Vegaanin suklaamoussekakku

"Pystyisitkö leipomaan jonkinnäköisen kakun huomiseksi?"

Pystyin. Tämän näköisen.

Pikainen mitäkaapistalöytyy-suklaamoussekakku, jonka koristeeksi pyöräytin muutaman valkoisen, pelkistetyn perhosen sokerimassasta. Helppo, nopea ja ihan nättikin, ihan jonkunnäkönen kakku.

Suklaamoussekakku:

Keksipohja:

100 g Digestivekeksejä

50 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Mousse:

3,5 dl Alpron air&creamya (tai muuta vegevispiä)

1 dl hyytelösokeria

50 g vegaanista tummaasuklaata (Panda)

Aloita valmistamalla keksipohja. Murskaa keksit, sulata margariini ja yhdistä. Taputteli irtopohjavuoan pohjalle (halkaisija 16cm). Laita pohja jääkaappiin moussen valmistamisen ajaksi. Vispaa 2,5 dl kermaa kuohkeaksi (noin 2 min). Mittaa 1 dl kermaa, hyytelösokeri ja suklaa kattilaan. Lämmitä koko ajan sekoittaen kunnes suklaa on sulanut ja seos kiehahtaa. Sekoita suklaakastike varovasti kermavaahtoon. Kippaa massa keksipohjan päälle ja anna jähmettyä mielellään yön yli.

Nosh-kutsut

Vihdoinkin sain pidettyä Nosh-kutsut. Haaveilin niistä jo syksyllä, mutta silloin ei Turussa vielä ollut esittelijää. Päätin tarttua tilaisuuteen heti kun tarjoutui mahdollisuus pitää kotikutsut myös täällä. Alun perin kutsut oli tarkoitus pitää jo viime kuussa, mutta sitten koko perheeseen iski flunssa ja kutsut peruuntuivat. Välissä olikin sitten pääsiäistä ja synttäriä sun muuta ja vasta nyt sitten onnistui näiden järkkääminen.

Valitettavasti melkein puolet joutuivat perumaan tulemisensa flunssailun takia, mutta ihanaa oli viettää kemuja pienemmälläkin porukalla. Minullakin oli paremmin aikaa kestitä vieraita ja ehdin jutella kaikkien kanssa vähän muutakin kuin "tervetuloa... kiva kun kävit!". Ja sainpa ihan istahtaa hetkeksi teelle tilauksia täyttelemään.

Ja tietysti pyörätytin itse hieman tarjottavaa. Ja kun moni joutui perumaan tulemisensa, oli tarjottavaa vähän liikaakin...

Muhkea vegaanin juustokakku mustikoilla:

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
100 g margariinia (laktoositon Sunnuntai)

Täyte:
5dl Alpro air&creamyä
225g (1pkt) Tofuttia
1 dl hyytelösokeri Multia
(ronskisti) vaniljasokeria
2-3 rkl sitruunamehua

Pinnalle:

Mustikoita ja kiille hyytelösokerilla
(Tein kiilteen paketin ohjeen mukaan, mutta oli silti valuvaista.)

Tee keksipohja: Murskaa keksit ja lisää sula margariini. Sekoita ja painele irtopohjavuoan pohjalle (24-26cm). Laita jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista täyte. Vatkaa 4dl kermaa kuohkeaksi (noin2minuuttia). Laita tofutti toiseen kulhoon. Lisää joukkoon vaniljasokeri sekä sitruunamehu. Kiehauta 1 dl kermaa ja 1dl hyytelösokeria ja keitä noin puoli minuuttia. Lisää tofutin sekaan ohuena nauhana, koko ajan vatkaten. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja kaada keksipohjan päälle. Anna jähmettyä pari tuntia.

Kiehauta 2dl mehua ja 1dl hyytelösokeria kattilassa. Anna jäähtyä välillä sekoittaen, kunnes liemi paksunee hieman. Laita kakun täälle jäisiä mustikoita ja lusikoi hieman jäähtynyt kiille pinnalle.

Tomaatti-mozzarellapiirakka:

Pohja:
100g margariinia
2,5dl vehnäjauhoja
2-3rkl vettä
1,5dl juustoraastetta

Täyte:
2 rkl pestoa
200 g kirsikkatomaatteja
200 g mozzarellaa
2dl kermaa
2 munaa
1,5dl juustoraastetta
suolaa
mustapippuria

Valmista pohja: Nypi jauhot margariinin sekaan. Lisää vesi ja juustoraaste ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele piirakkavuoan pohjalle ja paista 200 asteessa 10 minuuttia.

Leivitä pohjan pinnalle pesto ja lado päälle viipaloidut kirsikkatomaatit ja mozzarella. Vatkaa munien rakenne rikki lisää kerma, juustoraaste sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. Kaada seos tasaisesti joka puolelle ja paista piirakkaa vielä 15-20minuuttia, niin että se saa kauniin värin.

Mukava päivä oli. Kiitos kaikille mukaville, jotka olitte mukana! Nyt on vähän sellainen huh huh-olo. Juhlintaputki takana, koti siisti ja jätkät unilla. Ah, taidanpa istahtaa hetkeksi juomaan kupin iltateetä ja nauttimaan juustokakun jämiä.

Kettusia

Alkulämmittelyä huomisille Nosh-kutsuille. Ompelin ystävälle pari kettupaitaa. Ihan peruspaitoja, mutta vitsi miten kivoilta nekin näyttävät, kun ovat tehty kivasta kankaasta! Kuikahan iso kasa kankaita ja muuta mukavaa tulee huomenna tilattua...iik.

Oranssit ketut ruskealla pohjalla. Tähän ihastuin täysin.

Tästä on pakko saada jätkille jotain!

Oranssinpunaiset ketut keltaisella pohjalla.

Tästä tulee ihan kettukarkit mieleen. 

(Keltainen ei oo kyllä yhtään mun väri...)

Kaavat:

Jokatyypin kaavakirjasta, hihoihin ja helmaan lisätty pituutta.

Kangas:

Kettu-kangas Nosh Organics

Neuvolointia ja synttärikirjaa

Kolmevuotisneuvolareissu ei sitten mennyt ihan mallikkaasti. Kasvu saatiin tarkastettua ja jätkä oli kasvanut oikein hienosti kranttuilustaan huolimatta. Mutta sitten kun olisi pitänyt tehdä tädin kanssa tehtäviä ja muita temppuja, niin eihän jätkä sellaisiin ryhtynyt. Ei suostunut siis yhtään mihinkään, veti vaan ihan mykkäkoululinjalla koko visiitin. No parin viikon päästä uusiksi, hiukan olen skeptinen että tuo meidän ujo ja jääräpäinen jätkä olisi yhtään sen yhteistyöhaluisempi silloin...

Nyt kun neuvoloinnista tuli puhe, täytyy kyllä esitellä nämä neuvolakorttientaskut, jotka syksyllä pojille askartelin. (Ohje löytyy täältä.)

Kaikkien näiden kakkuprojektien ja synttäririehakointien jälkeen sain myös aikaa täyttää jätkän syntymäpäiväkirjaa. Eli kirjaa, johon kirjoitan herran kuulumisia aina vuosien täyttyessä.

Lisäksi olen täyttänyt myös vauvakirjoja sekä kuukausipäiväkirjoja (ettei vain pääsisi unohtumaan millaista tämä vauva- ja taaperoaika on). Kuukausipäiväkirjoihin olen siis kirjoittanut aina kuun vaihteessa fiiliksiä, uusia taitoja sun muuta. Lempparijuttuja ovat höpötykset, joita sinne kirjaan ylös. Tuo kolmevuotias on niin kova höpöttämään, ollut jo pitkään, ja näitä juttuja on varmasti hauska muistella myöhemmin:

"Äiti, ei niitä nappeja saa näpytellä. Tule tänne minun kanssani!" (äiti näpytteli kännykkää)

"Äiti, älä ompele enää. Nyt on nukkumaanmenoaika."

"Oon kasvanu jo niin isoks ja reippaaks pojaks. En pelkää enää sitä muumien Rontti Eetvarttiakaa."

"Minä olen kaikkien aikojen paras juttu!"
"On tääl teijän kaa kotona eniten kivaa!"
"Minä tykkään veikasta. Tykkääkö veikka takasin?"
"Me ollaan mahtavii poikii!"
"Hei oikeesti, anna mun piirtaa nut!"
"Oon vähän isompi, mut silti viäl piäni poika."
"Oon Rontti Eetvart, pupujen ystävä."
"Me leikitään ihanasti. Äiti kyllä uskoo sen."
"Voi meit poikii!"

Ensimmäisenä synttärikirjassa on tietenkin höpinöitä syntymästä. (Tämä on kyllä sellainen tiivistelmä, koska vauvakirjoista löytyy niin paljon juttua raskausajalta ja ensimmäisestä kuukaudesta ja oikeastaan koko ekasta vuodesta.)

Jokaiselle vuodelle on suht samat höpinät, kiva katsoa miten leikit ja lempijutut muuttuvat ja kehittyvät vuosien varrella. Jokaisen vuoden kohdalla on ensimmäisenä valokuva "kun täytit n vuotta, näytit tältä".

Seuraavana tulee käpälän kuvat.

Vuoden päästä eivät kyllä mahdu millään samalle sivulle, nytkin ihan juuri ja juuri.

Seuraavana tulee "ystäväkirjaosio", jossa siis vastaillaan ystäväkirjatyyppisiin kysymyksiin. Aikaisempina vuosina olen vain kirjoitellut oman käsitykseni mukaan, mistä tällä hetkellä tykätään ja niin edelleen, mutta tällä kertaa pääsinkin jo haastattelemaan jätkää (laitoin kyllä sulkeisiin "äidin lisäys", jos jätkän vastaus ei mielestäni antanut ihan rehellistä kuvaa). Se oli aika hauskaa:

Kun täytit 3 vuotta...

• Olit 14kg painava ja 96,6cm pitkä jätkä.
• Lempiruokasi oli: kalapuikot.
• Lempikirjasi oli: se soivakirja (laulukirja, jossa musiikki mukana), Tatu ja Patu menopelikirja, Dinokirja... Ja Mörkylikin! (äidin mielestä listasta puuttuu ainakin Miina ja Manu sekä Otto-Nallet, joita luetaan tosi paljon.) 
• Lempimusiikkia oli: Ti-Ti Nalle ja Tuttiritari.
• Lempilaulujasi oli: Tuki tuiki tähtönen, Autolla ajetaan varovarovasti, TyrannosaurusRex sapelihammastiikeri  pelkää... (vastaukset tulivat laulaen)
• Lempilorusi oli: se sekoitan, sekoitan taikinan! (=Pulla Puustinen) 
• Lempileikkejäsi oli: Caterpillarilla leikkiminen ja jyrä caterpillarilla! Ja dinoilla... Ja sit tykkään leikata ja muovailla. 
• Lempilelusi oli: No caterpillarit!!!
• Leikkikavereitasi olivat: En muista... Ei kukaan... (Äiti lisäsi listan kavereista kuitenkin)
• Mitä pelkäät?: En mitään...
• Mikä sinua harmittaa?: Ei mikään. (Äidistä kyllä tuntuu, että milloin mikäkin ja välillä vähän kaikki, voi uhmaikä sentään!) 
• Mistä tulet iloiseksi? Kalasta, soittelusta, tästä meidän talosta, pikkuveljestä... (syrän!)
• Mikä sinusta tulee isona? Sellainen joka tekee autoja. (Äidin veikkaus eläintenhoitaja tai paleontologi, tiedät varmaan parisenkymmentä dinolajia.)

Sen jälkeen vielä pieni pätkä yleisiä havaintoja ja muistoja tämänhetkisestä sinusta. Luonnetta, uhmaa, isoveljeilyä, höpinöitä, tykkäämisiä ja muita maininnanarvoisia asiota.

Tänä vuonna pyysin myös piirtämään kuvan itsestä. Aika hieno. Ihan selvä pääjalkainen ja hienot silmät, nenä, suu ja hiuksetkin vielä. (Vähän kyllä tulee mieleen Herra Perunapää.)

Jokaista sivua olen pikkuisen koristellut sopivilla jutuilla, kuten 1-vuotiaalle kumiankkoja. (Herran ensimmäinen sana oli "Ankka, kaak-kaak")

Kaivurikakku

Vaaleanpunaiselta vyöhykkeeltä takaisin mukavuusalueelle. Eilen sain askarrella tällaisen kaivurikakun 3-vuotissynttäreitään juhlivalle kaivurimiehelle.

Kaivurikakku tuotti hieman päänvaivaa. Olisin halunnut tehdä kolmiulotteisen kakun, mutta se olisi varmaankin vaatinut ei syötäviä tukiosia (ainakin minun logiikallani tai taidoillani), ja mieluummin tekisin kakun kokonaan syötäväksi. Sitten harkitsin tällaisen kaksi ulotteisen kakun ja pyöreän kakun, jossa olisi sokerimassakoristelu välillä. Muotokakun tekeminen houkutti enemmän. Maku toiveena oli "ei mitään kamalan makeaa" (mietin olisiko pitänyt tehdä kermakuorrute sokerimassan sijaan, mutta näillä saa niin paljon hienompaa jälkeä), joten valitsin täytteeksi mangorahkan.

Telaketjut tein mustasta sokerimassasta. Kakun eniten aikaavienyt yksityiskohta.

Kakkua tehdessä oli vähän väliä pieni työnjohtaja tivaamassa miksi se ei ole keltainen, missä sen ikkunat on, missä on sen vilkkuvalo (eli jos minulla ei ollut visiota millainen kaivurin kuuluu olla, 3-vuotiaalla työnjohtalla oli). Joten viime silauksena piti kaivurin saada vilkkuvalonsakin.

Anna-Liisa Kakkonen

Viime viikko oli supersynttäriviikko. Ensinnäkin oman jätkän kolmeveekemut, joita juhlittiin pariin otteeseen. Lisäksi viikkoon mahtui vielä parit yksveesynttärit. Yhtä juhlaa! Ja juhlien välissä leipomista ja siivoamista. Toisiin juhliin oli lahjatoiveena esitetty jokin sellainen juttu, mikä oli itselle tärkeä taaperoiässä. Itse punnitsin oikeastaan kahden vaitoehdon välillä vaaleanpunaisen nallen tai lorupussin.

Päädyin tekemään pastissin omasta lapsuudenaikaisesta suosikkilelusta eli vaalenpunaisesta nallesta, jonka nimi oli Anna-Liisa. Anna-Liisa oli tehty kummasta kankaasta (vähän niin kuin tuulipukukankaasta). Hänellä oli pinkki nappinenä, jota oli mukava pureskella sekä silminä valkoiset napit, joista oli kulunut kokonaan pois musta osa. Lisäksi hän näytti pientä punaista huopaista kieltä. Hän oli hieman sellainen omituinen raasu, mutta minusta kaikkein paras lelu (ilmeisesti, kun vieläkin hänet niin hyvin lapsuudesta muistan, paremmin kuin minkään muun lelun).

Anna-Liisa Kakkoselle en ommellut nappisilmiä, enkä nenää. Ettei vain tulisi syödyksi ja lähtisi irti.

Anna-Liisa Kakkosen korva.

Ja massu. (Tai niin kuin isoveikka totesi: "Oho, onpa sillä iso napa.")

Valmista kaavaa ei taaskaan ollut tai oikeastaan olen niin huono noudattamaan mitään kaavoja, joten tein taas omasta päästä. Onhan hän hiukan tuollainen itsetehdyn näköinen ja veikeästi vimpsallaan, mutta ehkä se sopii ajatukseen alkuperäisestä Anna-Liisasta.

Perhoskakkuja

Tällä viikolla olen kyllä saanut leipoa ihan kiitettävästi. Perjantaina oli vähän sellainen olo, että taisi tulla haukattua liian iso pala kakkua, kun viikonlopuksi oli oman jätkän synttäreitä järjestettävänä siivoiluineen ja leipomuksineen ja lisäksi oli tilauksessa kokonaiset neljä täytekakkua pienen prinsessan 1-vuotissyntymäpäiville.

Sokeriperhosten askartelua. Perhoset otin vaaleanpunaisesta sokerimassasta metallimuotilla ja kun ne olivat kuivuneet yön yli, lisäsin niihin pikeerillä valkoisen vartalon.

Perhoskakku numero 1, jokaisesta kakusta tuli koristelun suhteen hiukan erilainen. Ensimmäiseen laitoin perhosia sinne tänne ja helmaan laitoin sokerihelmiä. Kaikkissa kakuissa oli täytteenä laktoositonta mansikkamoussea ja kuorrutteena sokerimassaa. Kolme ensimmäistä kakkua tein 7 munan pohjalla ja viimeisen (vielä yksi varmuuden vuoksi-kakun) tein 3 munan pohjalla.

Lähikuvaa ensimmäisestä kakusta.

Perhoskakku numero 2 sai perhosia vähän jokapuolelle.

(Jos olen aivan rehellinen, niin tässä ei sokerimassa asettunut ihan niin kauniisti ja perhosilla sai kauneisvirheitä mukavasti peittoon, mutta ei puhuta siitä. Heh.)

Lähikuvaa kakku kakkosesta.

Perhoskakku numero kolme sai tällaisen koristelun.

Perhoskakku numero kolmonen ylhäältä päin.

Kakku numero 4 eli kolmen munan pikku kakku.

Neloskakun helmankin koristelin sokerihelmillä.

 

Tämän projektin jälkeen vilisee perhosia silmissä. Mutta oli kyllä ihanaa näpertää näitä kakkuja. Ja ihanaa myös välillä tehdä jotain tällaista prinsessa-askartelua kaikkien dino- ja autokakkujen jälkeen. Toivottavasti tiedossa on lisää tilauskakkuja ja näpertelyä!