nasevia.
3. Karnevaalikausi. Hauskoja tekstejä ja todella kauniita kuvia. Iso tykkäys myös valokuvausvinkeistä!
4. MITÄ MÄ TEKISIN? Paljon hauskoja ideoita, uusia ja vanhoja. Nerokas arviontisysteemi. Kivaa puuhaa koko perheelle. Ihastuin heti!
5. Jonkunlaiset askareet. Uusi tuttavuus, jossa tykkäsin erityisesti virkkausohjeisiin. Omia virkkauksia ei vain esitellä, vaan mukana on paljon ohjeita.

Ja sitten ne ilahduttavat asita:
1. Perhe ja lapset. Ykkösjuttu. Ei kaipaa selityksiä.
2. Aurinko. Lämpö. Kesäkesäkesä!
3. Loma. Isin loma on kotiäidin lomaa. Olen saanut nukkua ja urheilla. Huolehtia välillä siis itsestäkin. Harvinaista herkkua. Ja loma on tietysti myös koko perheen yhteistä aikaa.
4. Kun isi vie lapset puistoon. Äiti saa ommella tai vaikka laittaa ruokaa ja siivota rauhassa. Arjenromantiikkaa.
5.  Kun isi on siivonnut ja laittanut ruokaa sillä aikaa kun äiti on lasten kanssa puistossa. Ihan parasta tulla puistosta valmiiseen ruokapöytään.
6.  Hyvät päivät. Kun kukaan ei ole erityisen kiukkuinen ja hankala.
7. Musiikki. Keikkailu ja kuuntelu. Ja soittaminenkin, joskin kovin harvoin nykyään.
8. Luovuus. Innostavat inspiraatiot ja ideointi. Ja mahtavaa, jos ne vielä saa tuotettua hyödyllisiksi ja toimiviksi valmiiksi asioiksi. Käsitöinä, valokuvina tai muulla tavalla.
9. Mamakerho ja muut äitiystävät, muita rakkaita unohtamatta. Esikoisen kanssa olin kovin yksin, kun muilla ystävillä ei vielä ollut lapsia. Nyt minulla on ihana mamakerho ja muita lapsellisia ystäviä, jotka ilahduttavat aina!
10. Lasten oivallukset. (Tänään muun muassa: Pikkuveikka sai ilmakylpyillä, jottei tulisi vaippaihottumaa, johon isoveli totesi: "Ei kalsareitakaan tarvita, ettei tuu sitä kalsaritulehdusta.")
11. Kiireettömyys.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Dinokakku

Äidin illan puhdetyö, tilaustyönä toteutettu dinokakku 5-vuotiaalle päivänsankarille. Toiveena oli samantapainen kakku, jonka tein oman dinomieheni kolmivuotissynttäreille.  Jotenkin kuvittelin, että olisin voinut tehdä kakun mukavasti päiväsaikaan, mutta kuinkas sitten taas kävikään niin, että iltahämärissä, lasten nukkumaanmenoaikaan mama aloittaa askartelunsa...

Gluteeniton kakkupohja
(pellillinen)

6 munaa
1,5 dl sokeria
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Siivilöi vaahtoon jauhot varovasti käännellen. Kippaa leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Kumoa kuuma kakkupohja sokeroidulle leivinpaperille, irroita leivinpaperi ja anna jäähtyä. Täytteenä käytin laktoositonta mansikkarahkaa (vaahdotettua kermaa, maitorahkaa, mansikoita ja vähän sokeria).




Mutta on se näpertäminen vaan NIIN kivaa!
Nyt hyvää yötä...


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Pois mukavuusalueelta

Kaikkialla ympärillä on pirteitä värejä. Taustalla kaikuu Kaija Koo. Suuret ikkunat paljastavat ulkona olevan upea ilma. Juuri sellainen täydellisen ihana ilma jollaisesta tulisi nauttia täysin siemauksin vaikkapa rantavedessä kahlaillen. Mutta täällä minä olen, lasin väärällä puolella. Enkä edes ole töissä. Kukaan ei ole minua tänne pakkottanut, mutta tässä sitä ollaan. Haahuilen varovaisen näköisenä vieraassa ympäristössä. Ympärillä pyörii trendikkäisiin urheiluvaatteisiin sonnustautuneita nuoria, kauniita ihmisiä. Ja joukossa on yksi lässähtänyt kotiäiti, joka on kaivanut kaapista ainoat ehjät jumppahousunsa (jotka osti perhejumppaa varten puoli vuotta sitten, jotka ovat jo pilalla pinttyneiden räkätahrojen yms. takia), yllään kulahtanut bändipaita sekä yläaste ajoilta asti kaapissa pyörineet sisäpelikengät.

Olen siis aloittanut kuntosaliharrastuksen. Tai pikemminkin "harrastuksen", näin viikon "treenaamisen" jälkeen. Ensimmäisen kerran jälkeen oli vähän sellainen olo, etten mene sinne enää ikinä. Olin kuin pupu ajovaloissa, täysin poissa omalta mukavuusalueelta. Toisella kerralla tapasin personal trainerin, jonka tapaamista jännitin melkein yhtä paljon kuin työhaastattelua tai vähintäänkin hammaslääkäriä. Jään murtumisen jälkeen, kaikki sujui kuitenkin kivasti. Treenin (ja pt:n kannustavien sanojen) jälkeen puhkuin energiaa ja päätin vielä täräyttää päälle mukavan juoksulenkinkin ja nyt olen jo ihan koukussa. Ihan itseksenikin uskalsin mennä salille, enkä ollut enää ihan niin epävarma olostani. Tänään personal trainer oli luvannut tapporeenit ja sitä ne kyllä olivatkin, mutta mikä fiilis! Ei muuten ole kukkupuhetta, että liikkumisesta tulee ihan sairaan hyvä fiilis!

Mukavuusalueelta poistuminen kannatti. Tietysti tämä nyt on alkuhuumaa, mutta jos tästä ihan oikeasti innostuisi pidemmäksikin aikaa Ainakin nyt olen ihan liekeissä tästä. Ehkä osa syy on taas tässä 3,5 vuoden raskaus-imetys-raskaus-imetys-putken päättymisestä. Enää en ole masuasukin yksiö tai imeväisen ruoka-automaatti. Nyt minulla on taas mahdollisuus pitkästä aikaa ottaa omaa aikaa ja huolehtia myös itsestä. Ihan mahtavaa. "Mä meen salille, moi!" Sallittu karkureissu kotoa, täydellistä.

Ja täytyyhän treenaajalla olla kunnon eväät, vegaanillakin. En ole erityisemmin vielä ehtinyt/jaksanut perehtyä vegaanitreeneukseen. Personal trainer kuitenkin ehdotti proteiinilisän hankkimista jostain keinotekoisista proteiinivalmisteista. En sitten viitsinyt aloittaa raskasta ja väsyttävää keskustelua siitä löytyykö sellaisia täysin vegaanisia proteiinilisiä ja voisiko kuitenkin käyttää jotain luomumpaa vaihtoehtoa. Joskus olin kiinnostunut raaka-ravinnosta ja silloin minulle tuli tutuksi spiruliina. Spiruliina on siis hyvin ravinnerikas mikrolevä, joka sisältää myös runsaasti proteiinia (65-71%).  Niinpä päätin hommata sitä proteiininlähteeksi, ei siitä ainakaan haittaa ole, vegaanina kun muutenkin saa olla tarkkana riittävän proteiinin saannin kanssa. Joten tän hetken lemppari välipala on:

Vegaanin "urheilujuoma"

1 banaani
1,5 dl ananasmehua
(tai 1-2dl, riippuu mimmosesta tykkää)
1 tl spiruliinaa

Kaikki sekaisin mössöksi ja nauti.

Maistuis varmaan sullekin?
(Oikeesti on hyvää, maistuu ihan banaanille ja ananakselle. Levästä tulee vain tuo viehättävä väri.)


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Muistoja ja mutakakkua

Tämä mama pääsi tänään viettämään vähän vapaapäivää entiseen opiskelukaupunkiin, ihanien entisten opiskelijakavereiden seurassa. Paluu opiskelukaupunkiin tuntui jokseenkin hassulta. Ei ole kuin hetki, kun siellä vietimme huoletonta opiskelijaelämää, matkustimme Narniaan, föripikniköimme ja seikkailimme Särkänniemessä pahvi-Hectorrrin kanssa (lukuisia muita seikkailuja uhotamatta). Ja tässä sitä nyt ollaan, jutellaan vauvoista, työkuvioista ja ikäkriiseistä. (Milloin meistä tuli aikuisia?) Opintojen päättymisen jälkeen porukkamme on hajonnut ympäri Suomen, mutta aina kun tapaamme juttua riittää ja aina on hauskaa. Olen todella onnellinen näistä ystävistä! Toivottavasti ystävyys jatkuu vuosia, välimatkoista huolimatta.

Päivä sujui yliopistonmeälle pikniköiden ja kuulumisia vaihdellen...
... ja nostalgiakaupunkikierrosella sekä vanhoja valokuvia selaillen.
Vegaaninen, gluteeniton mutakakku piknik evääksi.

Vegaaninen mutakakku
(gluteeniton)

4dl gluteenittomia jauhoja
2 dl ruokokidesokeria
1,5 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl suolaa
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria
1,5 dl öljyä
4 dl soijamaitoa
130 g tummaa suklaata (Panda)
2 rkl omenaviinietikkaa

Sekoita kuivataineet. Lisää öljy, soijamaito sekä sulatettu suklaa ja sekoita. Lisää lopuksi omenaviinietikka ja sekoita hyvin. Kaada taikina irtopohjavuokaan (haljaisija 22-24cm). Paista 175 asteessa 20-25minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoile sellaisenaan tai vanilijakastikkeen kera. 




keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Aurinkoni

Jokseenkin hiljaiseloa ollut tässä kesän alkuun blogin suhteen koska:
a) ollaan nautittu kesästä, enkä ole ehtinyt/viitsinyt istua sisällä tietokoneen ääressä
b) ollaan nautittu kesästä, enkä ole  ehtinyt/viitsinyt istua sisällä ompelukoneen ääressä tai virkkuukoukku kädessäkään
c) ollaan nautittu kesästä eli ollaan oltu ulkona ja seikkailtu päivät pitkät ja iltaisin äitikin on ollut niin ulkoilusta väsähtänyt, ettei ole jaksanut tehdä juuri mitään
d) blogin lisäksi aivoni ovat kesälomalla, enkä ole saanut mitään tähdellisiä ajatuksia blogiin kirjoitettavaksi.

Tässä nyt yksi projekti, joka taas kesti oman aikansa. Kankaat tilasin ja sain jo talvella. Inspiraatiota ja kaavoja odottelin hetken ja toteutuskin eteni sauma silloin tällöin ommellen. Mutta valmista tuli, hyvä että ehtivät kesäksi valmiiksi. Kesävaatetta aurinkoisille pojilleni, auringoilleni.

Veljeksille.
Pienemmän kesähaalari.
Ison pojan shortsisetti.

Kaavat:
Haalari, kirpparilöytöhaalarin mukaan piirretty.
Paita: Ottobre 3/2013 Brave Fireman raglan t-paita.
Pöksyt: Ottobre 3/2013 Easy Piece trikoohousut, resoreita muutettu.

Kankaat:
Naperonutun Aurinkojoustofrotee, kuosi Onni ja Ilona
Raitatrikoo Majapuulta
Musta resori Eurokankaasta


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen juustokakku (vegaaninen)


Kesä on juhlien ja kakkujen aikaa. Ja mikä voisikaan olla kesäisempää kuin mansikkakakku. Tässä meidän kesän eka mansikkakku ja vieläpä kuulkaa ihan paimiolaisilla mansikoilla koristeltuna. 
 

Tilauksesta tämän tein, ja huom, huom, ihan epävegaani ihminen epävegaaneille ihmisille halusi nimenoman tämän vegaanisen kakun, koska olivat pitäneet siitä viimeksi niin kovasti. Eli epäuskoisille lihanystäville tiedoksi, kyllä vegaanihömpötyksetkin voivat ihan oikeasti olla hyviä (muidenkin kuin kieroutuneiden vegaanien mielestä)



Tarkoituksena oli tehdä kakku tutulla ohjeella, mutta sitten hyytelösokeri puuttuikin, vaikka sitä piti ihan varmasti olla. Korvasin sen vegegelillä ja tomusokerilla, ja koki resepti muutamia muitakin muutoksia, koska olen niin toivottoman suurpiirteinen ja huono tekemään asioita kahta kertaa samalla tavalla. Liian tylsää. Joten tällainen tällä kertaa:

Vegaaninen juustokakku

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
100 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Täyte:

4dl Alpro air&creamyä
225g (1pkt) Tofuttia
1 pussi vegegeliä
1 dl tomusokeria
ronskisti vanilijasokeria
loraus sitruunamehua

Pinnalle:
Tuoreita, kotimaisia, kesän ekoja mansikoita

Tee keksipohja: Murskaa keksit ja lisää sula margariini. Sekoita ja painele irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 23-24cm). Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Vatkaa 3dl kermaa kuohkeaksi (noin 2 minuuttia). Laita tofutti toiseen kulhoon. Lisää tofutin joukkoon tomusokeri, vanilijasokeri sekä sitruunamehu. Kiehauta 1 dl kermaa ja  pussi vegegeliä. Lisää tofutin sekaan ohuena nauhana, koko ajan vatkaten. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja kaada keksipohjan päälle. Anna jähmettyä rauhassa, mielellään yön yli. Koristele ihanilla mansikoilla!