torstai 28. maaliskuuta 2013

Tunnemyrskyä tunikasta

Toipilaspäivien askare. Tein itselleni jotain - ekaa kertaa ikinä (tai ainakin lasten syntymän jälkeen). Tämä oli ihan tällainen kokeilu. Ystäväni tilasi minulta "mekon, sellaisen tunikatyyppisen pitkähihaisen, missä olis taskut". Minulla ei ollut kaavaa valmiina, mutta selkeä visio tuli heti. Piirsin kaavat ja pitihän ne ensin testata, joten tein itselleni koeversion. Kiittäminen siis kaveria, että sain itsekin joskus jotain uutta.

Kävin kyllä shoppailemassa joku tovi sitten, mutta aika heikko oli saalis. Ensinnäkään en pidä shoppailusta, enkä etenkään vaatteiden sovittelusta, joten lähtökohtana minä shoppailemassa - ei hyvä yhdistelmä. Lisäksi "kevätmuoti 2013" oli jotain järkyttävää. Farkkuja samoilla kuoseilla, jollaisia minulla oli ala-asteella pitkissäkalsareissa. Lisäksi tarjolla oli muitakin suosikkejani, kuten pastellisävyjä ja kukkakuoseja, päästä varpaisiin kukkakuoseja?! 80-luku oli rumaa aikaa ja nyt tehdään comeback? Ei sillä, että olisin tyyliniekka vailla vertaa, mutta no joo... Sillä reissulla ei löytynyt kuin yhdet mustat farkut (aika villi piristys mustaan vaatekaappiini, mutta ovatpahan ehjät ja sopivat, sekin on jotain tässä low pointissa).

Minulle olisi ihan aiheellistakin uusia hiukan vaatevarastoa. Viimeiset 3,5 vuotta olen kulkenut äitiys- tai imetysvaatteissa. Lisäksi kroppani ei tietenkään ole ihan samanlainen kuin 3-4 vuotta ja kaksi raskautta sitten. En voi valittaa, raskauskiloja "kertyi" -5kg (miinus viisi). Mutta vaikka vaaka näyttää ihan siedettäviä lukemia, ei se muuta sitä seikkaa, etteivät mitkään vaatteeni oikein tunnu istuvan, fyysisti tai henkisesti. Vaatekaapistani löytyy vaatteita odotukseen ja imetykseen tai sitten teinigootille. Eli ei minulle. Pitäisi kai osallistua johonkin surulliseen stailausohjelmaan: "Jappe on 25-vuotias kahden pienen pojan kotiäiti, joka etsii tyyliään teinivuosien goottityylin ja kukkikaiden farmareiden välimaastosta."



Vaatekriisin keskellä pyöräytin sitten tällaisen. Ajattelin tätä ehkä työpaidaksi. Eikös se ihan lastentarhanopen kaavulta näytä? Mutta en kyllä ole töihin menossa vielä aikoihin, mutta ehkä tämä oli sellainen muistutus, että sekin aika vielä koittaa. Kyllä tuo erotuomarin paidastakin menee, sitä minä tällä hetkellä taidan ainakin välillä olla, kun "pikkuveli sotkee minun leikkejäniii-i!"



Eurokankaasta löysin ihanan isot napit!


Tältä se näyttää päällä.Ensin ajattelin tehdä hihoista mustat,
sitten ajattelin tehdä ne pitkillä mustilla resoreilla, mutta loppujen lopuksi niistä tulikin raidalliset.



Mustaa valkoisella.
(Ei kyllä ole ihan luontevaa tämä kuvattavana oleminen.
Tiedänpä vähän miltä jätkistä tuntuu, kun pyydän poseeraamaan.)

Aika tunteita herättävää oli tämän tunikan tekeminen. Vaatekriisiä, työ- ja opiskelumietteitä, kaavojen harjoittelua (kivaa ja kiukuttavaakin), innostumista omepelusta ja iloa uudesta mekkoloisesta! 

Kaava:
oma tekele

Materiaalit:
Raidallinen trikoo, musta resori ja muovinapit Eurokankaasta


10 kommenttia:

  1. Oot ihana! <3

    Ja vitsit, meinas teet lentää läppärille kun kuvailit stailausohjelmaan joutumistasi! :D

    Hieno tunikakin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kiva, jos sinua huvittaa, mutta ei kyllä minua huvittaisi joutua moiseen liemeen! ;D

      Poista
  2. Onpa upee tunika! Tosi hieno! Ja niin hyvin kuvailtu tuota oman tyylin kadottamista. Ensin sitä etsii vaatteita, joihin sopii maha ja sitten semmoisia, joista saa venytettyä kaula-aukkoa, jollei sitten ole napit napaan asti. Ja joissa ei näy kakka ja puklut. Ja housuja, joissa mahtuu muuttumaan suuntaan tai toiseen, kun ei oikein tiedä, mitä tuleman pitää raskauden jäljiltä. ;) Laitapa tuosta suoraan hakemustekstiksi johonkin kotiäidin muuttumisleikkiin. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Tunika vähän muotoutui tuossa työn edetessä, kun ihan päästäni sen tein, mutta kyllä siitä ihan kiva tuli.

      Ja todella, miten se tyyli voikin hukkua jonnekin äitiys- ja odotusvaateläjän alle? Ja tällä hetkelläkin sitä eniten kiinnostaa, missä on mukava olla ja millä nyt ei ole niin väliä, jos siihen lentää lusikallinen mustikkasosetta. Mutta tuon raskaus/imetys-putken jälkeen alkaa myös heräilemään sellainen ajatus, että itsestäänkin voisi pitää parempaa huolta ja ettei sitä nyt ihan kaksvitosena vielä tarttis kovin rupsahtaneelta ja väsyneeltä näyttää. :P

      Poista
  3. Onpa kivat kontrastit tunikassa!
    Ja näyttää istuvan päällä hyvin. :)
    Ja muutenkin, tunika näyttää päällä paljon kivemmalta, kuin lattialla. ;)

    Kahden lapsen odotukset ja imetykset on pitkä aika, varsinkin kun ajattelee, että olit silloin kakskymppinen!
    Ei ihme, että tyyli ja vaatevarasto on päivittämättä. :)
    Nyt vaan uusimaan garderoobia! Kevätkin tulee! :)

    - annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tota ommellessakin pohdin, ettei tästä tuu kivaa. Näyttää ihan yöpaidalta tai just lastentarhanopen kaavulta, mutta kyllä se sitten päällä näyttikin paljon käyttökelpoisemmalta!

      Heräsin tähän garderoobin uusimiseen joskus syksyllä, kun isoveli kysyi:"Äiti, miks sulla on isin housut?", vaikka mulla oli ihan omat housut, ehkä hiukun liian isot ja kulahtaneet, mutta kuitenkin! :D

      Poista
  4. Oi onpa ihana mekkonen! <3 Oikein passeli malli! Maltan tuskin odottaa, että saan sienimekkoni! :) Ja kiva että tilaukseni innoitti tekeen myös itsellesi mekkoja :) Sopii sulle tosihyvin! :)

    Ens kerralla kun nähään, niin pistetään molemmat sit mekkoset niskaan niin ollaan ihan samiksia mekkoinemme ja polkkatukkinemme! :P

    -Martsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja hyvä kun tykkäät, koska sun versio on viimeistelyä vaille valmis. :) Samistellaan sitten, ku vaan saatais jotkut reffit sovittua... :/

      Poista