Kanelipikkuleivät

Pitihän sitä Portsan markkinoilta löytyneeseen aarteeseeni, mam(m)an keksipurkkiin, leipoa täytettäkin. Nämä keksilöiset eivät todellakaan onnistuneet ensimmäillä kerralla, vaan niistä tuli kivikovia kikkaroisia. Mutta koska taikina maistui ihan mielettömän hyvältä (hyvä, että saatiin muutama valmis piparikin, eikä syöty koko taikinaa jo ennen paistamista), oli pakko jatkaa jalostamista ja tässä on lopputulos:

Kanelipikkuleivät

(vegaaniset)

1/2dl sokeria

1dl siirappia

75g (vegaanista)margariinia

2 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

2 dl venhäjauhoja

Kiehtauta sokeri, siirappi ja margariini kattilassa tasaiseksi siirapiksi. Ota pois liedeltä ja lisää kaneli. Vatkaa lopuksi joukkoon leivinjauhe ja vehnäjauhot. Anna taikinan jäähtyä jääkaapissa. Pyörittele jäähtyneestä taikinasta palloja ja litistä niitä hieman. Pyörittele pallot kaneli-sokeri-seoksessa ja laita pelille. Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Uuniin matkalla.

Kokeilin myös onnistuisiko tällä taikinalla tehdä pipareita muotilla. Onnistui.

Virkattu mustekala

Oktonautit, tämä on oktohälytys!

Martti Mustekala, ohje (suurinpiirtein) Super söpöt maskotit-kirjasta, nimpparilahjaksi ihanaiselle pikkuneidille.

Naaman tein ompelemalla (alkuperäisessä ohjeessa silmät tehty napeista).

Lankana käytin isoveli lankaa ja virkkasin vitosen koukulla ja tämän kokoinen Martista tuli.

Ja tässä Martti lintuperspektiivistä.

Ja vielä teemaan sopiva mustekala-kortti nimpparisankarille.

Perunaleimasimet

 

Perunaleimasimet - vähänkö retroa! Jostain muistojen syövereistä pulpahti esiin tällainenkin askartelupuuha. Nykyään tietysti saa kaikkia hienouksia melkeen mistä vaan, joten miksi rapsutella veitsellä perunoita kun voi hakea valmiit pelit ja vehkeet askarteluputiikista. No koska se on kivaa ja näin saa varmasti persoonallisia ja juuri sellaisia leimasimia kuin ihan itse haluaa! Alusta loppuun itse tehtyä.

Ei tarvita muuta kuin perunoita, veitsi ja maalia. Leimasimen voi joko kastaa maaliin tai sivellä maali siveltimellä leimasimeen.

Ja ei kun hommiin.

Valkovuokkoja painettiin suoraan korttipohjalle.

Sydämiä painettiin valkoiselle paperille, josta ne leikkattiin ja liimattiin vihreälle lahjapaperille.

Sydämillä askartelin vielä tällaisen kortin.

Äitienpäivälahjasetti. Ihan itse tehty.

Peruna on pop!

Minttusuklaakakku mukissa

Jatketaan vielä vähän äitienpäivä-teemalla. Äitienpäivään kuuluu tietysti kakku. Ja meidän taloudessa se tietenkin tarkoittaa, että äiti saa koittaa jotain uutta reseptiä. Olisi lähes loukkaavaa, etten itse saisi hyödyntää mahdollisuutta leipoa.

Meidän kolmivuotias pikku herra totesi äitienpäivänä: "Tänään on äitienpäivä. Äitit saa juhlii ja lapsetkin saa sit herkkuja". Aika hyvä diili, kaikki voittaa. Meidän perheessä tosin suurin sokerihiiri olen minä (tai ehkä isoveli olisi, mutta äiti ei anna olla. Ehkäpä äitikin tarvitsisi auktoriteetin valvomaan tilannetta) ja koska isoin mieheni ei syö makeita herkkuja juuri lainkaan, niin ajattelin tehdä ihan vaan tällaiset pikku herkkuset äitienpäiväksi. Ja koska tämä todella nopea ja helppo suklaakakku valmistui mikrossa, pystyin pitäytymään periaatteessa, että äitienpäivänä äiti vain löffäilee ja nauttii, ja siitä huolimatta sain herkutella lämpimällä suklaakakulla!

Resepti ja idea kakkuun löytyi Maijan makiat-blogista. Koska en ollut aikaisemmin kokeillut mitään mikrokakkuhässäköitä, noudatin ohjetta, kuitenkin suurpiirteiseen tapaani. Mielestäni tosi kiva idea, niin lahjaksi kuin itsellekin hätävaraksi kaappiin huononpäivän piristäjäksi.

Minttusuklaakakku mukissa

Suklaajauhoseos:

3 dl vehäjauhoja
3 dl sokeria
1½ dl kaakaojauhetta
1½ dl Marinanne -rouhetta
1 tl leivinjauhetta

 Sekoita ainekset keskenään ja kaada kauniiseen purkkiin.

Kirjoita purkin kylkeen seuraava resepti:

5 minuutin minttusuklaakakku

1½ dl suklaakakkujauhoja
 ½ dl (soija)maitoa
2 rkl öljyä

Mittaa jauhot mikroaaltouuninkestävään kuppiin.

Sekoita jauhojen joukkoon maito ja öljy.

Kypsennä mikroaaltouunissa 3½ minuuttia.

Ja kyllä siitä tuli ihan suklaakakkua. Ihan hyvän makuista, koostumus ei ihan niin hyvä kuin "oikeissa" suklaakakuissa. Mutta kannattaa kyllä kokeilla! Itselleni tein tietenkin vegaaniversion, pojille kokeilin ihan tavallisesta maidosta. Molemmat toimi. Kaveriksi laiton vielä vispattua Go Greenin vispikermaa.

Perhosia pikku kätösin

Taas uusi pöpö pistäytyi kylään. Tällä kertaa tuoden mukanaan silmätulehduksen. Sitä ei ollakaan aikaisemmin koettu. Vaihtelua. Tosin tautiin on tähän mennessä kuulunut ihan tuttua ja turvallista nuhaisuutta ja lämpöilyä sekä oksentelua, mutta boonukseni on vielä rähmivät silmät ja silmätippojen kanssa taistelu. Ollaan kyllä sairasteltu tosi paljon tänä talvena. Tai sitten se vain tuntuu siltä, kun kaikki tulee tuplana, ensin toinen ja sitten toinen ja kun toinen alkaa parantua ehtiikin toinen jo napata jostain uuden pöpön. Lapsiperheen arkea.

Pipipäivien puuhana ollaan taas vähän askarreltu. Ja taas tuli tehtyä tällaisia kädenjälki- ja jalanjälkijuttuja, tällä kertaa pikku tassuista muodostui perhosia. (Sopivasti ennen äitienpäivää osui nämä askatelut. Äitienpäiväaskarteluvinkki, jos on vielä kortit mummeilla ja muille tekemättä. Heh!)

 Isot kädet ovat isoveljen, pienet kädet ja jalka pikkuveljen. Sommitelu äidin.

(Voi juukelispuukelis, miten vähän jätkillä on enää kokoeroa.)

Kädet isoveljen, jalka pikkuveljen. Sommitelu äidin.

Isoveikan kädet.

Ja pikkuveikan jalat.

"Kaunis keveä perhonen 
lentää kukasta kukkaan
lemmikistä neilikkaan
sinikellosta apilaan
 ja sieltä nurmen nukkaan."

Jopoja

"Minä ajan kuin tuulispää
 polkupyörälläni, ja jää
 kauas taakse kaupungin melu;
aurinko paistaa, kun alan
 alamäkeen kiihdyttää...
 miellyttävää!"

 Oon ihan rakastunut Majapuun neuloksiin.

Ja näitä musta-valkoisia jopoja oli ihan pakko saada,

ihan itselle!

Aika päheetä.

Ja aurinko todellakin paistaa

ja mittarissa 19 astetta.

Melkeen kesä!

Ei muuta ku kevätaurinkoon fillaroimaan!

Kaavat:

Paidan kaavan pohjana T-paidan kaava Joka tyypin kaavakirjasta

Pipo: Ottobre 3/2012 Baggy Look-pipo.

Kankaat:

Jopo neulos, raidallinen resori ja musta trikoo

majapuulta kaikki.



Ps. Tästä kankaasta tuli myös peruspaita kaverille.

Virkatut rytmimunat

Tässä taas tällainen kierrätysnäpertelyvinkki. Jos pääsiäisen jäljiltä pyörii kaapeissa (tai jos muuten vaan tykkäät hamstrata aarteita(roskia) kaappiin siltä varalta, että niille saattaa vielä joskus keksiä jotain käyttöä) suklaamunan yllätysjutskuja ja sattuu olemaan sopivasti vielä jämälankoja, niin ei muuta kuin virkkailemaan rytmimunia. Täytteeksi käytin riisiä, mutta voihan sinne laittaa ihan mitä keksii vaikka puuhelmiä, herneitä tai kiviä. Soundi vähän muuttuu riippuen mitä ja miten paljon täytettä laittaa.

Tarvikkeet. Yllätysjutskuja, lankaa (käytin 7veljestä ja Miamia), riisiä ja 3 koukku (tai mikä käsialalle ja langalle sopii.)

Ensiksi täytin yllätysjutskudut (miksi noiden järkevä nimi on?) riisillä. Laitoin noin 2tl.

Sitten virkkailin spiraalina vähitellen suurentaen (5 tai 6 kierrosta).

Sen jälkeen virkkasin yhden kiinteänsilmukan jokaiseen silmukkaan niin kauan, että yllätysjutskuduu meni lähes kokonaan piiloon.

Päättelin aloituslangan ja sujautin yllätysjutskuduun virkkailun sisälle ja aloin kavennella, kunnes reikä meni kokonaan umpeen ja jutskuduu jäi piiloon. 

Valmis rytmimuna.

Ja näitähän voi sitten näperrellä vaikka koko orkesterille.